Lue keskustelun säännöt.
Olen niin väsynyt
04.07.2023 |
Masennus. Makaan alusvaatteilla sängyssä. On kova nälkä. En ole syönyt tänään mitään. Olen käynyt keittiössä pari kertaa, mutta en jaksa tehdä ruokaa tai ottaa leipää leipäpussista. Ei ole mitään motivaatiota. Haluaisin vain kadota.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
On tää elämä yhtä helvettiä, miks täällä pitää olla, vaik ei halua, itsaria en uskalla tehdä, kun pelkään, että seki epäonnistuu ja jään vielä pahemmin kitumaan tänne, ulis edes se eutanasia niin pääsis pois
Ei täällä tarvitse olla, mutta kannattaa tsekata josko vielä elämällä olis jotain tarjottavaa. Erittäin todennäköisesti on, koska jo vuodessa ehtii tapahtua paljon, kymmenessä vaikka mitä! Jos olet kuollut, jäät kaikesta paitsi, myös mahdollisesta hyvästä käänteestä joka johtaakin onnelliseen elämään. Sekin on yhä mahdollista, mutta vain jos olet elossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen masentunut. Nukuin just 14 tunnin yöunet ja vieläkin olen totaalisen uupunut. Ihan kuin koko kroppa olisi lyijyä täynnä. Tiskasin äsken kolmessa erässä, välillä taukoa pitäen kun yksinkertaisesti ei jaksanut kerralla niitä pestä. Ei olleet mitkään kamalan isot tiskit edes.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene vaikka lenkille. Liikunta piristää.
Paskapuhetta. Ei auta masennukseen mitenkään.
Voi se auttaakin jos on lievästi masentunut.
Mä herään aamulla, päällä kauhee krapula. Vedän ekat savut ja tajuun ei auta tabutkaan. Kaikki on kaukasta, mutsi nalkuttaa ja pihalla leikkivät lapset vaan ärsyttää mua naurullaan.
En saa hampait pestyä, haisen paskalta. Tukka on rasvassa, en jaksa leikkaa niin kasvatan.
Mä en tee mitään ja silti mul on raskasta, laskut pitäs maksaa ja muuta vastaavaa..
Saan aamupalan alas illal ja alan chillaa, ihan sama jäänkö himaan elämä on pilal.
Hukuttaudin viinaan ja väitän et mul on kivaa!
Mikä mua vaivaa? -sitä saa mitä tilaa..
Ei pysty.
Liikunta auttaa masennukseen. Alkoholi luo masennusta.
Jos ei muuta, niin kannattaa vain lähteä kävelyille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin poliittista historiaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Tutkitusti auttaa enemmän kuin masennuslääkkeet.