Nolasin itseni
Punastuin treffeillä miehen nähden, siis aivan kirkuvan punaiseksi, voi sa.a.ta.nan sa.a.tan.a. Mies ihmetteli, miksi olin niin punainen. En osannut vastata - olin kai hermostunut ja lisäksi punastelen esim. nauraessani.
Nyt tuntuu, etten kehtaa poistua kotoani. Vihaan tätä he.l.ve.tin epäloogista punastelua yli kaiken!
Kommentit (65)
Aito mies olisi vain nipistänyt poskesta ja sanonut, että nyt on tyttö kauneimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Aito mies olisi vain nipistänyt poskesta ja sanonut, että nyt on tyttö kauneimmillaan.
Suoraan sanottuna tuokin tuntuisi tosi nöyryyttävältä.
Minun punaisuuteni ei ole kaunista eikä viehättävää: se näyttää kivuliaalta ihottumalta. Tai vähän siltä, kuin olisin polttanut itseni auringossa ja juopotellut usean päivän ajan.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annat asian olla. Ei se ole niin vakavaa vaikka välillä punastuu. Olet tehnyt itse itsellesi siitä ongelman ja häpeäpilkun. Aivan turhaan häpeilet.
Jos siinä ei muka ole mitään noloa, miksi minua kiusattiin siitä nuorena? En todellakaan ole ainoa joka on kokenut tuon.
Jos siinä ei ole mitään noloa, miksi aikuisetkin suhtautuvat minun punaisuuteeni kauhistellen, ihmetellen ja pilkaten?
- ap
Sinä olet kohdannut useita ymmärtämättömiä, ilkeitä ihmisiä, jotka ovat antaneet itselleen oikeuden kohdella sinua huonosti.
Todennäköisesti punastumisesi liittyy sellaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, jotka aiheuttavat jännitystä ja epävarmuutta. Jos näin on, punastuminen vähenee iän, kokemuksen ja itsevarmuuden karttuessa. Näin on käynyt myös minulle.
Älä anna muiden ihmisten huonon käytöksen määritellä itseäsi. heidän ilkeät puheensa ja muu huono käytös kertovat enemmän heistä itsestään kuin sinusta, muista se!
Sinä olet hyvä ja kelpaava ihminen juuri sellaisena kuin olet. <3
Tsemppiä!
Entä jos en ole kovin hyvä ihminen? Se selittäisi kaiken kiusaamisen. Ehkä olen lapsesta asti ollut jotenkin kelvoton ja ehkä jopa paha.
Tällä hetkellä mietin, että haluan tuhota joka ikisen punastumisesta huomauttajan. Kovin empaattinen ihminen en siis ole ainakaan.
- ap
Ymmärrän kostonhaluiset ajatuksesi. Myös minua on kiusattu koulussa ja kohdeltu huonosti aikuisena.
Jatkuvan kiusaamisen kohteeksi joutuminen nostaa kostoajatuksia. Hyvä kuitenkin, että ne ovat jääneet ainoastaan ajatuksen tasolle etkä ole ryhtynyt toteuttamaan kostofantasioitasi.
Myös itsetuntosi on pahasti kolhiintunut kiusaamisen vuoksi. Onko sinulla ketään perheenjäsentä tai ystävää, jolle voisit jutella elämästäsi, ajatuksistasi ja tunteistasi? Tarkoitan, että varsinkin kiusaaminen on jättänyt sinuun jälkesi ja tarvitsisit keskusteluapua. Voisit jutella myös jollekin alan ammattilaiselle. Jos olet koulussa, voisit päästä kouluterveydenhuollon kautta juttelemaan jonkun kanssa. Työpaikan puolesta on työterveydenhuolto, jossa on psykiatrisia erikoissairaanhoitajia tai psykologeja, jotka voisivat auttaa sinua.
Minä masennuin ja ahdistuin kokemani kiusaamisen vuoksi. Lopulta hakeuduin ammattiavun pariin. Terveyskeskuksen kautta sain lähetteen psykiatriselle poliklinikalle, jossa on psykiatreja ja psykiatrisia erikoissairaanhoitajia, joille voi puhua omista vaikeuksistaan. Tämä palvelu on maksutonta. Myös terveyskeskuksissa on saatavilla ammattimaista keskusteluapua ilmaiseksi.
Sinä ansaitset ihan yhtä hyvän elämän kuin kaikilla muillakin ihmisillä - ja paremmankin!
Olisit vain sanonut, että aika kuuma täällä. Jos kerran punastelet koko ajan, niin et ole vaivautunut keksimään sille vakioselitystä?
Vierailija kirjoitti:
Olisit vain sanonut, että aika kuuma täällä. Jos kerran punastelet koko ajan, niin et ole vaivautunut keksimään sille vakioselitystä?
Voi KIITOS tästäkin ihanasta syyllistämisestä.
- ap
Itse olen ottanut sen asenteen omiin vikoihini, että ilmoitan ne aina seuralaiselle kovaan ääneen, yrittäen viedä niiltä terän.
Jos jännitän ja kädet tärisee, näytän sen ja sanon että näköjään jännittää näin että kädet tärisee.
En punastu itse, mutta uskoisin että siinä tilanteessa sanoisin että hitto olen varmaan ihan punainen vaikka ei ole mitään syytä. Kuumottaa naamaa ihan hulluna, onko täällä jotenkin kuuma :)
Jos kaadan päälleni jotain, on roskia naamassa tai mitä tahansa tapahtuu, sanon sen ääneen, en jää nolostelemaan hiljaa asian kanssa ja mene kotiin itkemään.
Itsellä tämä on toiminut. Olen ollut aiemmin kova jännittämään, mutta oppinut ettei siihen ole mitään syytä. Monesti seuralainen auttaa eteenpäin kun vaan asiasta ilmoittaa ääneen.
Älä nolostele! Minulla sama juttu, punastun helposti kun jännittää. Ihan normaalia. Outo mies, jos sellaisesta ajattelee pahaa.
Ei mua ole kyllä koskaan haitannut.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ottanut sen asenteen omiin vikoihini, että ilmoitan ne aina seuralaiselle kovaan ääneen, yrittäen viedä niiltä terän.
Jos jännitän ja kädet tärisee, näytän sen ja sanon että näköjään jännittää näin että kädet tärisee.
En punastu itse, mutta uskoisin että siinä tilanteessa sanoisin että hitto olen varmaan ihan punainen vaikka ei ole mitään syytä. Kuumottaa naamaa ihan hulluna, onko täällä jotenkin kuuma :)
Jos kaadan päälleni jotain, on roskia naamassa tai mitä tahansa tapahtuu, sanon sen ääneen, en jää nolostelemaan hiljaa asian kanssa ja mene kotiin itkemään.
Itsellä tämä on toiminut. Olen ollut aiemmin kova jännittämään, mutta oppinut ettei siihen ole mitään syytä. Monesti seuralainen auttaa eteenpäin kun vaan asiasta ilmoittaa ääneen.
Itse olen tällä hetkellä sen verran lukossa, että omista epävarmuuksista puhuminen (siis kasvotusten) tuntuu kuolemaakin pahemmalta. On niin nöyryytetty olo noiden epäonnistuneiden treffien jälkeen, että tekee mieli eristäytyä.
Ymmärrän kuitenkin viestisi pointin. Ehkä minäkin vielä uskaltaudun.
- ap
Minä lähentelin tuttua miestä ja aloin hysteerisesti itkemään kun sain pakit. Ei ollut edes eka kerta. Pikku punastelu on sen rinnalla pientä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annat asian olla. Ei se ole niin vakavaa vaikka välillä punastuu. Olet tehnyt itse itsellesi siitä ongelman ja häpeäpilkun. Aivan turhaan häpeilet.
Jos siinä ei muka ole mitään noloa, miksi minua kiusattiin siitä nuorena? En todellakaan ole ainoa joka on kokenut tuon.
Jos siinä ei ole mitään noloa, miksi aikuisetkin suhtautuvat minun punaisuuteeni kauhistellen, ihmetellen ja pilkaten?
- ap
Sinä olet kohdannut useita ymmärtämättömiä, ilkeitä ihmisiä, jotka ovat antaneet itselleen oikeuden kohdella sinua huonosti.
Todennäköisesti punastumisesi liittyy sellaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, jotka aiheuttavat jännitystä ja epävarmuutta. Jos näin on, punastuminen vähenee iän, kokemuksen ja itsevarmuuden karttuessa. Näin on käynyt myös minulle.
Älä anna muiden ihmisten huonon käytöksen määritellä itseäsi. heidän ilkeät puheensa ja muu huono käytös kertovat enemmän heistä itsestään kuin sinusta, muista se!
Sinä olet hyvä ja kelpaava ihminen juuri sellaisena kuin olet. <3
Tsemppiä!
Entä jos en ole kovin hyvä ihminen? Se selittäisi kaiken kiusaamisen. Ehkä olen lapsesta asti ollut jotenkin kelvoton ja ehkä jopa paha.
Tällä hetkellä mietin, että haluan tuhota joka ikisen punastumisesta huomauttajan. Kovin empaattinen ihminen en siis ole ainakaan.
- ap
Olen eri, mutta tuo jotenkin resonoi vahvasti omien tuntemusten kanssa. Olen ex-kiusattu ja pahoinpidelty, ja osa minusta ajattelee että minun perusolemukseni on aina ollut jotenkin viallinen, riittämätön ja paha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit vain sanonut, että aika kuuma täällä. Jos kerran punastelet koko ajan, niin et ole vaivautunut keksimään sille vakioselitystä?
Voi KIITOS tästäkin ihanasta syyllistämisestä.
- ap
Uhriudu rauhassa tästä mitättömästä asiasta. Mies väisti luodin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit vain sanonut, että aika kuuma täällä. Jos kerran punastelet koko ajan, niin et ole vaivautunut keksimään sille vakioselitystä?
Voi KIITOS tästäkin ihanasta syyllistämisestä.
- ap
Uhriudu rauhassa tästä mitättömästä asiasta. Mies väisti luodin.
Perustele toki miksi tämä asia on mielestäsi mitätön?
Meikkaatko, eikö meikki peitä punastumista? Ainakin nuorempana olen käyttänyt niin pigmenttistä meikkivoidetta, että kun olen tuntenut olevani tulipunainen ja katsonut peilistä, niin punaisuutta ei oikeasti ole huomannut.
Pyydä miestä tuijottamaan sinua intensiivisesti silmiin! Kauan!
Vierailija kirjoitti:
Meikkaatko, eikö meikki peitä punastumista? Ainakin nuorempana olen käyttänyt niin pigmenttistä meikkivoidetta, että kun olen tuntenut olevani tulipunainen ja katsonut peilistä, niin punaisuutta ei oikeasti ole huomannut.
Meikkaan joskus mutta sopivien tuotteiden löytäminen on haastavaa. Runsaspigmenttinen meikkivoide ei näytä ihollani hyvältä (tulos on sellainen kummallinen vahanaama), jokin kevyempi meikkivoide taas ei peitä riittävästi.
Tällä hetkellä käytän päivisin vihertävää kosteusvoidetta, joka neutraloi punaisuutta jonkin verran.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meikkaatko, eikö meikki peitä punastumista? Ainakin nuorempana olen käyttänyt niin pigmenttistä meikkivoidetta, että kun olen tuntenut olevani tulipunainen ja katsonut peilistä, niin punaisuutta ei oikeasti ole huomannut.
Meikkaan joskus mutta sopivien tuotteiden löytäminen on haastavaa. Runsaspigmenttinen meikkivoide ei näytä ihollani hyvältä (tulos on sellainen kummallinen vahanaama), jokin kevyempi meikkivoide taas ei peitä riittävästi.
Tällä hetkellä käytän päivisin vihertävää kosteusvoidetta, joka neutraloi punaisuutta jonkin verran.
- ap
Ymmärrän. Onneksi voi kokeilla myös mitä ei voi peittää, voi korostaa. Ainakin vuosi pari sitten oli mielestäni hetken aikaa muodissa sellaiset hyvin punaiset posket. Itse olen tykästynyt ihan perinteiseen aurinkopuuteriin. Ehkä joku on ajatellut minusta, että mikä ihmeen oranssi pelle tuokin on, mutta mieluummin olen pelle kuin että punastumiseni näkee jatkuvasti. Olen kyllä opetellut myös armollisuutta punastumista kohtaan. On muuten ihanaa olla toisen helposti punastelevan seurassa! Harmi, ettei sellaisia ihmisiä usein satu kohdalle.
Entäpä alkoholin käyttösi? Nuorempana käytin hurjat määrät alkoholia ja kun sen jätin elämäntilanteen myötä paljon vähemmälle, niin sekä punaisuus että punastelu ovat helpottaneet huomattavasti vuosien kuluessa. Minulla oli aiemmin jatkuvasti punaiset läntit poskissa, joita ihotautilääkäri kutsui ehkä hevosenkengiksi, tai joku ihmeellinen nimitys niille oli. Niitä yritettiin kalliilla laseroinnillakin häivyttää, mutta vasta alkoholin pois jättäminen häivytti niitä huomattavasti. Kyllä olin silloin todella häpeissäni, kun en kehdannut länttiposkillani edes roskia käydä viemässä ilman meikkivoidetta, tai jos vein, niin ihmiset tuijottivat melkein suu auki.
Voin miehenä sanoa, että punasteleva nainen on todella ruma. Etenkin jos siihen liittyy sellainen aknemainen ihottuma, ruusufinni tai mikä lie, yök. Syövätkö nuo naiset liikaa suklaata tai jotain?
Entä jos en ole kovin hyvä ihminen? Se selittäisi kaiken kiusaamisen. Ehkä olen lapsesta asti ollut jotenkin kelvoton ja ehkä jopa paha.
Tällä hetkellä mietin, että haluan tuhota joka ikisen punastumisesta huomauttajan. Kovin empaattinen ihminen en siis ole ainakaan.
- ap