Elämä narsistin jälkeen

Olen järkyttynyt, miten paljon meitä kärsineitä on tuon toisen ketjun perusteella.
Haluaisin kuulla, millaisia jälkiä tuo on jättänyt, kun tyyppi on jo exä.

Itse pääsin vähällä, koska olen aina ollut positiivinen ihminen. Vaikka olin pitkässä liitossa erittäin vaikean ihmisen kanssa ja lapsia syntyi.

Eron jälkeen meni puoli vuotta, että pystyin puhumaan vapaasti. Että ymmärsin, että vapaasti puhuminen on normaalia. Nyt erosta on 2,5 vuotta ja minulla on maailman ihanin kumppani. Edelleen minulle nousee ajatuksia, että olen vääränlainen, huono. En tuo sitä ilmi. Olen vain kysynyt, kaipaako kumppanini suhteeltamme tai minulta jotain, mitä nyt ei ole, jotain kehitettävää. Hän ei halua muuttaa mitään.

Tunnen ahdistusta, kun katson kuvia niiden vuosien ajalta, kun olin exän kanssa. Kyllä minä niissä hymyilen ja olen aidosti onnellinen hetkistä, jotka eivät häneen liittyneet. Mutta ainoa ajatukseni niistä kuvista on nyt se kamaluus, mitä arki silloin oli hänen kanssaan. Miten en tajunnut, mitä hän tarkoituksellisesti minulle teki. Itsesääliä varmaan. Lienee parempi olla katsomatta niitä kuvia. Viimeisen 2,5 vuoden ajalta kuvieni takana on pelkkää onnea, rakkautta ja iloa. Keskityn siihen. Hän ei minua tuhonnut. Olen vahvempi, menestyvämpi ja onnellisempi kuin koskaan.