Lue keskustelun säännöt.
Ahtaasti asumisen ahdistus
Wannabe-porvari
07.07.2023 |
Tiedän, että 100% varmuudella tulee kuraa niskaan tällaisesta pinnallisesta (ei oikeaksi ongelmaksi laskettavasta) aiheesta, mutta kumminkin, on nyt pakko avautua kun asia ahdistaa.
Asumme tällä hetkellä suht väljästi ja mukavasti, reilu 100 neliön omakotitalossa (kovalla työnteolla ansaittu), ja meitä on vain kaksi aikuista. Tilaa on mielestäni sopivasti ja paikat pysyy suht siistinä kun kaappitilaa on harrastusvälineille ym. Nyt erinäisistä syistä joudumme muuttamaan pienempään asuntoon, kaksioon (rivari tai kerrostalo). Asia ahdistaa suunnattomasti, vaikka ns.mahdumme varmaan pakon edessä ihan hyvin n.50 neliöönkin ja kyllähän lähes kaikkeen sopeutuu (ja ihminen pärjää loppuviimeksi melko vähällä). Jotenkin vaan kun on kerran tottunut väljään ja omaan tilaan (ja ilman sentin päässä hengittäviä naapureita), niin tuntuu tosi ahdistavalta muuttaa pienempään tilaan. Monet sanovat että helppohan teidän on muuttaa kun ei ole lapsia. Itseäni raivostuttaa tämä. Emme voi sille mitään että emme voi niitä saada, ja ihan kuin ilman lapsia ei saisi nauttia tilavasta omakotitalosta.
No, joka tapauksessa ahdistaa muuttaa pieneen kopperoon ja myydä suurin osa tavaroista, jotta mahdutaan sinne. Tulee jotenkin mieleen opiskeluajat, että jotenkin palaisi elämässä niihin aikoihin takaisin (näin keski-iässä toivoisi muuta). Jotenkin kun ei ole lapsia, joista nauttia niin olisi edes sitten kiva ja tilava asunto. Silloin opiskeluaikana tuntui, että pienessä tilassa seinät kaatuu päälle ja aina sai siivota kun tavarat ei mahdu mihinkään vaikka kuinka konmarittaisi. Tuli enemmän riitaakin puolison kanssa. Naapureina oli kerrostalokyttääjiä, himotupakoitsijoita, ja muuten vaan liikaa ihmisiä. Olen omakotiasuja henkeen ja vereen. Nytkin asutaan melko maalla.
Onko ketään muu ahdistunut pienempään asuntoon muutosta ja miten siitä voisi päästä yli? Mitä hyviä puolia pienessä asunnossa on? Tottuuko vannoutunut omakotiasuja enää kerrostaloelämään -onko kokemusta?
Jos edes yksi asiallinen vastaus tulisi.
Todennäköisesti vain: mitä valitat, senkin porvari, asutaan 6lasta+2aikuista 40neliössä ja super-kivaa on! :D
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieneen asuntoon muuttaessa ylimääräiset tavarat pitäisi roudata armotta muualle - kaatsille, kiertoon ja myyntiin yms.
Ei ihminen tarvitse oikeastaan muuta kalusteita kuin kunnon upottavan pehmoisen sohvan, valtavan vähintään 75 tuumaisen telkan, ruokakaluston ja kunnon sängyn.
Huom. tuo töllö on muuten tärkein.
Eli mahdollisimman vähän roinaa ja mieli lepää.
Tietty tietokoneelle ja etätöihin olisi hyvä olla kunnon ergonominen työpöytä ja tuoli.
Meiltä meni omaisuus miehen konkurssissa, ja ero tuli koska hän ,,putosi hyvin korkealta,, eikä osannut käsitellä asiaa ollenkaan. Muutin 2 lapsemme kanssa 120 omasta neliöstä 65 neliöön, vuokralle. En koskaan valittanut, mutta suru oli suuri. Siitä on nyt jo vuosia enkä useinkaan ajattele koko asiaa enää.
Kestä! Vähennä tavaramäärää! Kyllä se siitä!
Ette te nytkään väljästi asu, paitsi suomalaisin kriteerein ehkä.
Perimmäinen syy ahtaaseen asumiseemme on se, että maankäyttö- ja kaavoitusbyrokratia estää rarvittavan asuntokannan rakentamisen. Neliömetrien määrässä on armoton määräsäännöstely.
Ymmärrän ahdistuksesi, asuimme puolison kanssa 50 m2 kaksiossa ennen okt:ta. Nyt meillä iso talo. Isommasta pienempään muuttaminen on just haaste just. Kolmiota pienempään en muuttaisi edes puolison kanssa kahdestaan. 50 m2 kaksio on paljon pienempi kuin 60 neliön kaksio. Sellaisessakin olen asunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä asuu 4 henkeä vuokrakolmiossa. Ei olla ikinä saatu asumistukea, puolisolla pieni palkka ja itsellä vain määräaikaisia töitä.
Vierailija kirjoitti:
Meitä asuu 4 henkeä vuokrakolmiossa. Ei olla ikinä saatu asumistukea, puolisolla pieni palkka ja itsellä vain määräaikaisia töitä.
Suomessa moni on köyhä ja ahdistunut. Perheet voi huonosti.
Nyt kun irtisanomissuoja lähtee kaikilta, myös valtion ja kaupungin työntekijöiltä niin tätä tulee lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea ymmärtää tai kuvitella, kun on asunut ensin lapsuuden 48 neliön kaksiossa vanhempien kanssa, sitten opiskelijasolussa ja pienissä n. 25 neliön yksiöissä ja 35-vuotiaana muutti hulppeaan 45 neliön kaksioon ihan yksin.
Miksi on aivan pakko muuttaa juuri 50 neliön kaksioon? Miksi ei 80 neliön kolmioon, jos on muutettava?
Vierailija kirjoitti:
Ette te nytkään väljästi asu, paitsi suomalaisin kriteerein ehkä.
Perimmäinen syy ahtaaseen asumiseemme on se, että maankäyttö- ja kaavoitusbyrokratia estää rarvittavan asuntokannan rakentamisen. Neliömetrien määrässä on armoton määräsäännöstely.
No kyllä sata neliötä kahdelle on väljää, vaikka kuinka jossain olis 250 neliöö per lärvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minuakin ahdistaa asua ahtaasti. Meillä on 80 neliön kolmio, perheessä kaksi aikuista, kolme alakouluikäistä lasta ja kissa. Kaikki kaipaavat välillä omaa rauhaa, mutta sitä ei oikeastaan ole. Liian ahdas asunto tekee elämästä jopa kurjaa. Mutta näillä mennään, tämänhetkinen taloustilanne ei salli isompaan kotiin muuttamista.
Mun mielestä koko ei oo asumisessa se olennaisin tekijä. Asuisin mieluiten itse 40-50 neliön minitalossa. Nyt asun 34 neliön yksiössä, tämäkin ok, mutta muutama neliö voisi olla lisää.
Älä valita!