Kuka oikeati hyötyy Kelan psykoterapiasta

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä kysymys ap.

Moni hyötyy siitä, että saa edes jonkun kuuntelijan. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, että olisiko sama hyöty saavutettu myös empaattisen lähihoitajan kuuntelulla, vai onko siinä pitänyt olla juuri psykoterapeutti.

Moni hyötyy siitä, että saa psykoterapeuttista ymmärrystä omasta tilanteestaan. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, olisiko sama hyöty saavutettu jollakin muulla terapiamuodolla, tai vaikkapa nettiterapialla.

Moni hyötyy siitä, että saa juuri joltakin tietyltä terapeutilta terapiaa. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, olisivatko he saaneet joltakin toiselta terapeutilta vielä parempaa terapiaa.

Silti moni lopettaa heti kun eivät saa siihen muiden veronmaksajien rahoja. Se ehkä kertoo, että ei se hyöty ole ollutkaan niin merkittävä, kunhan on ollut kiva käydä keskustelemassa muiden rahoilla.

Ei kai siitä mitään tutkimuksia tarvita, kun terapiaa yleensä edeltää se, että käydään muutama kuukausi juttelemassa psykiatriselle sairaanhoitajalle. Jos se riittäisi, ihmiset parantuisivat eivätkä etenisi terapiaan asti. Ja joillekin lieville tapauksille toki käykin näin.

Mutta on kyllä terapian aliarvioimista väittää, että jonkun lähihoitajan empatia korvaisi pitkän koulutuksen tuoman tietotaidon. Minulle minkään sairaanhoitajan kanssa juttelusta ei koskaan ole ollut hyötyä, sillä on ollut todella selvää, että heillä ei yksinkertaisesti ole kovin syvällistä ymmärrystä minua vaivanneista mielenterveysongelmista.

Lisäksi erityisesti kognitiivisen psykoterapian teho on kyllä todennettu lukuisissa tutkimuksissa. Se, että ihmiset lopettavat kela-tuen päättyessä kertoo, että useimmilla ei vain ole varaa terapiaa, varsinkin kun mt-ongelmat ja vähävaraisuus kulkevat usein käsi kädessä. Ja terapian tarkoitushan on tehdä itsestään tarpeetonta, joten se, ettei sitä jatketa ikuisesti kertoo usein myös siitä, että hoito on tehonnut. Ei kukaan syöpähoidoissakaan huvikseen käy.

Tiiä hänestä, onko anssilla edes mitään koulutusta terapian antamiseen?

Ainakin me älykkäät ihmiset jotka osaamme nöyrtyä omien puutteiden edessä emmekä syytä niistä muita vaan haluamme ottaa vastuun itse itsestämme.

Minulla loppui hiljattain terapia erittäin taitavan terapeutin kanssa. Epämääräisestä ahdistuksestani päästiin siihen että ymmärrän mitkä on minun eri minätilat ja miten voin rauhoittaa itseäni ymmärtäen että haitalliset lapsuudessa syntyneet toimintamallit eivät palvele minua tänä päivänä vaan haittaavat, olen vapaampi koska minulla on energiaa elämiseen ihan eri tavalla.

Terapiahan ei todellakaan ole vain kuuntelemista vaan asiakkaan kuntouttamista.

Ne, joilla ei ole kykyä itsereflektioon, on varmasti vaikea käsittää psykoterapian hyödyt.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin me älykkäät ihmiset jotka osaamme nöyrtyä omien puutteiden edessä emmekä syytä niistä muita vaan haluamme ottaa vastuun itse itsestämme.

Minulla loppui hiljattain terapia erittäin taitavan terapeutin kanssa. Epämääräisestä ahdistuksestani päästiin siihen että ymmärrän mitkä on minun eri minätilat ja miten voin rauhoittaa itseäni ymmärtäen että haitalliset lapsuudessa syntyneet toimintamallit eivät palvele minua tänä päivänä vaan haittaavat, olen vapaampi koska minulla on energiaa elämiseen ihan eri tavalla.

Terapiahan ei todellakaan ole vain kuuntelemista vaan asiakkaan kuntouttamista.

Kiitos jakamisesta! Tämä palsta taitaa olla vähän kuin helmiä kärsäeläimille. Oikeat keskustelut käydäänkin ihan muualla. Ihmisillä on toki niin erilaiset lähtökohdat ja motivaatiot. Motivaatiosta tuli mieleen että katsoin kelloa ja taisi pietarin trollien työaika loppua ja vodkapalkkio alkaa. Hyvää jatkoa sinulle!

Se, joka siellä käy. Tietysti siitä hyötyy enemmän sellainen, joka osaa käyttää sen hyödyksi eli jonkinlaista älyä ja hahmotuskykyä pitää olla, jotta terapeutin tarjoamista työkaluista on mitään apua. Eikä terapian lähtökohtaisesti ole tarkoitus tarjota empatiaa, vaan heijastuspintaa ja eri näkökulmaa omille ajatuksille. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on niin vakava asia, että sitä pitää jauhaa kolme vuotta? Jokin persoonallisuushäiriö?

Entä jos terapia vain tuottaa vaikka kestomasentuneita? Elämässä tapahtuu huonoja, kamalia ja vielä kamalampia asioita. Ne eivät katoa, eikä niitä voi pyyhkiä pois muististaan. Pakko vain myöntää, että näin kävi. Ja opetella menemään eteenpäin. Toista elämää ei tule.

Minä jauhoin ongelmiani kolme vuotta, jonka aikana tajusin, että ne ovat oikeasti korjattavissa. Että itse olin toistuvasti järjestänyt elämäni ja ihmiset ympärilläni niin, että minun oli jatkuvasti paha olla, oli tarve käyttää päihteitä ja voimavarat eivät riittäneet työhön tai itsestä huolehtimiseen. Näin käyttäytymismallini ja pääsin siitä terapian aikana eroon. En tiedä, olisinko enää edes elossa, ellen olisi päässyt terapiaan ja pitänyt siitä kiinni (vaikka silloinen lähipiiri koetti saada minut lopettamaan).

Näillä kommentoijilla, jotka lyttäävät täällä kaiken, on oikeus mielipiteeseensä.

Huomaamattaan he paljastavat sillä kaiken itsestään ja omista ongelmistaan.

Heidän mielipiteensä eivät tietenlään vaikuta mitenkään niitten elämään, jotka ajattelevat toisin.

Tulee mieleen nuoret, jotka epätoivoissaan purkavat pahaa oloaan sotkemalla ja särkemällä julkisia paikkoja. Kun omassa elämässä ei ole toivoa, sen haluaa tuhota muiltakin.

Yksi tuttava valitti sitä miten kolmen vuoden psykoterapia ei saanut häntä parannettua. Menetelmä oli kuulemma puutteellinen. Jo tuo lähtöasetelma, että sinne mennään parannettavaksi kuulostaa vastuunpakoilulta. Asenne ratkaisee paljon.

Huono-osaiset miehet hyötyy kaikkein eniten psykoterapiasta.

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia ei ole mitään kevyttä rupattelua terapeutin kanssa. Akuutissa vaiheessa se on enemmän vain kuuntelua, kannattelua ja myötätuntoa mutta varsinaisessa terapiassa se on täyttä työtä niin asiakkaan kuin terapeutin osalta. Jos joku käy 3 vuotta itkemässä terapeutille, niin silloin ei ole siinä kunnossa, että hyötyisi terapiasta tai/ja terapeutti on ammattitaidoton.

osa ei vain koskaan pääse/halua siihen pakko tehdä itsekin osioon..sitten valitetaan että terapia ei auta. Kukaan toinen henkilö ei ole taikuri, joka parantaa kaikki haavat. Osa istuu niin mukavasti siinä uhrin tuolissa ja levittelee käsiään kun mikään ei korjaa mun elämääni..Vahva veikkaus, että näitä on aika moni terapiassa istuneista. Sitten on se osa porukasta joka ymmärtää myös oman roolinsa ko. pelissä nimeltä elämä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä kysymys ap.

Moni hyötyy siitä, että saa edes jonkun kuuntelijan. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, että olisiko sama hyöty saavutettu myös empaattisen lähihoitajan kuuntelulla, vai onko siinä pitänyt olla juuri psykoterapeutti.

Moni hyötyy siitä, että saa psykoterapeuttista ymmärrystä omasta tilanteestaan. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, olisiko sama hyöty saavutettu jollakin muulla terapiamuodolla, tai vaikkapa nettiterapialla.

Moni hyötyy siitä, että saa juuri joltakin tietyltä terapeutilta terapiaa. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, olisivatko he saaneet joltakin toiselta terapeutilta vielä parempaa terapiaa.

Silti moni lopettaa heti kun eivät saa siihen muiden veronmaksajien rahoja. Se ehkä kertoo, että ei se hyöty ole ollutkaan niin merkittävä, kunhan on ollut kiva käydä keskustelemassa muiden rahoilla.

Muiden rahoilla.. mulle tuli kyllä Kelan tuesta huolimatta 200- 250 e lasku joka kuukausi, että ei se nyt täysin muiden rahoilla ole. Ja verojahan toki maksan itsekin palkastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä kysymys ap.

Moni hyötyy siitä, että saa edes jonkun kuuntelijan. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, että olisiko sama hyöty saavutettu myös empaattisen lähihoitajan kuuntelulla, vai onko siinä pitänyt olla juuri psykoterapeutti.

Moni hyötyy siitä, että saa psykoterapeuttista ymmärrystä omasta tilanteestaan. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, olisiko sama hyöty saavutettu jollakin muulla terapiamuodolla, tai vaikkapa nettiterapialla.

Moni hyötyy siitä, että saa juuri joltakin tietyltä terapeutilta terapiaa. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, olisivatko he saaneet joltakin toiselta terapeutilta vielä parempaa terapiaa.

Silti moni lopettaa heti kun eivät saa siihen muiden veronmaksajien rahoja. Se ehkä kertoo, että ei se hyöty ole ollutkaan niin merkittävä, kunhan on ollut kiva käydä keskustelemassa muiden rahoilla.

Muiden rahoilla.. mulle tuli kyllä Kelan tuesta huolimatta 200- 250 e lasku joka kuukausi, että ei se nyt täysin muiden rahoilla ole. Ja verojahan toki maksan itsekin palkastani.

Mun kuukausittainen lasku oli alle 80e, mutta toisaalta kävinkin vain kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä kysymys ap.

Moni hyötyy siitä, että saa edes jonkun kuuntelijan. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, että olisiko sama hyöty saavutettu myös empaattisen lähihoitajan kuuntelulla, vai onko siinä pitänyt olla juuri psykoterapeutti.

Moni hyötyy siitä, että saa psykoterapeuttista ymmärrystä omasta tilanteestaan. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, olisiko sama hyöty saavutettu jollakin muulla terapiamuodolla, tai vaikkapa nettiterapialla.

Moni hyötyy siitä, että saa juuri joltakin tietyltä terapeutilta terapiaa. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, olisivatko he saaneet joltakin toiselta terapeutilta vielä parempaa terapiaa.

Silti moni lopettaa heti kun eivät saa siihen muiden veronmaksajien rahoja. Se ehkä kertoo, että ei se hyöty ole ollutkaan niin merkittävä, kunhan on ollut kiva käydä keskustelemassa muiden rahoilla.

Muiden rahoilla.. mulle tuli kyllä Kelan tuesta huolimatta 200- 250 e lasku joka kuukausi, että ei se nyt täysin muiden rahoilla ole. Ja verojahan toki maksan itsekin palkastani.

Ei tässä kyllä ollut kyse siitä, kenen rahoilla, vaan onko monivuotisesta terapiasta enemmän haittaa kuin hyötyä.

Joku perusteli hyvin saamansa terapian hyödyn, toinen kertoi istuneensa terapiassa saadakseen sopivalta terapeutilta vahvistuksen ajatukseensa, että äiti on todellakin Huono Äiti, omalla käytöksellä ei väliä.

Jos 35+ naiset tai herrat haluavat istua terapeutilla jutustelemassa (reflektoimassa 😂) sössimästään elämästä, mikäs siinä ja ihan sama kuka maksaa. Mutta alle 30-vuotiaalle 3 vuotta asioiden vellomista on liian pitkä aika ja voi pilata loppuelämän. En väitä, etteivätkö nuoret tarvitsisi apua - sen ei kuitenkaan pitäisi olla elämänilon vievää lääkemössöä ja vuosia jatkuvaa negatiivisissa asioissa vellomista. Laadukasta lyhytterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä kysymys ap.

Moni hyötyy siitä, että saa edes jonkun kuuntelijan. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, että olisiko sama hyöty saavutettu myös empaattisen lähihoitajan kuuntelulla, vai onko siinä pitänyt olla juuri psykoterapeutti.

Moni hyötyy siitä, että saa psykoterapeuttista ymmärrystä omasta tilanteestaan. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, olisiko sama hyöty saavutettu jollakin muulla terapiamuodolla, tai vaikkapa nettiterapialla.

Moni hyötyy siitä, että saa juuri joltakin tietyltä terapeutilta terapiaa. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, olisivatko he saaneet joltakin toiselta terapeutilta vielä parempaa terapiaa.

Silti moni lopettaa heti kun eivät saa siihen muiden veronmaksajien rahoja. Se ehkä kertoo, että ei se hyöty ole ollutkaan niin merkittävä, kunhan on ollut kiva käydä keskustelemassa muiden rahoilla.

Muiden rahoilla.. mulle tuli kyllä Kelan tuesta huolimatta 200- 250 e lasku joka kuukausi, että ei se nyt täysin muiden rahoilla ole. Ja verojahan toki maksan itsekin palkastani.

Ei tässä kyllä ollut kyse siitä, kenen rahoilla, vaan onko monivuotisesta terapiasta enemmän haittaa kuin hyötyä.

Joku perusteli hyvin saamansa terapian hyödyn, toinen kertoi istuneensa terapiassa saadakseen sopivalta terapeutilta vahvistuksen ajatukseensa, että äiti on todellakin Huono Äiti, omalla käytöksellä ei väliä.

Jos 35+ naiset tai herrat haluavat istua terapeutilla jutustelemassa (reflektoimassa 😂) sössimästään elämästä, mikäs siinä ja ihan sama kuka maksaa. Mutta alle 30-vuotiaalle 3 vuotta asioiden vellomista on liian pitkä aika ja voi pilata loppuelämän. En väitä, etteivätkö nuoret tarvitsisi apua - sen ei kuitenkaan pitäisi olla elämänilon vievää lääkemössöä ja vuosia jatkuvaa negatiivisissa asioissa vellomista. Laadukasta lyhytterapiaa.

Uskon, että hyvin harvalla auttaa lyhytterapia uskomuksiin ja käytösmalleihin, joita on kantanut lapsesta saakka. Ongelmissa ei useinkaan ole kysymys mistään yhdestä ihmissuhteesta, vaan koko maailmankuva on vinksahtanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä kysymys ap.

Moni hyötyy siitä, että saa edes jonkun kuuntelijan. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, että olisiko sama hyöty saavutettu myös empaattisen lähihoitajan kuuntelulla, vai onko siinä pitänyt olla juuri psykoterapeutti.

Moni hyötyy siitä, että saa psykoterapeuttista ymmärrystä omasta tilanteestaan. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, olisiko sama hyöty saavutettu jollakin muulla terapiamuodolla, tai vaikkapa nettiterapialla.

Moni hyötyy siitä, että saa juuri joltakin tietyltä terapeutilta terapiaa. Valitettavasti kyselyt eivät kerro, olisivatko he saaneet joltakin toiselta terapeutilta vielä parempaa terapiaa.

Silti moni lopettaa heti kun eivät saa siihen muiden veronmaksajien rahoja. Se ehkä kertoo, että ei se hyöty ole ollutkaan niin merkittävä, kunhan on ollut kiva käydä keskustelemassa muiden rahoilla.

Muiden rahoilla.. mulle tuli kyllä Kelan tuesta huolimatta 200- 250 e lasku joka kuukausi, että ei se nyt täysin muiden rahoilla ole. Ja verojahan toki maksan itsekin palkastani.

Ei tässä kyllä ollut kyse siitä, kenen rahoilla, vaan onko monivuotisesta terapiasta enemmän haittaa kuin hyötyä.

Joku perusteli hyvin saamansa terapian hyödyn, toinen kertoi istuneensa terapiassa saadakseen sopivalta terapeutilta vahvistuksen ajatukseensa, että äiti on todellakin Huono Äiti, omalla käytöksellä ei väliä.

Jos 35+ naiset tai herrat haluavat istua terapeutilla jutustelemassa (reflektoimassa 😂) sössimästään elämästä, mikäs siinä ja ihan sama kuka maksaa. Mutta alle 30-vuotiaalle 3 vuotta asioiden vellomista on liian pitkä aika ja voi pilata loppuelämän. En väitä, etteivätkö nuoret tarvitsisi apua - sen ei kuitenkaan pitäisi olla elämänilon vievää lääkemössöä ja vuosia jatkuvaa negatiivisissa asioissa vellomista. Laadukasta lyhytterapiaa.

Uskon, että hyvin harvalla auttaa lyhytterapia uskomuksiin ja käytösmalleihin, joita on kantanut lapsesta saakka. Ongelmissa ei useinkaan ole kysymys mistään yhdestä ihmissuhteesta, vaan koko maailmankuva on vinksahtanut.

Mutta nuorilla kyse on usein nuoruudesta. Ei omilleen muutto ja vastuun ottaminen helppoa ole edes niille, joilla on ollut mitä ihanin lapsuus.

Harvalla parikymppisellä maailmankuva on vinksahtanut.

En usko, että siitä on mitään hyötyä.

Minä. Kun menin terapiaan olin työkyvytön. Nyt olen työkykyinen

Riippuu varmaan monesta asiasta. Osa hyötyy osa ei.

Kunhan edes pääsisi jonnekin terapiaan.

Jos ei hyödytä, niin lopettaa vain ja antaa paikan seuraavalle. Jotakuta se voi vielä auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ne, joilla ei ole kykyä itsereflektioon, on varmasti vaikea käsittää psykoterapian hyödyt.

Niin, eli terapiasta hyötyy vain ne, jotka kykenevät itsereflektioon. Eli suurin osa ihmisistä ei hyödy mitään.