Ei kannata hankkia lapsia, jos on mukavuudenhaluinen ja haluaa helpon elämän

Enkä siis väitä, että olisi huono juttu joutua epämukavuusalueelle. Tekee ihan hyvää välillä! Tosin itse uuvun sosiaalisista tilanteista ja liika on liikaa.

Elämä on nykyään ihan erilaista. Vähemmän on omaa aikaa. Ei ollut enää mahdollista luoda uraa. Mistä tulikin mieleeni, että miksiköhän se on aina äiti, jonka uraan lapset vaikuttavat? Miksi isä ei joudu vaihtamaan työpaikkaa ja luopumaan urasta? 🤔

Juoksulenkit ja oma aika vähenivät. Opin kyllä uusia taitoja. Elämä on nykyään erilaista. Hektistä! Suunnitellaan, mutta aina tulee yllättäviä muutoksia suunnitelmiin.

Niin ja kesälomat koululaisen kanssa. Ne on aikamoista tetristä. Pitää yrittää sumplia lomat niin, että ehditään reissata, mutta että lapsi ei joudu olemaan yksin.

En valita. Enkä kadu. Kuten jo aiemmin mainitsin, elämä on erilaista.

Ap

Tiedän. Siksi en aio koskaan tehdä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuon nyt jokainen vähänkään järkevä ihminen tajua? Noista ja monista muista syistä ei tullut mieleenkään hankkia lapsia.

Uskomatonta mutta totta, monelle vaikuttaa tulevan täytenä yllätyksenä nämä kaikenmaailman vaikeudet lapsien ja koirien yms. kanssa. Jopa se koiran jokapäiväinen kusetuslenkkikin tulee yllätyksenä. Ilmeisesti ei kyetä ajattelemaan pätkääkään tulevaisuuteen vaan eletään siinä hetkessä missä joku lapsi/koira olisi nyt niin kiva sylissä ja sillä mennään.

Riippuu tietysti paljon sukupuolesta, että haluaako hankkia lapsia. Naiset yleensä nykyään on enemmän kiinnostuneita urasta, joten ne ei yleensä halua lapsia, kun taas miehet haluaisi lapsia, ja miehiä ura ja työt ei kiinnosta lainkaan, ja siksi monet miehet elää Kelan tuilla nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata hankkia puolisoa, lapsia eikä lemmikkejä, jos haluaa helpon ja mukavan elämän. Ei kannata tehdä yhtään mitään, jos haluaa helpon ja mukavan elämän. Ei kannata ottaa riskejä, ei kannata rakastaa, ei kannata elää. Miten helppoa ja mukavaa!

Älytön kommentti. Ei kun kannattaa vaan silloin jos on valmis suuriin vastoinkäymisiin ja epäonneen. Ehkä sinun vanhemmuus ja pethe-elämä on hirveää suorittamista. Ei niiden lasten kanssa tarvitse koko ajan jotain tehdä ja kun kasvavat eivät haluakaan enää tehdä asioita vanhempien kanssa.

Paljon parempi jos lapsi voi tehdä asioita, leikkiä, urheilla, samaniköisten toisten lasten kanssa kun vanhempien kanssa. Se on luonnollisempaa.

Ihme vanhempien syyllistämistä, jos ei tee sitä tai tätä.

Taas jotain ihme höttö ja ylianalysointia joistain ihmisistä, että eivät tee jotain, kun eivöt uskalla muka. Itse olen kuullut tuollaista paskahöttöä väitettävän itsestänikin ja usein kyllä syynä, se että ihmiset luulee tietävänsö kaiken jonkun elämästä, vaikka eivät tiedä. Tai sitten tahallisesti joitain vain ärsyttää toisten tekemättömyys tai elintavat hirveästi.

En muka ostanut asuntoa kun pelkäsin asuntolainaa: Väärin: Tottakai näin asuntolainan riskimpänä kun vuokran, varsinkin kun olen aina ollut pienipalkkaisessa työssä. Meillä oli vaan pari vuotta, jolloin olisimme voineet nipoa nappa tuloilla ottaa lainaa, mutta silloin emme vielä lähteneet siihen. Totuus, mitä monet eivät edes tajunneet oli se, että viim. 15 vuotta ei kummallakaan edes ollut selkaisia tuloja, joilla olisi saanut lainaa. Joo joo naisen vika se oli. Tosiasia miejen palkka niin surkea että, vaikka olisin tienannut saman, ei olisi auttanut asiaa tuolloin.

Ruskinotosta vielä sen verran, että miehen painostuksesta puhuin jopa äitini takaajaksi hänen yritykseen, joten ei nyt ihan pelkuriksi voi kutsua. Katsoin sen kyllä riskiksi ja sitähön se oli. Vain nippa nappa saatiin rahat takaisin. Tuolloinkin monet naureskelivat kun emmin rahojen pistämistä tuohon tyyliin "Eihän sitä mitään voi tehdä jos ei yritä" ja ei tuossa mitään riskiä ole.

Huvittavin pelkurisyutös mitä on ollut, on se, että olisin turhaan pelännyt miestä ja joskus jopa lähtenyt turhan helposti kotoa riidan alta pois. Tuohon voi vaan sanoa, että jos olisi nähnyt kaikki riiitatilanteet viim. 20 vuoden aikana, ei kukaan ihmettelisi enää omaa toimintaani.

Että se siitä uskalluksesta.

.

Lapset kasvavat. Haluatko yksinäisen vanhuuden. Minulle lapset ovat opettaneet pyyteetöntä rakkautta. Sitä en ikinä vaihtaisi yksinoloon.

Vierailija kirjoitti:

Itse vihasin sitä hiekkalaatikon vieressä oleilua, eli ihan pikkulapsi vaihetta.. Nyt kun lapsi isompi käydään shoppailemassa, syömässä, kierretään nähtävyyksiä.. ei tarvitse enää kieltää joka asiasta tai juosta perässä. Lapsi on 9 v

Onko lapsesi sun 'puuttuva ystävä' ???  Eli teit tenavan, jotta sulla olis joku omissa menossasi mukana?

Lapsiparka!!!

Olen samaa mieltä kuin ap.

Kaiken tuon lisäksi minulle siunaantui kaksi erityislasta. Aikuisena saivat diagnoosit: add ja toinen jonkin sortin asperger.

Ja tähän ei voinut vaikuttaa edespuolison valinnalla, kun ne tulivat minun suvustani.

Arvaas kun se toinen vanhempi on tuollainen, että kokee lähes kaiken vanhemmuuteen liittyvän hirveän rankkana ja raskaana.

Kaikki päivät sitten ensiksi ehkä hoidan nuo asiat ja kuuntelen kun puoliso valittaa miten on rankkaa eikä haluaisi mitään noista tehdä.

Harmittaa että kyllähän lapsi tajuaa sen, että aikuinen ei nauti näistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti paljon sukupuolesta, että haluaako hankkia lapsia. Naiset yleensä nykyään on enemmän kiinnostuneita urasta, joten ne ei yleensä halua lapsia, kun taas miehet haluaisi lapsia, ja miehiä ura ja työt ei kiinnosta lainkaan, ja siksi monet miehet elää Kelan tuilla nykyään.

Naiset haluaa tehdä muutakin kuin hoitaa ne lapset. Miehet haluaa lapsia, mutta ei ne vieläkään halua hoitovastuuta niistä. Ei ehkä työtään kiinnosta, mutta enpä ole nähnyt suuressa määrin että miehiä kiinnostaisi kodin hoivavastuun kantaminen.

Minäkin olen introvertti. Tarvitsen työpäivän jälkeen 2-6 tuntia rauhallista, omaa aikaa joka päivä, riippuen millainen työpäivä on takana. Olen aina tiennyt, että lapsi on mahdottomuus ilman että menetän mielenterveyteni. Ikää on nyt 41, sterilisaatio tehty, ja introverttiyteni vain pahenee iän myötä, pian olen onnellinen erakko. Kaikille ei vaan lapset kerta kaikkiaan sovi.

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli joskus riitaa miehen kanssa kun lapsen kaverit oli aina meillä. Itseäni ei haitannut ja enimmäkseen olivat silloin kun mies ei kotona. Minkäs sille voi jos toisen luona eivät halunneet olla. Siinä vaiheessa kun pyysivät mua leikkitädiksi sanoin että kuules siihen en ryhdy.

Ah joo, mies joka ei muista että se on myös lapsen koti johon hän saa kutsua kavereitaan. Ja varmasti miehelle kelpaa kyllä se kun lapsi on kaverilla kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti paljon sukupuolesta, että haluaako hankkia lapsia. Naiset yleensä nykyään on enemmän kiinnostuneita urasta, joten ne ei yleensä halua lapsia, kun taas miehet haluaisi lapsia, ja miehiä ura ja työt ei kiinnosta lainkaan, ja siksi monet miehet elää Kelan tuilla nykyään.

Naiset haluaa tehdä muutakin kuin hoitaa ne lapset. Miehet haluaa lapsia, mutta ei ne vieläkään halua hoitovastuuta niistä. Ei ehkä työtään kiinnosta, mutta enpä ole nähnyt suuressa määrin että miehiä kiinnostaisi kodin hoivavastuun kantaminen.

Näinhän se menee. Mies haluaa vaimon (=kodinhoitajan) ja lapset, koska ne tuovat mukavia asioita hänen elämäänsä. Miehen elämä ei muutu pääsääntöisesti työläämmäksi kun perheeseen tulee lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Lapset kasvavat. Haluatko yksinäisen vanhuuden. Minulle lapset ovat opettaneet pyyteetöntä rakkautta. Sitä en ikinä vaihtaisi yksinoloon.

Mistä sen tietää missä ne lapset asuvat aikuisina? Mullakin monta lapsuudentuttua on muuttaneet pois Suomesta, käyvät ehkä kerran vuodessa. Tai minkälainen riivinrauta itse olet tai millaisia narkkareita lapsista kasvaa? Elämä ei läheskään aina mene niinkuin toivoo ja haluaa. Pyyteetöntä rakkautta voi oppia vaikka lemmikinkin kanssa, ei lapsettomuus sitä sulje pois. Jotkut osaavat rakastaa pyyteettömästi ihan ilman opettamistakin.

Nykyään maailmassa on liikaa ihmisiä. Myös Suomessa, joten on ihan hyväksyttävää olla tekemättä lapsia. Se ei ole velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti paljon sukupuolesta, että haluaako hankkia lapsia. Naiset yleensä nykyään on enemmän kiinnostuneita urasta, joten ne ei yleensä halua lapsia, kun taas miehet haluaisi lapsia, ja miehiä ura ja työt ei kiinnosta lainkaan, ja siksi monet miehet elää Kelan tuilla nykyään.

Naiset haluaa tehdä muutakin kuin hoitaa ne lapset. Miehet haluaa lapsia, mutta ei ne vieläkään halua hoitovastuuta niistä. Ei ehkä työtään kiinnosta, mutta enpä ole nähnyt suuressa määrin että miehiä kiinnostaisi kodin hoivavastuun kantaminen.

Kokemukseni mukaan monet miehet haluaisi vaan laiskotella kotona hoitamassa lapsia, eläen Kelan tukirahoilla. Työt ei kiinnosta miehiä. Naisia kiinnostaa työt ja ura, mutta lasten hoitaminen ei kiinnosta. Hyvä järjestelmä voisi olla sellainen, että mies on kotona hoitamassa lapsia ja nainen tekee työt ja ansaitsee rahat, koska silloin kummatkin saa tehdä sitä mikä kiinnostaa eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli joskus riitaa miehen kanssa kun lapsen kaverit oli aina meillä. Itseäni ei haitannut ja enimmäkseen olivat silloin kun mies ei kotona. Minkäs sille voi jos toisen luona eivät halunneet olla. Siinä vaiheessa kun pyysivät mua leikkitädiksi sanoin että kuules siihen en ryhdy.

Ah joo, mies joka ei muista että se on myös lapsen koti johon hän saa kutsua kavereitaan. Ja varmasti miehelle kelpaa kyllä se kun lapsi on kaverilla kylässä.

Ei meillä kelvannut. Isää ärsytti se, jos meillä oli mun kavereita koska meillä oli vieraita (asuttiin kahdessa kerroksessa, vanhemmat alakerrassa ja meidän lasten huoneet oli yläkerrassa, joten oltiin kavereiden kanssa siellä omissa huoneissa eri kerroksessakin kuin isä. Mutta silti sitä ärsytti.). Samoin isää ärsytti jos me lapset oltiin kavereilla koska perhe ei ollut kasassa. Perheen olisi pitänyt aina olla kasassa, vaikka oltaisiinkin niissä eri kerroksissa. Ja nyt ystävän mies on ihan samanlainen kuin mun isä. Kavereita ei saisi olla heillä, eikä lapset kavereilla, vaikka isä onkin autotallissa jotain omaa projektiaan säätämässä.

Tulee niitä tunnekylmä lapsia tuollaisesta perheestä. Lapsi vaistoaa, jos kaikki yhdessä tekeminen on vastenmielistä.

Sivulta

Kyllä paras valinta oli lapsettomuus. Ihan kaikin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Lapset kasvavat. Haluatko yksinäisen vanhuuden. Minulle lapset ovat opettaneet pyyteetöntä rakkautta. Sitä en ikinä vaihtaisi yksinoloon.

On kyllä aikamoista tehdä lapsia vanhuuden turvakseen. Ei ihan pyytettömältä rakkaudelta vaikuta vaan aika vastakkainen sana tulee mieleen.

Niillä lapsilla tulee olemaan omakin elämä ja käyvät katsomassa korkeintaan silloin kun ehtivät eli yleensä harvoin. Itsekin muutin useiden tuhansien kilometrien päähän vanhemmistani joten näemme parin vuoden välein.