Lue keskustelun säännöt.
Lapsellani ei ole kavereita
06.07.2023 |
Kyseessä kotihoidettu 3-v, jolle olen yrittänyt löytää kavereita kerhoista, leikkipuistoissa, naapureista, tuttujen lapsista yms. Lapsi olisi kovin kiinnostunut muista lapsista ja yhteisleikeistä, mutta monesti käy niin, että leikkipuistoissa muut lapset kokevat lapseni ärsyttäväksi. Hän siis innoissaan seuraa muita lapsia, eikä ole kovin hienovarainen. Kyseessä siis tosi innokas ja sosiaalinen lapsi. Ei tippaakaan ujostele. Kuitenkin puheessa on vielä joitain epäselvyyksiä, mutta neuvolasta ei olla oltu huolissaan.
Nyt naapuruston lapsetkin "syrjivät" lastani. Eivät ota mukaan leikkeihin ja valittavat jos joutuvat olemaan lapseni kanssa, joka toki innokkaasti heidän leikkeihin menee mukaan.
Tuttujenkin lasten kanssa olen huomannut vähän samaa. Joskus leikit onnistuvat ja yritän aina auttaa lapsia yhteiseen leikkiin.
Olen itse ollut nuorena hieman kiusattu, joten siirränkö tämän nyt lapseeni? Minun oli tarkoitus pitää lapsi kotona kerhoissa käyden vielä ainakin vuoden (meillä on myös vauva, jonka kanssa olen kotona) mutta onkohan tässä nyt enää muuta vaihtoehtoa, kuin päiväkoti ja löytääkö hän sieltäkään kavereita.
Tällaisia mietteitä tänään.
Kommentit (37)
Sosiaaliselle lapselle päiväkoti (osapäivä) tai kerho voi tehdä hyvää jo tuossa iässä. Hän oppii sosiaalisia taitoja siellä myös toisia seuraamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka hyvin itse siedät ihmisiä ja saat seuraa? Miksi jouduit tekemään itsellesi seuraa?
Lapsi tosiaan käy kerhossa (ilman vanhempia) 2-3 kertaa viikkoon. Lisäksi käydään perhekerhoissa ja lapsi harrastaa musiikkileikkikoulua, jossa käy myös yksin. Puheen selvyydestä ei ainakaan kerhosta ole tullut palautetta, mutta en tiedä puututaanko siellä näihin ongelmiin muutenkaan.
Täytyy harkita sitä päiväkodin aloitusta, vaikka vähän harmittaa kuormittaa varhaiskasvatusta, kun olisi mahdollisuus hoitaa lapsi kotona.
Ap
Kun lapseni olivat pieniä, naapurissamme asui äiti, joka halusi poikansa leikkivän pihan muiden lasten kanssa. Eli äiti edellä ja poika perässä meni sinne muiden lasten luokse. Äiti vaativaan sävyyn kertoi, että "Ville" pitää ottaa mukaan leikkiin. Tämä jatkui vuosia. Joskus kysyinkin lapsiltani, miksi he eivät ota "Villeä" leikkeihin mukaan. He vastasivat, että ei johdu mitenkään "Villestä", ja olisi kiva tutustua häneen, mutta kun se äiti on aina siinä määräilemässä.
Sosiaalisten taitojen ja puheen kehittymisen vuoksi laitoimme lapsemme noin kahden vanhana päiväkotiin.
Tätä päätöstä ei ole tarvinnut koskaan katua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapseni olivat pieniä, naapurissamme asui äiti, joka halusi poikansa leikkivän pihan muiden lasten kanssa. Eli äiti edellä ja poika perässä meni sinne muiden lasten luokse. Äiti vaativaan sävyyn kertoi, että "Ville" pitää ottaa mukaan leikkiin. Tämä jatkui vuosia. Joskus kysyinkin lapsiltani, miksi he eivät ota "Villeä" leikkeihin mukaan. He vastasivat, että ei johdu mitenkään "Villestä", ja olisi kiva tutustua häneen, mutta kun se äiti on aina siinä määräilemässä.
Kiitos kokemuksen jaosta. Näin pienen mukana täytyy vielä olla, mutta yritän olla olematta tuollainen äiti. En ainakaan omasta mielestäni yritä varsinkaan isompien lasten luo mennä omaa lastani tyrkyttämään.
Täytyy jatkossa yrittää selittää lapselle, ettei isommat lapset välttämättä halua leikkiä pienempien kanssa. Ehkä hän ymmärtää. Tosin varmaan väittää olevansa jo niin iso :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten taitojen ja puheen kehittymisen vuoksi laitoimme lapsemme noin kahden vanhana päiväkotiin.
Tätä päätöstä ei ole tarvinnut koskaan katua.
Kysyin neuvolassa viimeksi asiasta ja terveydenhoitaja ei kokenut päiväkotia vielä tarpeelliseksi.
Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että meidän kaupungissa tukitoimet kotihoidetuille lapsille ovat olleet niin hyvät, ettei päiväkotia tarvita. Jonkinlaiset kerhot ovat melkein joka päivälle ja tosiaan isommille omat kerhonsa, joissa yli 3-vuotiaita. Sen lisäksi perhekerhot, harrastukset yms. En tiedä olisiko sitten tosiaan päiväkoti näitä kerhoja parempi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapseni olivat pieniä, naapurissamme asui äiti, joka halusi poikansa leikkivän pihan muiden lasten kanssa. Eli äiti edellä ja poika perässä meni sinne muiden lasten luokse. Äiti vaativaan sävyyn kertoi, että "Ville" pitää ottaa mukaan leikkiin. Tämä jatkui vuosia. Joskus kysyinkin lapsiltani, miksi he eivät ota "Villeä" leikkeihin mukaan. He vastasivat, että ei johdu mitenkään "Villestä", ja olisi kiva tutustua häneen, mutta kun se äiti on aina siinä määräilemässä.
Kiitos kokemuksen jaosta. Näin pienen mukana täytyy vielä olla, mutta yritän olla olematta tuollainen äiti. En ainakaan omasta mielestäni yritä varsinkaan isompien lasten luo mennä omaa lastani tyrkyttämään.
Täytyy jatkossa yrittää selittää lapselle, ettei isommat lapset välttämättä halua leikkiä pienempien kanssa. Ehkä hän ymmärtää. Tosin varmaan väittää olevansa jo niin iso :)
Ap
Päiväkodissa oppii olemaan omanikäisten, isompien ja pienempien kanssa, tunnistaa oman viiteryhmän. Varmaan lapsesi hyötyisi siitä, nyt tunkee porukkaan, joka ei häntä (pienuutensa vuoksi) halua. Oma lapseni meni 1,5 v päikkyyn ja tunki aluksi isojen tyttöjen leikkiin. Pääsi lopulta heidän leikkiin siivoamaan. Kummipoika 3 v taas pääsi isojen tyttöjen leikkiin koiraksi ja oli sitä ylpeä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten taitojen ja puheen kehittymisen vuoksi laitoimme lapsemme noin kahden vanhana päiväkotiin.
Tätä päätöstä ei ole tarvinnut koskaan katua.Kysyin neuvolassa viimeksi asiasta ja terveydenhoitaja ei kokenut päiväkotia vielä tarpeelliseksi.
Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että meidän kaupungissa tukitoimet kotihoidetuille lapsille ovat olleet niin hyvät, ettei päiväkotia tarvita. Jonkinlaiset kerhot ovat melkein joka päivälle ja tosiaan isommille omat kerhonsa, joissa yli 3-vuotiaita. Sen lisäksi perhekerhot, harrastukset yms. En tiedä olisiko sitten tosiaan päiväkoti näitä kerhoja parempi.
Ap
Päiväkodissa ollaan jopa 9h kerrallaan ja kyllä siinä ihan eri tavalla ystävyyksiä luodaan kuin kerhossa kerran viikossa parin tunnin aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapseni olivat pieniä, naapurissamme asui äiti, joka halusi poikansa leikkivän pihan muiden lasten kanssa. Eli äiti edellä ja poika perässä meni sinne muiden lasten luokse. Äiti vaativaan sävyyn kertoi, että "Ville" pitää ottaa mukaan leikkiin. Tämä jatkui vuosia. Joskus kysyinkin lapsiltani, miksi he eivät ota "Villeä" leikkeihin mukaan. He vastasivat, että ei johdu mitenkään "Villestä", ja olisi kiva tutustua häneen, mutta kun se äiti on aina siinä määräilemässä.
Kiitos kokemuksen jaosta. Näin pienen mukana täytyy vielä olla, mutta yritän olla olematta tuollainen äiti. En ainakaan omasta mielestäni yritä varsinkaan isompien lasten luo mennä omaa lastani tyrkyttämään.
Täytyy jatkossa yrittää selittää lapselle, ettei isommat lapset välttämättä halua leikkiä pienempien kanssa. Ehkä hän ymmärtää. Tosin varmaan väittää olevansa jo niin iso :)
Ap
Mun 1,5-vuotias leikkii nätisti muiden kanssa tai siis rinnan. Joskus esittelee leluja ja leikkejä muille. Kolmevuotias kyllä osaa olla muiden kanssa, jos siihen on ollut mahdollisuus. Satunnaiset vanhemmat lapset puistossa on huono tapa opetella sosiaalisia taitoja. Miten olisi se päiväkoti tai lopetat yritykset väkisin hankkia lapsellesi kavereita? Kavereita tulee arjessa - naapurin lapset, tarha, koulu, harrastukset jne.
Vierailija kirjoitti:
Mietin myös, että miten ohjata lasta tilanteessa, jossa lapset lähtevät häntä karkuun esim. leikkipuistoissa?
Ap
Älä puutu, vaan anna lapsen opetella sosiaalisia taitoja puuttumatta tilanteeseen. Ota vaikka itsellesi kirja mukaan puistoon, ettet kyttää lapsesi tekemisiä ja analysoi tilanteita aikuisen koulukiusatun silmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nuo kerhot riittää, älä hyvänen aika vie päiväkotiin vielä jos ei oikeaa tarvetta ole. Lopeta asiasta stressaaminen! 3v on tosi pieni, parhaat ystävät saa olla vielä omat vanhemmat. Riittää että näkee muita lapsia joitakin kertoja viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten taitojen ja puheen kehittymisen vuoksi laitoimme lapsemme noin kahden vanhana päiväkotiin.
Tätä päätöstä ei ole tarvinnut koskaan katua.
Nyt ihan uteliaisuutta, oliko lapsenne siis jotenkin jäljessä noissa taidoissa vai oliko tämä ennaltaehkäisevä toimi? Ja jos jäljessä, niin mikä on se 2-vuotiaan taso jonka katsotaan vaativan laitoskuntoutusta? Ei ymmärrä puhetta tai ota lainkaan kontaktia muihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä hankala, kun päiväkoti - kotihoito jakaa mielipiteitä niin paljon. Osa on sitä mieltä, että päiväkoti on lapselle vaan hyväksi ja osa toisinpäin. Pitää vähän miettiä asiaa. Täällä päin paikkoja on kyllä hankala saada, eli aika täyttä on.
Kiitos teille kaikille kommenteista. Täytyy lopettaa asian miettiminen ja jatkaa kavereiden saman ikäisten lasten kutsumista käymään :)
Ap
Minä en ymmärrä, kuinka huonoja päiväkoteja teillä muilla oikein on. Itsellä on kokemusta 2 yksityisestä hyvästä ja kuullut olen lisäksi useasta muusta hyvästä päiväkodista. Päiväkodissa osataan todella ohjata olemaan toisten kanssa ja ammattilaiset näkevät muutkin pienet tai isommat huolenaiheet, joihin voidaan tarvittaessa puuttua. Jos lapsesi kaipaa toisten lasten seuraa noin paljon, et pysty sitä itse hankkimaan.
Päiväkodissa olevilla lapsilla on jo omat kaverinsa ihan 2-3-vuotiaasta saakka. Ne on ne, joiden kanssa pk:ssa eniten leikitään (vaikka pk:ssa ohjataan leikkimään myös muiden kanssa, ainakin hyviä leikkijöitä kuten poikani oli). Näiden kanssa ollaan usein vapaa-aikanakin, leikkitreffejä, yökyläilyä (4-5 v alkaen), yhteisiä harrastuksia, perheet tutustuvat ja yhteisiä reissuja perheittäin jne. Yläasteelle menevän pojan kaveripiiri on saanut alkunsa osin päiväkodista, toki 1-2 luokilta tuli paras kaveri ja yhteisen koulun vaihdon myötä pari hyvää lisää. Mutta kavetitaidot hankitaan jo ennen kouluikää.
Päiväkotia minäkin suosittelen, kun ikääkin on jo 3. Oman lapseni päiväkodit (2 kpl) tarjosivat loistavaa varhaiskasvatusta ja siellä oppi myös hyvät sosiaaliset taidot. Itsekin jännitin saako lapsi kavereita ja oli huojentavaa saada kuulla ammattilaisen suusta, kuinka hyvin leikit muiden kanssa sujuivat ja kuinka suosittu kaveri lapseni oli.
Useimmat tuonikäiset ovat jo päikyssä, saavat sieltä oman kaveripiirin, jonka kanssa sitten mahd vapaa-aikakin jaetaan. Ei monella perheellä riitä paukut enää toimia tukilapsena pihapiirin yksinäisille kotona hoidetuillekin.