Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei pariskunnat kommunikoi keskenään ? Ollaan ihmetelty tuota mieheni kanssa.
09.07.2023 |
Meidän kommunikointi pelaa hyvin. Ollaan esim sovittu, että jos tulisi jotain ongelmaa, että ei tee seksiä mieli tai on huono olo suhteessa, kerrotaan siitä ensin heti toisillemme. Muutenkin puhutaan kaikki asiat läpi päivittäin, jos on huono tai hyvä olo, ja miksi jne. Heti tulee ilmi, jos toinen on esim ärtynyt, että miksi ja sitten selvitetään asia, ettei jää mitään hampaankoloon. Miksi et kommunikoi kumppanisi kanssa? Ihmettelen!
Kommentit (44)
Joku ei jaksa vatvoa samoja asioita vuodesta toiseen.
Antaa sit vaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin totaalisen tympääntynyt tuollaiseen jatkuvaan asioiden ruotimiseen ja väkisin ongelmien etsimiseen jauhamalla samoja asioita yhä uudelleen. Olemme täysin onnellisia siihen kun keskustellaan asioista vain silloin kun aihetta on.
Ei tässä kai puhuta jatkuvasta asioiden ruotimisesta. Tämä on usein se veto, jolla puolustaudutaan kun on huono (laiska/välinpitämätön/vallanhaluinen) kommunikoimaan.
On hyvä tapa välillä tarkistaa sanallisesti onko se taso "keskustellaan asioista vain silloin kun aihetta on" riittävä molemmille vai vain sille toiselle. Usein se on riittävä toiselle, mutta toinen kaipaisi enemmän kommunikointia.
Hienoa, jos teillä molemmat ovat täysin onnellisia.
Tämä kommenttisi viittaa kyllä nimenomaan siihen jatkuvaan analysointiin jota karsastan: Muutenkin puhutaan kaikki asiat läpi päivittäin, jos on huono tai hyvä olo, ja miksi jne
Aikuisiällä mulla on ollut kolme pitkää parisuhdetta. Aiemmat kumppanit olivat sosiaalisia ja kaikkien kanssa toimeen tulevia miehiä, mutta vakavista asioista eivät osanneet/halunneet keskustella. Nykyinen puolisoni on eri maata, hän haluaa että puhutaan kaikesta ja jos on jotain ongelmia, niin ratkaistaan ne puhumalla.
Avoin keskusteluyhteys syntyy vain jos molemmat osapuolet näkevät sen eteen vaivaa eli täytyy olla sopivanlainen kumppani.
Koska se keskustelu tarkoittaa sitä että pitäisi olla naisen kanssa samaa mieltä kaikesta.
Entä jos kommunikoinnista huolimatta mikään ei muutu? Vee-tuttaa kun sukat on lattialla, ja siellä ne taas on puheista huolimatta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisiällä mulla on ollut kolme pitkää parisuhdetta. Aiemmat kumppanit olivat sosiaalisia ja kaikkien kanssa toimeen tulevia miehiä, mutta vakavista asioista eivät osanneet/halunneet keskustella. Nykyinen puolisoni on eri maata, hän haluaa että puhutaan kaikesta ja jos on jotain ongelmia, niin ratkaistaan ne puhumalla.
Avoin keskusteluyhteys syntyy vain jos molemmat osapuolet näkevät sen eteen vaivaa eli täytyy olla sopivanlainen kumppani.
Kiva että olet löytänyt homomiehen kämppikseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan jaksa vatvoa asioita. Monet asiat on ongelmia vaan siellä ihmisen omassa päässä, joten miksi niillä pitää vaivata muita?
Mutta kun ne oman pään ongelmat heijastuu siihen parisuhteeseen. Kumppani osaisi suhtautua kun tietisi mikä toista vaivaa. Usein ky niin, ett kumppai luulee toisen orvan hänelle vihainen tai ei enää välitä kun toinen ei puhu vaan murjottaa tai oireilee ulospäin
Siksihän parisuhteessa ollaan, että voi jakaa asioita, niin hyviä kuin huonompiakin. Muun muassa.
Jaettuna usein ongelmat tuntuu pienemmiltä, saa uusia näkökulmia ja jopa tukea toiselta.En ymmärrä näitä omassa päässään hautojia. Hautokoot sitten yksin, miksi olla parisuhteessa kun ei pidä toista sen arvoisena, että voi jakaa asioita tai kertoa mikä vaivaa.
Mikä teitä oikein vaivaa jos jatkuvasti on jotain päässä haudattava asioita? Totta kai puhun puolisolleni jos on jotain erityisiä huolia, mutta ei niitä nyt läheskään joka päivälle riitä.
En minä haudo päässäni vaan vastasin kommentoijille, joka kertoi hautovansa. Ettei voi kertoa kun ongelmat ovat omassa päässä.
En minäkään sanonut, että niitä ongelmia joka päivä täytyy puhua auki.
Mutta ei se parisuhteelle tee hyvää jos panttaa pienempiä ja vain erityisiä huoia kertoo.
Kyllä parisuhteessa pitää kysy puhumaan niin pieniä kuin suuriakin asioita, että läheisyys ja toisen "tuttuus" säilyy.
Se on pienet askelet mitkä pikkuhiljaa tuovat etäisyyden parisuhteeseen henkisesti, sitten myös fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos kommunikoinnista huolimatta mikään ei muutu? Vee-tuttaa kun sukat on lattialla, ja siellä ne taas on puheista huolimatta jne.
Jos sukat lattialla on elämäsi suurin ongelma ja tuntien nalkutuksen aihe niin parempi että lähdet heti.
Koska vaikka suuri osa ihmisistä näyttää tuolla kaduilla kävellessään ja töissä ollessaan melko normaaleilta, tavallisissa vaatteissaan, niin suurin osa on melko ongelmaisia, kypsymättömiä ihmisiä, älykkyydeltään matalaa keskitasoa, mielipiteiltään juuttuneita, itsetuntemukseltaan heikoilla tai ei omaa tavallisessa arkielämässä pärjäämistä syvempiä sosiaalisia taitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska vaikka suuri osa ihmisistä näyttää tuolla kaduilla kävellessään ja töissä ollessaan melko normaaleilta, tavallisissa vaatteissaan, niin suurin osa on melko ongelmaisia, kypsymättömiä ihmisiä, älykkyydeltään matalaa keskitasoa, mielipiteiltään juuttuneita, itsetuntemukseltaan heikoilla tai ei omaa tavallisessa arkielämässä pärjäämistä syvempiä sosiaalisia taitoja.
Aitoa narsistin ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin totaalisen tympääntynyt tuollaiseen jatkuvaan asioiden ruotimiseen ja väkisin ongelmien etsimiseen jauhamalla samoja asioita yhä uudelleen. Olemme täysin onnellisia siihen kun keskustellaan asioista vain silloin kun aihetta on.
Ei tässä kai puhuta jatkuvasta asioiden ruotimisesta. Tämä on usein se veto, jolla puolustaudutaan kun on huono (laiska/välinpitämätön/vallanhaluinen) kommunikoimaan.
On hyvä tapa välillä tarkistaa sanallisesti onko se taso "keskustellaan asioista vain silloin kun aihetta on" riittävä molemmille vai vain sille toiselle. Usein se on riittävä toiselle, mutta toinen kaipaisi enemmän kommunikointia.
Hienoa, jos teillä molemmat ovat täysin onnellisia.
Eihän se mitään ruotimista tai nalkuttamista ole, se on asian esillä pitoa vaikka vuosikausia aina siihen asti että nainen saa miehen tekemään niin kuin nainen haluaa vain sen takia kun nainen ei itse halua tehdä kyseistä asiaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin totaalisen tympääntynyt tuollaiseen jatkuvaan asioiden ruotimiseen ja väkisin ongelmien etsimiseen jauhamalla samoja asioita yhä uudelleen. Olemme täysin onnellisia siihen kun keskustellaan asioista vain silloin kun aihetta on.
Ei tässä kai puhuta jatkuvasta asioiden ruotimisesta. Tämä on usein se veto, jolla puolustaudutaan kun on huono (laiska/välinpitämätön/vallanhaluinen) kommunikoimaan.
On hyvä tapa välillä tarkistaa sanallisesti onko se taso "keskustellaan asioista vain silloin kun aihetta on" riittävä molemmille vai vain sille toiselle. Usein se on riittävä toiselle, mutta toinen kaipaisi enemmän kommunikointia.
Hienoa, jos teillä molemmat ovat täysin onnellisia.
Tämä kommenttisi viittaa kyllä nimenomaan siihen jatkuvaan analysointiin jota karsastan: Muutenkin puhutaan kaikki asiat läpi päivittäin, jos on huono tai hyvä olo, ja miksi jne
No nyt haluan mitä tarkempaa analysointia tarkoitat. On niin ristiriitaista ja epäselvää tuo vastaus.
Ensin kerrot, että karsastat jatkuvaa analysointia. Ok.
Sitten kerrot, että teillä puhutaan kaikki asiat läpi päivittäin, jos on huono tai hyvä olo, ja miksi jne. Ok.
Nyt en siis ymmärrä mitä ero näillä kahdella mielestsi on.
Minä tarkoitan keskustelulla ja asioiden jakamisella juuri tuota jälkimmäistä tapaa.
Se on ihan riittävä, jos teillä näin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin totaalisen tympääntynyt tuollaiseen jatkuvaan asioiden ruotimiseen ja väkisin ongelmien etsimiseen jauhamalla samoja asioita yhä uudelleen. Olemme täysin onnellisia siihen kun keskustellaan asioista vain silloin kun aihetta on.
Ei tässä kai puhuta jatkuvasta asioiden ruotimisesta. Tämä on usein se veto, jolla puolustaudutaan kun on huono (laiska/välinpitämätön/vallanhaluinen) kommunikoimaan.
On hyvä tapa välillä tarkistaa sanallisesti onko se taso "keskustellaan asioista vain silloin kun aihetta on" riittävä molemmille vai vain sille toiselle. Usein se on riittävä toiselle, mutta toinen kaipaisi enemmän kommunikointia.
Hienoa, jos teillä molemmat ovat täysin onnellisia.
Eihän se mitään ruotimista tai nalkuttamista ole, se on asian esillä pitoa vaikka vuosikausia aina siihen asti että nainen saa miehen tekemään niin kuin nainen haluaa vain sen takia kun nainen ei itse halua tehdä kyseistä asiaa
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa, että joku kokee asioista puhumisen vatvomiseksi. Siis oikeastiko? Miehelläni on ollut pitkään yksi ongelma töissä, ja avautuu minulle usein uusista muutoksista asian suhteen. Kuuntelen ja tuen, ja annan neuvoja ja vastailen parhaan ymmärrykseni mukaan. Olisi kamalaa, jos kokisin rakastani vaivaavat ongelmat ärsyttäväksi vatvomiseksi!
Parisuhteessamme olen myös itse se, joka on saanut opetella sen puhumisen taidon. Miksi ärsyttää, mitä tunnen, mitä voisi asialle tehdä. Mies on perheestä jossa on puhuttu, meillä kotona ei ikinä keskusteltu riitoja auki. Pelkkä maininta siitä että joku vanhempien tekemä asia sai aikaan pahan olon aiheutti tavaroiden lentelyä ja dramaattista oven paiskomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vaikka suuri osa ihmisistä näyttää tuolla kaduilla kävellessään ja töissä ollessaan melko normaaleilta, tavallisissa vaatteissaan, niin suurin osa on melko ongelmaisia, kypsymättömiä ihmisiä, älykkyydeltään matalaa keskitasoa, mielipiteiltään juuttuneita, itsetuntemukseltaan heikoilla tai ei omaa tavallisessa arkielämässä pärjäämistä syvempiä sosiaalisia taitoja.
Aitoa narsistin ajattelua.
Löydät varmaankin narsismia joka puolelta, missä joku muu kuin sinä itse sanoo suoraan ihmisten omaavan jotain negatiiviseksi miellettyä.
Katso ympärillesi, vaikka ensimmäiseksi tällä palstalla. Etkö näe mitään?
Kerro sitten omat ajatuksesi siitä, miksi ihmisten on niin vaikea olla ystävällisiä toisilleen, ymmärtää erilaisuutta, ajatella omaa etua pidemmälle, pitää huolta tästä yhteisestä Maa-planeetasta ja elää tekemättä väkivaltaisia tekoja toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos kommunikoinnista huolimatta mikään ei muutu? Vee-tuttaa kun sukat on lattialla, ja siellä ne taas on puheista huolimatta jne.
Jos sukat lattialla on elämäsi suurin ongelma ja tuntien nalkutuksen aihe niin parempi että lähdet heti.
Kyllä, jos edes pieniä asioita kuten sukkaa lattialla ei saada muuttumaan keskustelemalla, niin taitaa olla sitten aika toivoton tapaus.
Meillä exän kanssa koko suhde oikeastaan alkoi siitä, että keskusteltiin joka asiasta; ensin se ja seksi vasta sen jälkeen. Jossain vaiheessa se keskusteluyhteys katosi; meni sille asteelle, että puhelimessa haistateltiin toisillemme ja luuri kiinni. Sanoin, et ootko huomannut, et me ei enää mitään muuta tehdä kuin riidellään?
Sit vaan erään kerran päätin, et viimeisen kerran mulle haistattelit, tää suhde oli nyt tässä.
Ero, mut vuoden päästä sattumalta (vai "sattumalta"? :) ) tavattiin, ja taas alkoi se juttelu. Jonkinlaisena suhteena se jatkui, kunnes loppui kokonaan.
Mietin, et niinkö kiinni olen yhdessä ihmisessä??? Tajusin, et sitä keskusteluyhteyttä kaipaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes aina kun tällä palstalla avaudutaan parisuhteen ongelmista, perimmäinen ongelma on kommunikaatiossa, toisin sanoen sen puutteessa.
Olen eri mieltä.
Useimmissa aloituksissa täällä on selvästi kyse jonkinasteisesta vallankäytöstä puolisoa kohtaan. Englanniksi abuse eli toisen hyväksikäyttämisestä eri tavoilla oman edun saamiseksi suhteesta. Esimerkiksi se, että toinen ei ota vastuuta lasten- tai kodinhoidosta on hyötymistä toisesta omalla päätöksellä, abuse. Siinä ei kommunikaatio auta, vaikka se hyväksikåytetty ja alistettu päällään seisoisi.
No toi on kyllä ihan totta. Tarkoitin kommentillani sitä, että palstalla aloittaja kertoo jostain parisuhteen ongelmasta ja pohtii miksi kumppani toimii kuten toimii. Me emme sitä voi tietää, asiaa pitäisi kysyä kumppanilta itseltään. Jostain syystä asiaa ei kuitenkaan kumppanin kanssa voi käsitellä. Yleensä vaikuttaa siltä että kumppani ei ollenkaan halua asiaa käsitellä, jolloin ongelma on nimenomaan siinä että kumppani kieltäytyy puhumasta ongelmasta, ei niinkään se ongelma sinänsä. Mutta tämäkin on tietenkin juuri vallankäyttöä, josta puhuit.
Joo tätä en ymmärrä itsekään. Äitini on aina valittanut minulle isästäni, joka mm. juo usein, muttei vain voi avata suutaan ja sanoa siitä isälle suoraan. Sen sijaan mykkäkoulua on aina ollut kiva pitää ja siitä onkin sitten kärsinyt koko perhe.
Alue: Aihe vapaa
Se on varmaan se kun ei ole tottunut että asioista voisi keskustella asiallisesti, vaan aina on mennyt jonkinlaiseksi pommitussodaksi missä pitää puolustautua. Kukapa nyt sotia haluaisi.