Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te jaksatte tätä oravanpyörää
06.07.2023 |
Eihän elämässä ole mitään ideaa. Aamulla töihin ja myöhään iltapäivällä pois. Koko ilta ja viikonloput menee töistä palautuessa. Sunnuntai iltana melkein itkettää kun joutuu menemään töihin. Lisäksi työelämän vaatimukset kasvaa koko ajan ja oravanpyörän vauhti kiihtyy. Palkallakaan ei elä, vaan joutuu sinnittelemään päivästä toiseen. Ei ihmistä ole tehty tätä varten. Yhteiskuntakin menee hullumpaan suuntaan koko ajan. Onneksi kuolema lopulta joskus vapauttaa tästä paskasta.
Kommentit (45)
No onneksi olen hypännyt tuosta pyörästä pois jo yli neljä vuotta sitten ja hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksan sillä kun tiedän että ei ole pakko. Nimittäin olisi varaa jo jäädä pois töistä, vaikka eläkkeelle on vielä 8v. Oikeastaan nyt vaan naatiskelen sillä ajatuksella että montako vuotta viitsin vielä. 1 vai 3.
Salaa toivon myös saavani potkut.
En jaksanut alkuunkaa ja elän aika omaehtoista elämää
Vaikea jaksaa. Fyysinen työ ja kipuja tullut jo aikalailla. Todellakin palautumiseen menee vapaa- aika. Ei tästä nuorruta mutta jaksaa pitäisi kuin parikymppinen. Jatkuva kipu ja väsymys päällä.
Itse vaihdoin työajan normaalista 8-16 päivästä 6-14. Sama aika menee töissä, mutta tuntuu että päivään tuli monta tuntia lisää vapaa-aikaa. Lisäksi työni on mielekästä hommaa jossa päivä vaan hujahtaa ohi. En tunne olevani oravanpyörässä. Lomaa pidän yleensä 7-8vk vuodessa, joten sekin varmasti vaikuttaa jaksamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva työ, kivat työkaverit, viisipäiväine työviikko, palkka ilmestyy tilille. Ei ole moittimista, ihan kivaa, loppujenlopuksi.
Aina voit vaihtaa työtä. Tässä maassa nykyaikana on paljon työtä ja uudelleenkouluttautumista. Se on ihan oma valinta. Haet itsesäällinän kannattelua väärästä paikasta. Tee asialle jotain ja lopeta ruikuttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten elämältä odotit? Tuollaista se on aina ollut kaikkialla. Usein paljon kurjempaa. Tuo on peruselämää. Ihmettelen näitä, jotka kuvittelevat, että elämä pitäisi olla jotain lekottelua ja jossain palatsissa passattavana olemista.
Vierailija kirjoitti:
Tuota kutsutaan elämäksi. Jos ei tuota kestä niin pääkopassa on jotain vikaa
Aika paskaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo, että sunnuntaina itkettää, on kyllä merkki siitä, että työpaikalla ei ole kaikki hyvin. Liikaa kuormitusta tai liian huono ilmapiiri tai molempia. Menisin työterveyteen keskustelemaan asiasta.
Kannattaa miettiä vähän itseäänkin. On olemassa myrkyllisiä työyhteisöjä, joissa ei haluta muutosta ja joissa ihmiset voivat sairastua pysyvästi. Tuollaisesta kannattaa lähteä, ennen kuin on menee terveys ja työkyky lopullisesti.
Voi tietty olla ihan sitäkin, että on vain vääränlaisessa työssä. Kyllä tavallisesti ihmiset on viikonlopun jälkeen levänneitä ja menee maanantaina töihin ihan hyväntuulisina!
Vierailija kirjoitti:
Tuota kutsutaan elämäksi. Jos ei tuota kestä niin pääkopassa on jotain vikaa
Eikö kysymys ole pikemminkin tämä: Mikä nykyisessä työelämässä on vikana, kun se saa niin monet ihmiset voimaan huonosti?
Pelasta itsesi, ap, ennen kuin on liian myöhäistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti et ole pakottanut ketään samaan lisääntymällä...
Siksi olen siivooja. Hoitaja en jaksanut. Päivätyö, työt ei seuraa kotona työpäivän jälkeen saati viikonloppuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen vain määräaikaisuuksia enkä niitäkään kesälomakaudella. Työstä on tehty hirveää, joten en edes haaveile enää vakipaikasta, jonka jätin jo vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Teen vain määräaikaisuuksia enkä niitäkään kesälomakaudella. Työstä on tehty hirveää, joten en edes haaveile enää vakipaikasta, jonka jätin jo vuosia sitten.
Mutta millaiseen elintasoon tuo riittää?
Niinpä. Juuri ja juuri jaksan itsestäni huolehtia mutta en voi kuvitellakaan hankkivani lapsia vaikka en mikään vannoutunut vela olekaan. En vaan jaksaisi päiväkotirumbaa kun jo itseni raahaaminen työpaikalle tuottaa välillä tuskaa. Enkä palautuisi ollenkaan kun pikkulapsen kanssa ei saa viikonloppuisin kuitattua univelkoja eikä saa riittävästi omaa aikaa.
Saispa vaan muuttaa johonkin pieneen torppaan, kasvattaa itse vähän ruokaa ja elää vähällä. Haaveita, haaveita...
Pakko se vaan on jaksaa kun köyhänä eläminen olisi vielä karmeampaa.
Alue: Aihe vapaa
Vaikeetahan se on, mutta se luopuminen pelottaa
Välillä tekisi mieli vaan karata ja lähteä reppureissaan jonnekki