Itämaiset henkiset opit on paljon järkevämpiä kuin mitä meille Lännessä opetetaan
Näissä on enemmän logiikkaa, kaikki perustuu itsereflektioon minkä avulla saadaan maailmasta parempi paikka.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Järkevintä olisi elää ilman mitään huuhaata ja uskontoja. Oletko sitä vaihtoehtoa pohtinut?
Voihan sitä samalla jättää lukematta filosofiaa ja psykologiaakin, eikö olisi helpompaa kun ei tarvitsisi tuntea itseään ollenkaan? Useimmilla ihmisillä kuitenkin on tarvetta myös hengelliselle puolelle.
En tiedä muita kuin ateisteja jotka kokevat hengellisyyden jotenkin uhkana itselleen, mutta ehkä se vaatii liikaa itsetuntemusta että pystyy myöntämään että kaikkea mitä meille tapahtuu ei voi selittää järjellä.
Carl Jung ei uskaltanut tavata Intian matkallaan Valaistunutta Mestaria Ramana Maharsia. Päiväkirjassaan hän kirjoitti että pelkäsi tavata ihmisen joka tunsi itsensä.
Ongelma on vain siinä että noissa muka-uskonnoissa voi joutua tekemisiin myös henkivaltojen ja demoneiden kanssa. Ainoa pelastus ja todellinen turvamme on Jeesus.
Kristinuskon vahvuus on armo: on mahdollisuus päästä mukaan yhteisöön, vaikka olisi mokannut. Itämailla pelätään kasvojen menetystä yli kaiken, koska sen jälkeen paluuta ei enää ole.
Jeesuksen opetusten ansiosta länsimaissa arvostetaan myös naisia ja lapsia. Helsingin katuväkivalta on esimerkki mitä käy, kun kulttuurista puuttuu heikompien arvostus.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on vain siinä että noissa muka-uskonnoissa voi joutua tekemisiin myös henkivaltojen ja demoneiden kanssa. Ainoa pelastus ja todellinen turvamme on Jeesus.
Tiedätkö mitä eroa on uskonnolla ja mukauskonnolla? Ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkevintä olisi elää ilman mitään huuhaata ja uskontoja. Oletko sitä vaihtoehtoa pohtinut?
Voihan sitä samalla jättää lukematta filosofiaa ja psykologiaakin, eikö olisi helpompaa kun ei tarvitsisi tuntea itseään ollenkaan? Useimmilla ihmisillä kuitenkin on tarvetta myös hengelliselle puolelle.
En tiedä muita kuin ateisteja jotka kokevat hengellisyyden jotenkin uhkana itselleen, mutta ehkä se vaatii liikaa itsetuntemusta että pystyy myöntämään että kaikkea mitä meille tapahtuu ei voi selittää järjellä.
Joten mielikuvitusolennot ja olemattomat energiavärähtelyt ovat parempi selitys?
Järkevintä olisi elää ilman mitään huuhaata ja uskontoja. Oletko sitä vaihtoehtoa pohtinut?