Iaovanhempi lupailee isoja lahjoja - ei kuitenkaan Osta. Mitä mieltä?
Onko tämä taloudellista vallankäyttöä? Iaovanhempi siis lupailee jo omillaan asuvalle lapsenlapselle isoja hankintoja (esim. Tv) lahjaksi, mutta näihin liittyy aina jokin ehto (esim. Että isovanhempi haluaa tulla mukaan maksamaan=valitsemaan tuotteen). En ole suostunut tähän vaan sanonut, että voi laittaa rahan lapsen tilille ja lapsi valitsee tuotteen itse. Rahaa ei koskaan tule... Emme ole näitä asioita pyytäneet, eli aloite on aina tullut isovanhemmalta.
En meinaa jaksaa. Lapsi tietysti odottaa saavansa luvatun ja joutuu jatkuvasti pettymään.
Voinko mitenkään lopettaa tätä?
Kommentit (56)
Verotuksillisista syistä ainakin itse haluan toimia noin. On ok ja verotonta ostaa lapselle telkkari yms. sen sijaan rahan laittaminene tilille johtaa lahjaveroon (lapsen maksettava), kun määrätty raja ylittyy. Meillä tuo raja ylittyy jo rahalajoista.
Miksei isovanhempi saa tulla mukaan ostoksille? Mikä siinä on väärää? Minä käyn aina kummilapseni mukana maksamassa ostoksen, en laita rahaa tilille kun tiedän että se raha voi mennä myös bilettämiseen.
Miksei isovanhempi voi olla ostoksilla mukana???
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi asuu omillaan, miksi sinä puutut asiaan? Anna lapsen ja isovanhemman sopia keskenään mitä haluavat.
Koska tähän sisältyy oletus, että me vanhemmat maksamme sen hankinnan ensin.
Puhut lapselle ettei ota mitään puheita tosissaan.
Minullekkin lupailtiin ja olisi ollut kiva jos joku olisi sanonut ettei niitä pidä ottaa tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Puhut lapselle ettei ota mitään puheita tosissaan.
Minullekkin lupailtiin ja olisi ollut kiva jos joku olisi sanonut ettei niitä pidä ottaa tosissaan.
Näin olen tehnytkin. Ehtisitkö kertoa tarkemmin omista kokemuksistasi?
On ok tulla mukaan maksamaan. On ok neuvotella nuoren kanssa tarpeista ja etsiä sopivin lahja. Mutta ei ole ok, jos se isovanhempi haluaa diktaattorimaisesti päättää, millainen hankinta sille nuorelle pitää tehdä, jos se ei nuoren tarpeisiin siis sovellu.
En oikein tiedä, mistä noista vaihtoehdoista AP:n tapauksessa oli kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi asuu omillaan, miksi sinä puutut asiaan? Anna lapsen ja isovanhemman sopia keskenään mitä haluavat.
Koska tähän sisältyy oletus, että me vanhemmat maksamme sen hankinnan ensin.
Hä?
Oletan, että kyseessä on täysi-ikäinen henkilö?
--mitä ihmettä SINUN suostumisella on asiassa tekemistä?
Ja jos kyseiselle täysi-ikäiselle, itsenäisesti asuvalle henkilölle ei sovi lahjanantajan ehdot, niin on sitten ilman lahjaa. Piste.
Naurettavaa alkaa vaatimaan, että lahjat pitää tulla RAHANA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi asuu omillaan, miksi sinä puutut asiaan? Anna lapsen ja isovanhemman sopia keskenään mitä haluavat.
Koska tähän sisältyy oletus, että me vanhemmat maksamme sen hankinnan ensin.
Aloituksessa sanoit että isovanhenpi tahtoisu lapsen kanssa yhdessä mennä sen ostamaan.
Äipälle kelpaisi raha, muttei, ilmeisesti anoppi saisi lapsen kanssa käydä ostoksella.
Ymmärrän jos isovanhempi epäilee ettei raha sitten mene asiaan.
Lasten on annettava itsenäistyä, minkäikäiseksi aiot hallita aikuista lastasi?
Lapsi on jo aikuinen, kyllä hän kestää ne pettymykset. Suhde isovanhempaan toki kärsii tuommoisesta, kun ei voi luottaa. Toisaalta, miksei se isovanhempi voisi tulla mukaan ostoksille? Saahan sitä ihminen valita mihin rahansa käyttää. Jos lapsen ja isovanhemman maut ei kohtaa, lapsi voi varmaan ihan vaan kieltäytyä avusta.
Minun Isoäitini osti minulle pyykinpesukoneen. Tuli kauppaan, valittiin yhdessä (hän valitsi, minulla ei ongelmaa asian kanssa) ja hän maksoi.
Meidän suvussa tuo toiminta tarkoittaa yleensä sitä, että lapsi ei kehtaa pyytää niin hienoa lahjaa rahana kuin mitä isovanhempi voi ostaa. Esim. ylppärilahjakellla ostaessa lapseni oli katsellut alle 200 e maksavia kelloja. Lopulta ranteeseen päättyi erittäin mieluinen lähes tonnin kello. Kannatti ottaa pappa kellokauppaan.
kun maksaja tulee mukaan ja päästään yhteisymmärrykseen siitä että minkälainen tuote ostetaan, niin ei pitäisi olla ongelmaa. tosin jos maksaja ja tavaran saajalla on erilaiset mieltymykset, niin silloin tavara voi jäädä ostamatta.
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että kyseessä on täysi-ikäinen henkilö?
--mitä ihmettä SINUN suostumisella on asiassa tekemistä?Ja jos kyseiselle täysi-ikäiselle, itsenäisesti asuvalle henkilölle ei sovi lahjanantajan ehdot, niin on sitten ilman lahjaa. Piste.
Naurettavaa alkaa vaatimaan, että lahjat pitää tulla RAHANA.
Isovanhempi tietää, että tilille laitetut rahat mamma saattaa vaatia lasta siirtämään itselleen.
On täysin lapsen ja isovanhemman välinen asia, millaisen tv.n ostavat. Äiti on kumma takertuja. Pitäisi vaan ostaa tv jollaisen hän haluaa. Kummaa takertumista ja vallankäyttöä.
Kyllä nyt aikuinen nuori tietää ilman äitiä, millaisen tv.n haluaa.
Ärsyttävä mamma. Mutta tuollaisia on. Lapsi ei millään saisi itsenäistyä.
Elatuslahja kannattaa todellakin maksaa itse. Rahalahjasta kun pitää lahjansaajan maksaa verot, jos summa ylittyy kolmessa vuodessa.
Ymmärrän niin isovanhempaa: hän on ehkä tehnyt töitä, säästänyt ja nipistänyt omassa elämisessään, rahoista on jo maksettu verot. Ei halua, että jo verotettuja tuloja verotetaan. Siksi haluaa itse maksaa.
Ongelmana taitaa olla että sekä.äidillä ja lapsella olisi tarkoitus käyttää raha ihan muuhun. Ja isovanhempi tietää sen.
Maksaja päättää, mikä epäselvää? Mää olisin ollut hyvin tyytyväinen jos mulle ois jotakin ostettu.
Miksei lahjan antaja saa itse päättää millaisen lahjan antaa? Jos käyvät lapsen kanssa ostamassa tv:n liikkeestä, niin ei sieltä voi tulla mitään vanhaa kuvaputkimatkatelkkaa, myynnissä on vaan moderneja laitteita ja nykyään ei enää edes kovin pieniä.
Jos lapsi asuu omillaan, miksi sinä puutut asiaan? Anna lapsen ja isovanhemman sopia keskenään mitä haluavat.