Ei kannata hankkia lapsia, jos on mukavuudenhaluinen ja haluaa helpon elämän

Siivoaminen monta kertaa päivässä lienee se pahin. Ja aterioiden ja välipalojen laitto ja jälleen jälkien siivoaminen..

"Joudun uimaan, vaikka vihaan uimista."

Minun äitini ui kanssani ehkä 2 kertaa. Maailma ei kaatunut siihen. Isäni kävi aina uimassa kanssani.

"Joudun pyöräilemään, vaikka vihaan pyöräilyä."

Vanhempani eivät ikinä pyöräilleet kanssani. Maailma ei kaatunut siihen.

"Jouduin opettelemaan luistelun ja hiihdon."

Minun vanhempani eivät ikinä luistelleet kanssani. Isäni hiihti kanssani ehkä 1-2 krt, äiti ei koskaan.

"Joudun sietämään retkeilyä ja mökkeilyä."

Emme käyneet vaelluksilla tai mökkeilleet ikinä. Silti oli mukava lapsuus.

Yrität nyt keksimällä keksiä ongelmia.

Itsekkäästi vahuutta vertenko jotkut lisääntyy? Itse ajattelen, että hyvä kun ei ole lapsia niin ei ole vaivoiksi heille vanhana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti paljon sukupuolesta, että haluaako hankkia lapsia. Naiset yleensä nykyään on enemmän kiinnostuneita urasta, joten ne ei yleensä halua lapsia, kun taas miehet haluaisi lapsia, ja miehiä ura ja työt ei kiinnosta lainkaan, ja siksi monet miehet elää Kelan tuilla nykyään.

Naiset haluaa tehdä muutakin kuin hoitaa ne lapset. Miehet haluaa lapsia, mutta ei ne vieläkään halua hoitovastuuta niistä. Ei ehkä työtään kiinnosta, mutta enpä ole nähnyt suuressa määrin että miehiä kiinnostaisi kodin hoivavastuun kantaminen.

Kokemukseni mukaan monet miehet haluaisi vaan laiskotella kotona hoitamassa lapsia, eläen Kelan tukirahoilla. Työt ei kiinnosta miehiä. Naisia kiinnostaa työt ja ura, mutta lasten hoitaminen ei kiinnosta. Hyvä järjestelmä voisi olla sellainen, että mies on kotona hoitamassa lapsia ja nainen tekee työt ja ansaitsee rahat, koska silloin kummatkin saa tehdä sitä mikä kiinnostaa eniten.

Suomessa ei yhden palkalla koko perhe yleensä elä. Palkkataso on matala suhteessa elinkustannuksiin ja progressiivinen verotus iskee paljon kovemmin yhteen 5000 euron palkkaan kuin kahteen 2500 euron. Tukirahatkaan eivät todellakaan riitä edottamaasi järjestelmään. Enkä usko, että tällaisia miehiä kovin montaa on. Itse en ole tavannut yhtäkään vaikka moni toki on pitkänkin isyysloman pitänyt.

Eikä kannata ottaa edes miestä, jos 50 aviovuoden jälkeen ei halua ruveta omaishoitajaksi. Siinäkin mennään monta kertaa vuorokaudessa oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Ei kannata ystävystyä kenenkään kanssa, kuolevat kumminkin.

Ei kannata ELÄÄ eikä ainakaan RAKASTAA.

Myönnän olevani mukavuudenhaluinen introvertti ja nauttivani helposta ja stressittömästä elämästä, ja mulle on aina ollut itsestäänselvää, etten hanki lapsia. Muistan jo itse lapsena ihmetelleeni miksi aikuiset lisääntyy, kun toiset lapset oli mun mielestä niin rasittavia. Ihailin myös skidinä suuresti erästä äitini lapsetonta ystävää ja tämän siistiä ja kaunista asuntoa ja päätin jo silloin kouluikäisenä, että mäkin haluan aikuisena elää noin. Kissoja toki hankkisin tietenkin. Oon kyllä miehenkin ottanut ja parisuhde sopii mulle oikein hyvin, mutta siinäkin tarviin paljon yksinoloaikaa. Mies on onneksi aivan samanlainen luonteeltaan, ja elämme oikein mukavaa ja rentoa omannäköistämme intoverttielämää.

Mun mielestä on hauskaa kiivetä ja liukua hoplopissa😆 lapsen varjolla kehtaan

Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Dinkkinä voin mieslapseilla mieleni mukaan ja elää juuri sellaista elämää kuin haluan. Lapsellisen kaverin vuodatuksia kuunnellessa tulee fiilis, että olen todellakin väistänyt luodin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti paljon sukupuolesta, että haluaako hankkia lapsia. Naiset yleensä nykyään on enemmän kiinnostuneita urasta, joten ne ei yleensä halua lapsia, kun taas miehet haluaisi lapsia, ja miehiä ura ja työt ei kiinnosta lainkaan, ja siksi monet miehet elää Kelan tuilla nykyään.

Naiset haluaa tehdä muutakin kuin hoitaa ne lapset. Miehet haluaa lapsia, mutta ei ne vieläkään halua hoitovastuuta niistä. Ei ehkä työtään kiinnosta, mutta enpä ole nähnyt suuressa määrin että miehiä kiinnostaisi kodin hoivavastuun kantaminen.

Kokemukseni mukaan monet miehet haluaisi vaan laiskotella kotona hoitamassa lapsia, eläen Kelan tukirahoilla. Työt ei kiinnosta miehiä. Naisia kiinnostaa työt ja ura, mutta lasten hoitaminen ei kiinnosta. Hyvä järjestelmä voisi olla sellainen, että mies on kotona hoitamassa lapsia ja nainen tekee työt ja ansaitsee rahat, koska silloin kummatkin saa tehdä sitä mikä kiinnostaa eniten.

Suomessa ei yhden palkalla koko perhe yleensä elä. Palkkataso on matala suhteessa elinkustannuksiin ja progressiivinen verotus iskee paljon kovemmin yhteen 5000 euron palkkaan kuin kahteen 2500 euron. Tukirahatkaan eivät todellakaan riitä edottamaasi järjestelmään. Enkä usko, että tällaisia miehiä kovin montaa on. Itse en ole tavannut yhtäkään vaikka moni toki on pitkänkin isyysloman pitänyt.

Älä valehtele. On paljon esim. somaleja jotka elättää perheen ihan hyvin pelkästään tukirahoilla, joten jos naisella on työ (kapitalistinen orjuus), hän voi helposti elättää miehen ja 7 lasta. Normaali luonnollinen perheen koko on noin 7 lasta. Mitä enemmän lapsia teet, sitä menestyneempi olet elämässä, koska elämän biologinen tarkoitus on lisääntyminen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ap! Aloitus olisi voinut olla lähes sanasta sanaan oma kirjoittamani! Unohdit mainita lasten kaverisuhteet vanhempineen.

Tykkään kovasti elämänvaiheesta kun lapset ovat jo isompia ja omaavat omia menoja. Kaikki tuo epämukavuusalueelle meneminen tuottaa kyllä tulosta, kun lapset oppii, kasvaa, itsenäistyy. Ja onhan vanhemmuus monella tapaa kasvun paikka itsellekkin.

näin

Jep

Höpö höpö. Jostain Ap on siis saanut satoja tuhansia euroja. Kuulostaapa tosi kauhealta elämältä :D

Myönnän että nyt kylmällä ilmalla ei olla käyty leikkipuistossa. Tuskin vauva muistaa.

Minä tein yhden lapsen ja hyvä siitä tulikin. Rankkaa oli pienen lapsen kanssa, mutta jo nyt 11-vuotiaan kanssa saan takaisin niin paljon. Ihan käytännön esimerkki. Jos olen kipeänä, niin lapsi käy kaupassa ja lämmittää minulle teetä. Silittää päätä ja kysyy, että tarviinko vilttiä tai villasukkia. Tämä vain yksi esimerkki.

Sellaista onnistumisen tunnetta ja täydellistä onnellisuutta en ole saanut mistään työstä tai muista ihmissuhteista kuin siitä, että olen äiti ja onnistunut kasvattamaan empaattisen ja mukavan lapsen.

Niin... Meillä 2 lasta. Kyllä se sotkun määrä ja aikaiset aamuheräämiset oli tällaiselle rauhaa ja siisteyttä rakastavalle ihmiselle aika kova kolaus. Silti, mitään en vaihtaisi pois <3 ehkäpä myös kunnolla osallistuva toinen vanhempi on auttanut asiaa. Mietin siis, jos mieheni olisi taantunut myös yhdeksi lapseksi eikä olisi ottanut vastuuta mistään, kuten monilla ilmeisesti käy, niin olisin varmaan joutunut suljetulle...

Vapaaehtoisen lapsettomuuden käsitteen lisäksi tulisi levittää myös mukavuushaluisen lapsettomuuden ilosanomaa.

Itse kokemieni nöyryytysten ja häväisyjen takia en ikinä haluaisi altistaa mahdollista lastani sille helvetille joka koululiikuntana tunnetaan. Opin siellä vihaamaan joukkuepelejä sydämeni pohjasta eikä tämä viha ole tippaakaan laantunut.