Saako teidän lapset huutaa koko ajan?

Mun lapset puhuivat, kunnes menivät päiväkotiin. Siellä alkoivat huutamaan. Ilmeisesti huomiota ei saa sivistyneellä äänenkäytöllä. Osaavat puhua, mutta äkkiä se huuto alkaa, kun on paljon asiaa.

Lapsilla on pari kaveria, joilla on niin törkeää kielenkäyttöä, että aidosti ihmettelen, miten tuollaista ei kotona kitketä. Joo, on vähän adhdta kun on vilkas poika, mutta ei kai adhd vapauta normaaleista käytöstavoista ja vanhempien kasvatusvastuusta? Ihmettelen, mistä lapset noin törkeitä sanoja ja sanontoja ovat edes oppineet.

Mun anoppi. Huoh! Järkyttävää huutoa aamusta iltaan. Ei ole vielä oppinut puhumaan, ikää kohta 80. Ei ole kuuro eikä muistisairas, hänellä vaan on tärkeämpää asiaa kuin muilla.

Minä en lähtisi kieltämään lapsia puhumasta kovaa tai huutamasta, jos he leikkivät omassa huoneessaan tai ulkona. Lapsille kovempi volyymi on luontaista ja tietysti esim. innokkaasti leikkiessä melutasokin nousee.

Töissä päiväkodissa taas kielletään huutaminen sisätiloissa, koska siellä korvia on yleensä suht ahtaissa tiloissa lukuisia pareja. Sekä herkempikorvaisia lapsia - ja aikuisia. Ulkona lapset saavat sielläkin mekastaa sydämensä kyllyydestä.

Tietenkään kenenkään korvaan ei saa huutaa, mutta sehän nyt on selvää se.

Tunnen yhdet vanhemmat vapaa-ajaltani. He JATKUVASTI nipottavat lapselleen, että "ole hiljaa", "shhh!", "puhu hiljempaa", "lopeta"... he eivät ole tullut ajatelleeksi, miten vahingollista se on pitkässä juoksussa lapsen kehittyvälle itsetunnolle. Lapselle opetetaan, että tämä on hävettävä, huono ja liian näkyvissä/kuuluvissa.

Sitten on taas lapsia, jotka huutavat puhuessaan. Luulen, että moni heistä ei pääse kuulluksi omassa perheessään, joten ajattelevat kovemmalla volyymillä varmasti tulevansa nähdyksi. On totta, että monissa perheissä myös huudetaan paljon, jolloin lapsi imee kyseisen kommunikaatiotavan itselleenkin.

Mä olen antanut palautetta lapsen kaverin vanhemmille törkeästä kielenkäytöstä ja huutamisesta. Samalla kerroin, että pidin heidän lapselleen pienen puhuttelun siitä, miten meidän talossa käyttäydytään.

Vähän naiivia kuvitella, että täällä olisi muita kuin täydellisiä äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en lähtisi kieltämään lapsia puhumasta kovaa tai huutamasta, jos he leikkivät omassa huoneessaan tai ulkona. Lapsille kovempi volyymi on luontaista ja tietysti esim. innokkaasti leikkiessä melutasokin nousee.

Töissä päiväkodissa taas kielletään huutaminen sisätiloissa, koska siellä korvia on yleensä suht ahtaissa tiloissa lukuisia pareja. Sekä herkempikorvaisia lapsia - ja aikuisia. Ulkona lapset saavat sielläkin mekastaa sydämensä kyllyydestä.

Tietenkään kenenkään korvaan ei saa huutaa, mutta sehän nyt on selvää se.

Tunnen yhdet vanhemmat vapaa-ajaltani. He JATKUVASTI nipottavat lapselleen, että "ole hiljaa", "shhh!", "puhu hiljempaa", "lopeta"... he eivät ole tullut ajatelleeksi, miten vahingollista se on pitkässä juoksussa lapsen kehittyvälle itsetunnolle. Lapselle opetetaan, että tämä on hävettävä, huono ja liian näkyvissä/kuuluvissa.

Sitten on taas lapsia, jotka huutavat puhuessaan. Luulen, että moni heistä ei pääse kuulluksi omassa perheessään, joten ajattelevat kovemmalla volyymillä varmasti tulevansa nähdyksi. On totta, että monissa perheissä myös huudetaan paljon, jolloin lapsi imee kyseisen kommunikaatiotavan itselleenkin.

No ei kyllä ole OK, jos lapset rääkyvät päivät pitkät pihalla naapureiden iloksi. Kyllä meillä ollaan keskusteltu, että karmea huutaminen häiritsee muita. Toki ymmärrettävää, että joskus desibelit nousevat varsinkin jos on kavereita kylässä. Mutta silloin puututaan asiaan, eikä anneta vain huutaa mielin määrin.

Ei ole normaalia, jos lapsi huutaa koko ajan.

Luin otsikon ihmetellen etta tarkoittaako tama etta jotkut lapset huutaa siis koko ajan etta niita pitaa kieltaa. Ja aukaisin koska kiinnosti. Olen aivan ymmallani 😃 pojan paivakodissa on yksi tytto kylla joka joko kiljuu, kirkuu tai huutaa aina kun menen sinne. Joten jotkut kai sita oikeasti tekee 😀

Tosi omituista ettei jotkut vanhemmat opeta lapsiaan olemaan huutamatta. Esimerkiksi meidän yläkerran perhe, aamulla kun lähdetään päiväkotiin niin lapset huutavat ja kiljuvat täysillä rappukäytävässä ennen klo 7 enkä ole koskaan kuullut että kumpikaan vanhemmista hyssyttelisi. Sama ralli kun palaavat, eipä ole koskaan epäselvää koska tulevat ja lähtevät. 

Mun lapsella oli luonnostaan kova puheääni pienempänä ja se oli todella rasittavaa. Ei siihen sanominen paljoa auttanut kun muisti asian ihan hetken verran. Nyt kun 10-vuotias on alkanut puhua normaalilla äänellä ihan itsestään. 

Pienet lapset vielä harjoittelee äänenkäyttöä. Jotkut taas puhuu niin hiljaa ettei meinaa saada puheesta mitään selvää. Kyllä ne oppii ajallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi omituista ettei jotkut vanhemmat opeta lapsiaan olemaan huutamatta. Esimerkiksi meidän yläkerran perhe, aamulla kun lähdetään päiväkotiin niin lapset huutavat ja kiljuvat täysillä rappukäytävässä ennen klo 7 enkä ole koskaan kuullut että kumpikaan vanhemmista hyssyttelisi. Sama ralli kun palaavat, eipä ole koskaan epäselvää koska tulevat ja lähtevät. 

Asiasta voi olla sanottu monen monta kertaa mutta lapsilla on huono muisti asioissa jotka ei ole heille itsellään tärkeitä. Pitää lapsille muutenkin muistuttaa usein kaikenlaisista asioista joista on sovittu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi omituista ettei jotkut vanhemmat opeta lapsiaan olemaan huutamatta. Esimerkiksi meidän yläkerran perhe, aamulla kun lähdetään päiväkotiin niin lapset huutavat ja kiljuvat täysillä rappukäytävässä ennen klo 7 enkä ole koskaan kuullut että kumpikaan vanhemmista hyssyttelisi. Sama ralli kun palaavat, eipä ole koskaan epäselvää koska tulevat ja lähtevät. 

Asiasta voi olla sanottu monen monta kertaa mutta lapsilla on huono muisti asioissa jotka ei ole heille itsellään tärkeitä. Pitää lapsille muutenkin muistuttaa usein kaikenlaisista asioista joista on sovittu. 

Aivan, mutta voisi varmaan sillä hetkellä sanoa kun huutavat. Kuten kirjoitin, en ole ikinä kuullut että hyssyttelisivät tai kieltäisivät huutamasta. Liikkuminen rapussa tapahtuu myös aina juosten. Veikkaan että kyse muutenkin rajattomista vanhemista. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en lähtisi kieltämään lapsia puhumasta kovaa tai huutamasta, jos he leikkivät omassa huoneessaan tai ulkona. Lapsille kovempi volyymi on luontaista ja tietysti esim. innokkaasti leikkiessä melutasokin nousee.

Töissä päiväkodissa taas kielletään huutaminen sisätiloissa, koska siellä korvia on yleensä suht ahtaissa tiloissa lukuisia pareja. Sekä herkempikorvaisia lapsia - ja aikuisia. Ulkona lapset saavat sielläkin mekastaa sydämensä kyllyydestä.

Tietenkään kenenkään korvaan ei saa huutaa, mutta sehän nyt on selvää se.

Tunnen yhdet vanhemmat vapaa-ajaltani. He JATKUVASTI nipottavat lapselleen, että "ole hiljaa", "shhh!", "puhu hiljempaa", "lopeta"... he eivät ole tullut ajatelleeksi, miten vahingollista se on pitkässä juoksussa lapsen kehittyvälle itsetunnolle. Lapselle opetetaan, että tämä on hävettävä, huono ja liian näkyvissä/kuuluvissa.

Sitten on taas lapsia, jotka huutavat puhuessaan. Luulen, että moni heistä ei pääse kuulluksi omassa perheessään, joten ajattelevat kovemmalla volyymillä varmasti tulevansa nähdyksi. On totta, että monissa perheissä myös huudetaan paljon, jolloin lapsi imee kyseisen kommunikaatiotavan itselleenkin.

En kyllä tykkää siitäkään, että päiväkotilapset möykkää metsässä. Meillä on lähellä metsä, jossa läheisen päiväkodin lapset ulkoilee. Sääliksi käy keväällä pesiviä lintuja ja muulloinkin muita metsän eläimiä kun pennut kiljuu kurkku suorana. Päiväkodissa voisi ihan hyvin opettaa, että ei metsäkään ole mikään kiljumispaikka.

Leikeistä lähtee ääntä, mutta panostaisin kyllä siihen, että asioita ei pyydetä huutamalla ja raivoamalla, ja yleisesti keskustellaan kauniisti, eikä myöskään huudeta toisten päälle. Lasta voi jo aika pienestä alkaa opettaa myös ottamaan huomioon muita äänenkäytöllään, esim. juurikin kertomalla, että rappukäytävässä ei saa huutaa, koska naapurit ehkä nukkuvat jne. Toiset lapset oppivat normaalin äänenkäytön helpommin, toisille se on vaikeampaa, mutta kyllä sitä voi lapselta edellyttää, että opetellaan. Ei ole ok eikä normaalia, jos valtaosa kaikesta lapsen olemisesta on huutoa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen antanut palautetta lapsen kaverin vanhemmille törkeästä kielenkäytöstä ja huutamisesta. Samalla kerroin, että pidin heidän lapselleen pienen puhuttelun siitä, miten meidän talossa käyttäydytään.

Miten ottivat?

Nykyajan lapset eivät tunnu osaavat muuta kuin huutaa. Kaupassa huudetaan huvikseen, koska "kaikuu". Näin kesäaikaan monena iltana saa kuunnella onko jollain lapsella hätä, kun kiljutaan kurkku suorana ulkona.

Miksi vanhemmat eivät opeta käytöstapoja?

Meillä jo vauhdikas pikkutaapero oppi, että rappukäytävässä hyssytellään, kun tehtiin siitä hauska kuiskailuleikki. Musta se on kyllä ihan kansalaisvelvollisuus ottaa muitakin ihmisiä huomioon, en tajua aikusiakaan, jotka kailottavat ja tömistelevät rapussa. Ja kyllä siitä on lapsellekin iso hyöty oppia olemaan huutamatta koko ajan, niin ei tule negatiivista palautetta sitten jatkuvasti esim päiväkodissa ja koulussa. En rehellisesti tajua miten jotkut vanhemmat kestävät jatkuvaa täysillä huutamista aamusta iltaan.

Vierailija kirjoitti:

Oma kummilapsi ei ole ikinä oppinut puhumaan: hän huutaa. Nyt reilu 5v ja aina keskustelujen voluumi on aivan "korvat valuu verta" tasolla. Olen yrittänyt vaikka mitä konsteja (mm. itse puhua hiljaa, hyssyttelyä, muistuttelua hyvistä tavoista..), mutta ei ole auttanut mikään. 

Onko kuulo tutkittu? Itsellä sukulaistyttö huuti aina, lääkärissä paljastui että melkein kuuro ja sai kuulolaitteen. Nykyisin ei enää huuda.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa, mutta huutavat silti. Ihan normaali puhuminenkin on huutamista heillä. En jaksa enää kieltää, kun ei auta. Kai ne sitten hiljenee, kun muuttavat omilleen.

Miten masentava näkökulma. Vaikuta jälkikasvuusi ja tee asialle jotain. Älä supistu nurkkaan alistuneena kuin et voisi millekkään mitään. Toivottavasti sinulla ei oikeasti ole yhtäkään. Vaan odota kunnes ne muuttaa omilleen? Jessus.