Miten kaksisuuntainen mielialahäiriö näkyy seurustellessa tai tapaillessa?
Kommentit (212)
Kaffebulla kirjoitti:
Olen tehnyt työssäni lastensuojelun kanssa paljon yhteistyötä ja kyllä siellä vanhemmilla korostuu m-puolen ongelmat. Lapsilla on turvatonta kun aikuiset eivät pysty huolehtimaan edes itsestään.
Mun mielestä jokainen saa seurustella kenen kanssa haluaa, mutta kun lapsia harkitaan mukaan kuvioon, on vastuullisuutta oltava enemmän. Kaikista ei ole vanhemmaksi.
Ei ole asiallista, että kommentoit täällä ja leimaat ihmisiä!
Jokainen "bipo" omaa tutkitusti adhd-pohjaa.
Päihteitten kanssa ei kannata seurustella. Eikä päihdeihmisten.
Päihteet sotkee aivokemiat pitkäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen "bipo" omaa tutkitusti adhd-pohjaa.
Päihteitten kanssa ei kannata seurustella. Eikä päihdeihmisten.
Päihteet sotkee aivokemiat pitkäksi aikaa.
Ai mistäs tuon tiedät? Laita tähän artikkeleita tai tutkimustuloksia aiheessta! Nyt ei sinun mutu riitä!
Vierailija kirjoitti:
Henkilössä on ikäänkuin kaksi ääripäätä: toisaalta on kuin pelokas lapsi, toisaalta sadistinen hirviö. Nämä sitten vaihtelevat täysin ennakoimattomasti. Työminä näistä erillinen, vakuuttava ja asiallinen.
Kuvailit juuri minut, olen tuollainen. Ja arvaa olenko syrjäytynyt ja erakoitunut. Olen.
Bipolaarissa henkilössä ja miehessä on varsinkin se ongelma, että naiset usein haluaa itsevarman, eteenpäin pyrkivän miehen ja puheliaankin.
Bipolaari on ainakin hypomaniassa kaikkea tuota ja jos vielä sattuu olemaan siedettävän näköinen ulkoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen "bipo" omaa tutkitusti adhd-pohjaa.
Päihteitten kanssa ei kannata seurustella. Eikä päihdeihmisten.
Päihteet sotkee aivokemiat pitkäksi aikaa.
Ai mistäs tuon tiedät? Laita tähän artikkeleita tai tutkimustuloksia aiheessta! Nyt ei sinun mutu riitä!
Eti ite jos osaat.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on bipo. En seurustelisi kaltaiseni kanssa. Mielialat vaihtuu rajusti ja silloin ne ovat bipolle ajatuksineen hyvin todellisia ja aitoja. Turvallisessa parisuhteessa ja ymmärtävän kumppanin kanssa ääripäät näyttäytyvät kuitenkin harvoin.
Mä en pysty altistamaan ketään ihmistä mun elämääni. Kaikki kärsii mun lähelläni.
Asiatonta ja ilkeää kommentointia on turha jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni kakkostyypin bipo ei ole ollenkaan niin paha. Nuo, jotka eivät halua syödä lääkkeitä, on kai useammin juuri ykköstyypin bipoja. Kakkostyypin bibot syö kiltisti lääkkeensä ja yrittää muutenkin noudattaa tasaista elämää, jotta sairaus pysyisi aisoissa. Nämä voi lääkityksen avulla saada hyvän hoitotasapainon niin että pystyvät elämään suhteellisen normaalia elämää.
Ykköstyypeillä sen sijaan voi mennä maniavaiheessa koko elämä ranttaliksi ja vaikka mania menee ajallaan ohi, niin taloudellisia ja mahdollisia rikosoikeudellisia seuraamuksia joutuvat kärsimään pitkään jälkeenpäin.
mikä ero on ykkös ja kakkostyypillä?
Vierailija kirjoitti:
Ennen maniaa/maniassa ilkeys ja epäreilu käytös
tämä! Saatetaan laukoa todella ilkeitä ja törkeitä asioita ja räyhätään tai loukkaannutaan jos joku puolustautuu. Sellainen äärimmäisen mustavalkoinen, jyrkkä ja leimaava ajattelu ja täydellinen itsekritiikin puute.
Voihan tuollaiseen olla muitakin syitä kuin bipo, toki.
Vierailija kirjoitti:
Bipolaarissa henkilössä ja miehessä on varsinkin se ongelma, että naiset usein haluaa itsevarman, eteenpäin pyrkivän miehen ja puheliaankin.
Bipolaari on ainakin hypomaniassa kaikkea tuota ja jos vielä sattuu olemaan siedettävän näköinen ulkoisesti.
Riippuu ihmisestä mutta hypomaniassa monelta katoaa jo perus käytöstavat ja vuorovaikutustaidot. Puhetta saattaa riittää mutta siinä ei ole juurikaan järkeä, normaalista keskustelusta ei tule mitään, jne. Hypovaiheessa ihminen ei välttämättä ole myödkäön hyväntyylinen vaan moni on ärtyisä ja kiukkuinen, mikä ei tietenkääön ole kovin puoleensavetävää.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31541 kirjoitti:
Kyllä bipolaarihäiriö on ihmiselle itselleen vaikea mielenterveyden sairaus, joka asia meidän tavalla tai toisella läheisenä olevana tai olleena on ymmärrettävä. Ei kukaan ole sairas haavoittaakseen muita.
Mutta tuntuu niin kamalan pahalta kun ihmiset sanoo, että mene hoitoon, ystävyys on loppu, olet liian ahdistava ja raskas. Kaikki ihmissuhteeni ovat loppuneet. Nyt olen vain loppu ja yksin.
miksi sinä olisit tärkeämpi kuin ystäväsi?
Bipoa voi asiaa tuntemmaton luulla persoonallisuuden häiriöksi. Hypomanian aikana käytös on hyvin narsistista.
Yksi kauheimmista sairauksista. Myös läheisen näkökulmasta. Ilmeisesti se mania on niin ihana tunne, että sitä ikävöi pitkän tasaisemman kauden jälkeen ja lääkkeet jää ihan vaan siksi, että sen saisi kokea taas. Ja jälleen läheiset siivoaa sotkut ja kärsii vahingot.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tietysti voidaan tutkia, ei tarvitse odottaa että joutuu osastolle. Kysytään valtava määrä kysymyksiä ja sitten lähipiiri voi kirjoittaa vapaamuotoisesti asioista, jotka henkilön elämässä herättää huolta. Niin niitä diagnooseja tehdään. Toisilla ollut vaan masennusta ja bipo selviää sitten kun on eka mania ja päätyy sinne osastolle.
jos päätyy. Täytyy tehdä jotain tosi holtitonta ja näkyvää että sinne pääsee, vaikka hurjastella liikenteessä tms.
Oli hyvä suhde. Nainen kuin unelma. Tiesin heti kaksisuuntaisen olevan suhteessa vakio. Ei sentään draamaa missään kohtaa liiaksi tai liian vähän. Kenties se oikea lääkitys löytynyt tähänkin. Ei pidä yleistää yksilöitä samaan kanoottiin. Tavallisesti kanootilla lasketaan jokea. Mutta kun lady innostui melomaan vastavirtaan siinä metsänrinta rannoilla naurustanme raikui. Vesi pärskyi kanootin kyljissä kuin rivakan pyöriäisen nostattamana. Kokemalla suhteet selkeytyy tai sulkeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31541 kirjoitti:
Kyllä bipolaarihäiriö on ihmiselle itselleen vaikea mielenterveyden sairaus, joka asia meidän tavalla tai toisella läheisenä olevana tai olleena on ymmärrettävä. Ei kukaan ole sairas haavoittaakseen muita.
Niinhän se on, mutta itse läheisen sairastamista vierestä katsoneena olo on välillä aika avuton kun toinen ei halua apua eikä lääkitystä. Eikä myöskään halua jutella tai anna mahdollisuutta ymmärtää häntä.
Ehkä siksi hän ei anna sinulle mahdollisuutta ymmärtää, että se ei vain ole mahdollista. Edellyttää melkoista analyysia omien tunteiden ja mielen liikkeistä, jos pystyisi asian muille avaamaan. Jos sellaiseen analyysiin pystyy, niin pystyisi terapoimaan samalla itsensä kuntoon. Valitan.
Häiriö on häiriö, jos se häiritsee normaalia elämää. Persoonallisuushäiriö on eri asia. Bipolaarihäiriön lisänä on monesti käytöshäiriö, joka on täysin opittu juttu, eikä sinällään kuulu sairauteen.
Suurin osa bipolaarihäiriöstä kärsivistä ihmisistä elää ihan normaalia elämää, eikä käytä edes lääkitystä. Riippuu paljon siitä, mitä ja kuka on diagnoosin tehnyt. Välillä niitä heitellään hyvinkin heikoilla perusteilla, vaikka syynä huonoon ja epävakaaseen mielialaan löytyy esim. huonosta parisuhteesta. Toisaalta diagnoosin kyseenalaistaminen on myöhemmin käytännnössä mahdotonta. Kerran leiman otsaan saanut on aina bipo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tietysti voidaan tutkia, ei tarvitse odottaa että joutuu osastolle. Kysytään valtava määrä kysymyksiä ja sitten lähipiiri voi kirjoittaa vapaamuotoisesti asioista, jotka henkilön elämässä herättää huolta. Niin niitä diagnooseja tehdään. Toisilla ollut vaan masennusta ja bipo selviää sitten kun on eka mania ja päätyy sinne osastolle.
jos päätyy. Täytyy tehdä jotain tosi holtitonta ja näkyvää että sinne pääsee, vaikka hurjastella liikenteessä tms.
Ei todellakaan tarvitse. Diagnoosin saa aika kevyillä perusteilla. Monella homma karkaa vasta sitten, koska perseilyyn on joku hyvä ns. syy.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Olen tehnyt työssäni lastensuojelun kanssa paljon yhteistyötä ja kyllä siellä vanhemmilla korostuu m-puolen ongelmat. Lapsilla on turvatonta kun aikuiset eivät pysty huolehtimaan edes itsestään.
Mun mielestä jokainen saa seurustella kenen kanssa haluaa, mutta kun lapsia harkitaan mukaan kuvioon, on vastuullisuutta oltava enemmän. Kaikista ei ole vanhemmaksi.
Ei ole asiallista, että kommentoit täällä ja leimaat ihmisiä!
Porvoosta päivään kommentti.5
Mutta tuntuu niin kamalan pahalta kun ihmiset sanoo, että mene hoitoon, ystävyys on loppu, olet liian ahdistava ja raskas. Kaikki ihmissuhteeni ovat loppuneet. Nyt olen vain loppu ja yksin.