Miten isän hylkääminen on vaikuttanut sinuun?

Isäni lähti kun olin vastasyntynyt. Lapsuudessa se ei vaikuttanut mitenkään, en osannut edes kaivata jotain mitä mulla ei ollut ikinä ollut. Ja mulla oli kuitenkin tosi rakastava, kannustava ja turvallinen koti eli perusluottamus elämään oli kunnossa. Nyt kolmekymppisenä huomaan kuitenkin olevani vähän hukassa ihmissuhteissa. Viehätyn lähinnä 10-20 vuotta itseäni vanhemmista miehistä. Ja toivon miehen jotenkin olevan enemmän vastuussa kuin itseni. Samaan aikaan olen kasvanut hyvinkin itsenäiseksi ja yksin eläessä ei ole mitään ongelmia pitää elämä kasassa ja hoitaa kaikki asiat yksin. Samaan aikaan haaveilen tasapainoisesta suhteesta, johon en kuitenkaan usko olevani kykenevä.

Jos lapsi ei täysin säännöllisesti näe etäisää, niin kokeeko hän sen hylkäämisenä?

Eli näkee isää vain kerran kuussa, tai tapaamisiin tulee välillä parin kuukauden tauko.

Hän lähti hakemaan lisää maitoa, on varmaan pitkä jono.

Vierailijat kirjoitti:

Jos lapsi ei täysin säännöllisesti näe etäisää, niin kokeeko hän sen hylkäämisenä?

Eli näkee isää vain kerran kuussa, tai tapaamisiin tulee välillä parin kuukauden tauko.

Onhan nykypäivänä sellaisia tapauksia, että isä asuu ulkomailla, esim. Espanjassa ja lapsi tapaa isäänsä vain kesälomalla pari viikkoa sekä talvi- ja syyslomalla. Ei se silti sitä tarkoita, että heillä olisi etäiset välit vaan että he voivat olla hyvinkin läheisiä, jos he vaikka viestittelevöt ja soittavat Whatsapp -videopuheluita usein. Pitkä välimatka ei ole mikään syy, että siksi pitäisi katkaista välit.

Mun työkaverin mies on 50+ ikäinen ja hän ei ole tavannut juoppo isäänsä varhaislapsuuden jälkeen. Kuulemma hän on sitten halunnut olla hyvä isä ja ukki omille lapsilleen ja lapsenlapsille.

!

Itsetunto-ongelmia ja menettämisen pelkoa. Pelkään että ihmiset hylkäävät ja häipyvät koska en mukamas ole tarpeeksi hyvä enkä kelpaa tällaisena kuin olen. Esim. Parisuhteessa kaipaisin jatkuvaa todistelua siitä, että olen ihana ja rakas. Tiedostin tämän vasta aikuisiällä, vaikka teinivuosina oli jo "oireet" näkyvissä.