Kuinka moni on oikeasti saanut psykiatriasta ei oota kun on tarvinnut apua?

Minä.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri pakotti ensin juoksemaan veri- ja huumetestissä, koska lähetettä psykiatrialle ei muuten voi tehdä. Lähete käännettiin kuitenkin takaisin sanoen, että lääkkeitä pitää syödä ja omaan terveysasemaan voi olla yhteydessä.

En ole siis huumeongelmainen, enkä myöskään entinen päihteiden käyttäjä.

Tämä on juuri se ihmeellinen juttu. Terapiaan pääsy edellyttää lääkkeiden syöntiä.

Mielestäni asian pitäisi mennä juuri toisin päin. Ensin terapiaan ja tarvittaessa lääkitys.

Millaista hoitoa sä sitten tarvitsisit, jos et ole edellisistä hoitojaksoista ottanut mitään opiksesi ja mikään ei ole auttanut? Jossain vaiheessa ihmisen on vaan alettava toimimaan itsenäisesti ja laitettava elämäntavat kuntoon, mikä on ensimmäinen askel parantumisessa. Hyvä mieli, motivaatio ja onnellisuus ovat kertakäyttötavaraa. Vessapaperia! Ainoa millä on merkitystä on tekemisen aloittaminen joka päivä oli motivaatiota tai ei. Kasva aikuiseksi ja lakkaa syyttelemästä maailmaa ongelmistasi. 

'

Saman henkilön hoitaminen vuodesta toiseen on resurssien tuhlausta. Jos hoito ei tehoa, niin sitä ei ole syytä jatkaa. Jos asiakas ei halua ottaa apua vastaan (lääkitys, osasto tms.), niin häntä ei voi siihen pakottaa. On tärkeää antaa mahdollisuus uusille asiakkaille sen sijaan, että roikottaisi samoja henkilöitä terapiassa vuodesta toiseen. Joka tapauksessa suurin osa ihmisistä ei ikinä muutu. Osa menee vuodesta toiseen vaan huonompaan suuntaan ja vain murto-osa löytää itsestään voiman ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa muuttamaan elämäänsä. Terapiasuhteen ei pidä jatkua, jos se ei tuota tulosta. 

Lapsuuden kodissa alkoholismia, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, vanhemman kuolema ja koulukiusaamista koko peruskoulu.

Tältä pohjalta onkin helppo vain ottaa itseään niskasta kiinni ja nostaa itse itseni ylös vakavasta masennuksesta.

Apua olen pyytänyt, sitä en saa koska tahosta riippuen liian huonossa tai hyvässä kunnossa.

Kävin aikoinaan vuoden kelan tukemaan psykoterapiaa ja sitten terapeutti antoi potkut koska se vuosi oli mennyt vähän niin ja näin. Onneksi jo siitä vuodesta oli apua pahimpaan ja masennus ja ahdistus hävisi, mutta ei voi sanoa että täysin kaikki kurjuus olisi hävinnyt.

Aina samaa litaniaa kuunnellut, että olisi pitänyt heti silloin teininä päästä tälläisen jotta olisi ollut apua. No, minkä sille voi että 13 vuotta vaan roikoteltiin psyk sh:lta ja psykiatrilta toiselle ennenkuin edes ehdotettiin terapiaa ja sinne kun pääsi niin todetaan, että pitäisi olla vähän terveempi ja avautuneempi.

Työssäni näen koko ajan kuinka psykiatria jättää ihmisiä heitteille. Psykoottiselle piikki perseeseen ja pihalle. Ihmisellä aseen piippu suussa ja on ampumassa itseään ja psykiatrian mukaan ei ole itselleen vaarallinen eikä pakkohoidon tarpeessa ja niin edelleen ja niin edelleen. Näitä tarinoita riittää minun työurallani.  

Ja aina sama perustelu: ei ole osastohoidon tarvetta: Paskat. On, mutta eivät välitä. Oikeasti eivät todellakaan välitä ihmisistä pätkääkään. 

Pienillä paikkakunnilla saa paremmin apua. Samoin esim. skitsofrenialla.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää miten ihmiset jätetään kuoleman mt-ongelmien kanssa, esim. Jasmin ja Miki. Hallitus huhuu, jotain tarttis tehdä ja PIAN.

Halitus on se viimeinen, jota tässä kannattaa apuun huhuilla. Sos.-ja terveysministeri on omasta alastaan pihalla kuin mustin koppi, eikä ymmärrä omaan toimialaansa kohdentuvista leikkauksista. Kuolema ei aina ole se huonoin vaihtoehto kun näköaloja ei enää ole. Pankaas vauhtia siihen eutanasialupaan nyt!

Ota Apu Vastaan!

T: Kepulainen Kurahaara