Lue keskustelun säännöt.
Muutto kaduttaa
09.07.2023 |
Olin tyytymätön aiemman asunnon huonoon kuntoon, mutta rakastin sen upeita näkymiä suoraan merelle. Luulin, etten pitänyt suuresti sijainnista, sillä se oli niin keskeinen että oli paljon liikennettä. Kyse siis vuokra-asunnosta, eli remontointi ei ollut minun päätettävissäni eikä omistaja halunnut laittaa siihen rahaa.
Mutta nyt kun muutin, niin kadunkin päätöstäni. Hiljaisempi alue, mutta nyt tunnen itseni ihan yksinäiseksi täällä kauempana. Samalla on ikävä ihmissuhteita edelliseltä alueelta. Tunsin naapurini hyvin ja he olivat kaikki todella mukavia, joten lähes aina kun lähti ulos, niin tapasi jonkun rappukäytävässä tai sisäpihalla ja juttelimme mukavasti. Samoin olin tullut tutuiksi alueen pikkukauppojen työntekijöiden ja yrittäjien sekä kauppiaiden kanssa ja heidänkin kanssa tuli vaihdettua aina kuulumisia kun kävin kaupassa.
Nykyisessä talossani en tapaa naapureita koskaan tai ne harvat kerrat kun olen tavannut, niin se on ollut tasan yhden kerran joten ollaan vain tervehditty. Lähin kauppa on iso, jossa kaupan työntekijät vaihtuvat jatkuvasti, joten mitään tutustumista ei tule. Uusi asunto on paremmassa kunnossa (itse asiassa erinomaisessa), mutta näkymät todella rumat. Ja sijainti tosiaan jotenkin vähän liian syrjäinen (tosin kun tästä jollekin tutulleni mainitsin niin häntä nauratti).
Mutta kaiken kaikkiaan, nyt kaduttaa muuttopäätös. Ja tässä on pakko olla tuo vähintään 12 kk, jos en sitten ole valmis maksamaan sopimussakkoa.
Ja hankkiuduin eroon isosta osasta tavaroita turhana jotta muutto olisi mahdollisimman helppo, ja nyt sekin kaduttaa.
Äsh, tuntuu että koskaan ei osaa tehdä oikeita päätöksiä.
Kommentit (28)
Mä muutin myös mielikuvan perusteella paikkaan, johon nuo aloittajan kertomat yksityiskohdat sopivat. Hyvin nopeasti tajusin tehneeni suuren virheen. Viiden kuukauden miettimisen jälkeen pakkasin kamppeeni, maksoin kuukauden vuokran suuruisen sopimussakon, jotta pääsin takaisin alueelle, josta hölmöyksissäni läksin. Vähän kallis kokemus, mutta oman elämän mokat kannattaa korjata, jos mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo sama. Asunto on liian pieni, mutta maksimissaan vuoden kai tässä asuu, jos asuu. Naapurusto epämääräinen ja turvaton. Naapurit vetää röllöö sisällä niin et haisee nenään kun makaa sängyssä!!! Sen pitäs olla kiellettyä kaikilta sisällä. Mut toisilla on se logiikka et liesituuletinta ei lasketa. Ja sehän sitä tyhmyyttä just on. Tai ikkunalla vedetään. Poliisit ravaa vähän väliä naapurissa ja vielä rivari. Millonkaan ei voi tietää kuka huumepäissään murtautuu sisälle.
Meille ei myöskään oo luovutettu vieläkään kaikkia avaimia, vaikka kuukauden asuttu.
Jos en saa purkuperustetta, joudun ottamaan vähän sakkoa.. mut jotain saan takaisinkin onneksi.
Siis mitä väliä naapureista tai lähikaupan työntekijöistä? Oikeesti?
Huomaamatta löysit kuitenkin hyviä puolia nykyisestä paikasta. Kuten se uimaranta. 🌝
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Äsh, tuntuu että koskaan ei osaa tehdä oikeita päätöksiä."
Ja juuri siksi asutkin vuokralla...
Me osataan tehdä ja ei osteta omaa. En suostu asumaan kun järven vieressä. Kuivalla maalla asuminen ei ole vaihtoehto. Ap menetti myös meren.
Uskon siihen, että meren läheisyys saa ihmiset hyvälle tuulelle ja täten myös vastaanottavaisemmaksi naapureitaan kohtaan.
Samankaltaisen järkytyksen koin, kun muutin Keski-Suomeen hetkeksi. Ihmiset eivät tervehdi vaan pikemminkin mulkoilevat. Naapuria päin ei edes katsota. Muutin takaisin meren äärelle etelään, eri asuinalueelle tosin, ja kas kummaa, naapurustossa oltiin ystävällisiä ja auttavaisia. En enää ikinä poistu meren ääreltä yhtään mihinkään.
Siis mikä pakkomielle tuntea kaupan työntekijät? Onko aloittaja yksinäinen, kaikille höpöttelevä kenties?