Virheiden tekeminen töissä ja kuormittuneisuus

Mietit siis huomaako muut. Helpottaa kyllä, kun oot ollut kauemmin töissä. Et ole enää kokematon ja siellä on sun jälkeen tulleita, jotka vuorostaan miettivät huomaatko sinä heidän epävarmuutensa ja virheensä.

Virheettömiä ovat vain ylimieliset, ja siksi myös huonoja työntekijöitä.

Johtuu varmaan myös siitä että pari kertaa saanu ikävänpuoleista palautetta kokeneemmilta työntekijöitä ja siitä jäänyt pelko että taas tulee jotain sanomista.. Vaikka tiiän ettei kukaan oo täydellinen niin on kyllä raskasta välillä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mietit siis huomaako muut. Helpottaa kyllä, kun oot ollut kauemmin töissä. Et ole enää kokematon ja siellä on sun jälkeen tulleita, jotka vuorostaan miettivät huomaatko sinä heidän epävarmuutensa ja virheensä.

Nojoo ihan hyvä pointti, tätä vaan ootellessa!

Ap

Itsetuntoa ei valitettavasti voi ostaa kaupasta. Sitä pitää vaan vähitellen kasvattaa. Ehkä ongelmasi on enemmän "huomaavatko muut" eli se, mitä muut sinusta ajattelevat eikä virheet itsessään. Virheitä tekevät kaikki enemmän tai vähemmän, ja kyllä ne harmittavat. Ei niitä kannata jäädä kovin pitkäksi aikaa märehtimään, vaan jatkaa tekemään uusia virheitä.

Kokemus tuo itsevarmuutta. Itse olen vielä viisikymppinesäkin sellainen, että menetän yöunet, kun en ole varma miten joku tehdään. Joskus yöllä saattaa tulla jotain mieleen ja sitten on pakko kirjoittaa se ylös johonkin, etten valvo sen takia, että pelkään unohtavani sen aamuun mennessä. Vastuuna ihmisten palkat, toki korjattavissa, mutta ei kiva, jos väärin.

Tee vaan paljon itsellesi muisttinpanoja, joihin voit tukeutua ja menetelmiä, joilla varmistat, että asiat menee oikein. Jokainen kompuroi ja onneksi asiat on kohdallasi korjattavissa, mutta eihän se kiva ole, jos on epävarmuus, miten asiat kuuluisi tehdä. Toivottavasti on työkavereita, joilta voi kysyä apua ja varmistusta tarvittaessa.

Tämä on yksi suosikkiteemoistani tiimini uusia työntekijöitä perehdyttäessä ja mentoinnissa. Otana asian puheeksi työnekijäkokouksissa, saatan esim. kertoa omista virheistäni ja suhtautumisestani niihin.

Kaikki tekevät virheitä. Isoja tai pieniä. Omat virheensä tietää ja muistaa paremmin, kuin muiden virheet, joten voi tulla vaikutelma, että muut ovat virheettömiä. Eivät ole. Virheiden piilottelu on johtanut isompiin virheisiin ja ahdistukseen. Isot virheet kannattaa nopeasti myöntää, jotta ne voidaan korjata, eikä tarvitse stressata paljastumista.

Kannustan porukkaamme kertomaan mokistaan (myös itse kerron), jotta mokat eivät ole mörköjä, vaan normaalia elämää, joita tulee erityisesti jos haastaa itseään ja opettelee ja yrittää uusia asioita. Alallamme ei edes voi työskennellä virheettömästi, koska oikeaa vastausta kaikkiin tilanteisiin ei ole. Esim. jos haluaa kirjoittaa täydellisen lausunnon ja käyttää siihen valtavasti aikaa, niin eihän tuo ole oikein toimittu, kun on tuhlannut työaikaa aivan liikaa. Väärin toimittu siis.

Oma suhtutuminenkin on muuttunut. Kun nuorena mokastani valitettiin, menin paniikkiin. Nyt ajattelisin samassa tilanteessa, että mikä k*sipää viitsii kohdella nuorta työntekijää noin.

Olet työurasi alussa ja nyt voit vaikuttaa siihen kuinka pitkälle jaksat edetä. Suosittelen aluksi päivittäisiä meditaatioharjoituksia stressin purkamiseksi työpäivän jälkeen. Kuuntele netistä löytyviä meditaatioharjoituksia, niin opit kohtaamaan virheet oikein.

Vierailija kirjoitti:

Kokemus tuo itsevarmuutta. Itse olen vielä viisikymppinesäkin sellainen, että menetän yöunet, kun en ole varma miten joku tehdään. Joskus yöllä saattaa tulla jotain mieleen ja sitten on pakko kirjoittaa se ylös johonkin, etten valvo sen takia, että pelkään unohtavani sen aamuun mennessä. Vastuuna ihmisten palkat, toki korjattavissa, mutta ei kiva, jos väärin.

Tee vaan paljon itsellesi muisttinpanoja, joihin voit tukeutua ja menetelmiä, joilla varmistat, että asiat menee oikein. Jokainen kompuroi ja onneksi asiat on kohdallasi korjattavissa, mutta eihän se kiva ole, jos on epävarmuus, miten asiat kuuluisi tehdä. Toivottavasti on työkavereita, joilta voi kysyä apua ja varmistusta tarvittaessa.

Lisätäänpä, että minäkin teen paljon muistiinpanoja ja to do -listoja. Tarkistan aina tärkeimmät asiat rauhallisesti. Eli yritän tehdä vain vähän virheitä. Oma rauhallisuus ja varmuus auttaa tässä.

Silti loppujen lopuksi tiedän, että monia isojakin asioita on korjattu jälkikäteen. Kaikkea ei sitten voi korjata, ja näin se vaan on. On tavallaan rauhoittavaa, kun on nähnyt "korkealla" olevien henkilöiden virheitä, joista kuitenkin on selvitty. En nyt kuitenkaan tietenkään halua olla se, jonka vuoksi jää firmalta miljoonien valtionavustukset saamatta, kun hakemus tehty päivä myöhässä (tällaisestahan uutisoitiin joskus).

T. 7

Kannattaa miettiä muuttoa ulkomaille, jos on mahdollista. Tyttäreni oli vähän samanlaisessa tilanteessa. Hän on sairaanhoitaja. Nyt hänellä on kaikki hyvin ja parempi palkkakin

Puhu töissä muille virheistä, helpottaa kun näitä jaetaan.

Vierailija kirjoitti:

Kokemus tuo itsevarmuutta. Itse olen vielä viisikymppinesäkin sellainen, että menetän yöunet, kun en ole varma miten joku tehdään. Joskus yöllä saattaa tulla jotain mieleen ja sitten on pakko kirjoittaa se ylös johonkin, etten valvo sen takia, että pelkään unohtavani sen aamuun mennessä. Vastuuna ihmisten palkat, toki korjattavissa, mutta ei kiva, jos väärin.

Tee vaan paljon itsellesi muisttinpanoja, joihin voit tukeutua ja menetelmiä, joilla varmistat, että asiat menee oikein. Jokainen kompuroi ja onneksi asiat on kohdallasi korjattavissa, mutta eihän se kiva ole, jos on epävarmuus, miten asiat kuuluisi tehdä. Toivottavasti on työkavereita, joilta voi kysyä apua ja varmistusta tarvittaessa.

Työttömänä olen ollut jo 4 eri työpaikassa opettelemassa 5 vuoden sisällä.

Onneksi irtisanomissuoja poistuu kaikilta.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu varmaan myös siitä että pari kertaa saanu ikävänpuoleista palautetta kokeneemmilta työntekijöitä ja siitä jäänyt pelko että taas tulee jotain sanomista.. Vaikka tiiän ettei kukaan oo täydellinen niin on kyllä raskasta välillä.

Ap

Esim. Mitä palautetta. Eräs uusi tylntekijä itki, että häntä o.i haukuttu. Oikeasti (hänen omien sanojensakun mukaan) oli kerrottu virheestä ja kuinka toimia jatkossa. Ei korjaava palaute ole aina ikävänpuoleista. Jotkut toki ovat inhottavia ja valittavat ihan turhista jutuista ikävällä tavalla. Se on heidän ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Puhu töissä muille virheistä, helpottaa kun näitä jaetaan.

Riippuu työpaikasta. Ainakaan sijaisen ei kannata kertoa virheistään.

Saat tehdä virheitä töissä, se on inhimillistä. Me kaikki teemme niitä. Niitä ei tarvitse piilotella, sanot vain rohkeasti jos tulee virhe, sen voi korjata. Tsemppiä työelämään. Ole itsellesi armollinen. 

Nainen50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu varmaan myös siitä että pari kertaa saanu ikävänpuoleista palautetta kokeneemmilta työntekijöitä ja siitä jäänyt pelko että taas tulee jotain sanomista.. Vaikka tiiän ettei kukaan oo täydellinen niin on kyllä raskasta välillä.

Ap

Esim. Mitä palautetta. Eräs uusi tylntekijä itki, että häntä o.i haukuttu. Oikeasti (hänen omien sanojensakun mukaan) oli kerrottu virheestä ja kuinka toimia jatkossa. Ei korjaava palaute ole aina ikävänpuoleista. Jotkut toki ovat inhottavia ja valittavat ihan turhista jutuista ikävällä tavalla. Se on heidän ongelmansa.

Joo toki virheistä pitää sanoa eikä siinä mitään. Vaan just sellanen ikävä äänensävy ja pieniin juttuihin takertuminen on saanu epäilemään omaa osaamista ja pelkäämään että tekee uusia virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Saat tehdä virheitä töissä, se on inhimillistä. Me kaikki teemme niitä. Niitä ei tarvitse piilotella, sanot vain rohkeasti jos tulee virhe, sen voi korjata. Tsemppiä työelämään. Ole itsellesi armollinen. 

Nainen50

Kiitos paljon! Se on ikuisuusprojekti mulla opetella armollisuutta..

Edelliset kaksi viestiä siis ap.

Olin samanlaisessa tilanteessa, jaksoin kaksi vuotta pelon ja stressin kautta. Sitten sairaslomalle jolla olen vieläkin, lisäksi sain syövän. Puhjennut todennäköisesti juuri tuolloin töissä kivan stressin seurauksena. Suosittelen joko vaihtamaan paikkaa tai opettelemaan mokaamista, ihminen ei ole kone.

N30

Vierailija kirjoitti:

Olin samanlaisessa tilanteessa, jaksoin kaksi vuotta pelon ja stressin kautta. Sitten sairaslomalle jolla olen vieläkin, lisäksi sain syövän. Puhjennut todennäköisesti juuri tuolloin töissä kivan stressin seurauksena. Suosittelen joko vaihtamaan paikkaa tai opettelemaan mokaamista, ihminen ei ole kone.

N30

Tulipas virheitä.

*Pelon ja stressin kanssa.

*kovan stressin seurauksena