Lue keskustelun säännöt.
Tuskastuttavaa olla nuorekas nelikymppinen
03.07.2023 |
En löydä ikäisistäni saman henkistä seuraa. Tuntuu välillä, ettei meillä ole mitään puhuttavaa tai juuri mitään yhteistä. Töissäkin kahvitauoilla ihan kuin eri maailmoissa oltaisiin.
Kaikki on jo niin mummoutuneita. Istuvat vain kotona illat kutoen sukkia tai leipovat. Selaavat facebookia profiilikuvanaan ruusupensaasta kuva. Kesällä käyvät ehkä kerran Iskelmäfestareilla tai jossain Suomipopissa ja sitten voivotellaan kuinka saa taas vuodeksi riittää.
Ja joka toinen lause asiassa kuin asiassa on ei vanha enää jaksa.
En itsekään enää aina jaksa enkä halua samalla tavalla mennä ja bilettää tmv kuten nuorena. Mutta hitto vie, ei tässä vielä mitään eläkeläisiäkään olla! Vielä on energiaa ja kiinnostusta sosiaaliseen ja menevään elämään.
Muuten en valittaisi, mutta kun harvoin saa ketään kaveriksi mihinkään mukaan.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ongelman ap! Itse vasta täytin 40 mutta jestas näitä ikätovereita. Erityisesti tuo valvominen tuntuu olevan ihan mahdotonta. Yhdeksältä illalla haukotellaan ja ei kuulemma ole tottunut enää valvomaan myöhään. Sitten aamukuudelta ollaan jossain hemmetin avantouimassa.
Ja pihakukkien kuvaaminen En kestä.Itse olen paremmassa kunnossa fyysisesti kuin kaksikymppisenä enkä keksi montaa asiaa jota en enää voisi tehdä iän puolesta.
Mikäli pihakukkien kuvaaminen on tyhmää, niin selfietkö kertovat enemmän nuorekkuudesta?
Kuka puhui selfieistä? Kuvata voi kaikkea mahdollista, tilanteita, tapahtumia, maisemia, ihmisiä. Monella 40 vuotiaalla tätiytyneellä on pelkästään niitä pihakukkia jotka ei kyllä sori vaan kiinnosta kyllä yhtään ketään.
Ne kukat kiinnostavat heitä itseään. Se lienee tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole ihan sama ongelma kuin ap:llä, vaan minä olen nelikymppinen jolta jäi nuoruus kokonaan väliin. Minulla ei ole niitä kokemuksia, joita valtaosalla nelikymppisistä on. En ole tehnyt elämässäni oikeastaan mitään, syistä joita en nyt lähde tässä avaamaan.
Minä kyllä ymmärrän, miksi nelikymppiset ovat keskimäärin sellaisia kuin ovat. Olen nähnyt sivusta kun tuttavat ovat kasvaneet aikuiseksi, tehneet kovasti töitä, hankkineet lapsia, stressaantuneet. Ymmärrän, että heitä väsyttää ja he haluavat hengähtää. Ymmärrän, ettei ne nuoruuden menot kiinnostakaan enää.
Mutta olen kyllä huomannut saman kuin ap, että nykyään yhä useammat nelikymppiset tuntuvat identifioituvan VANHAKSI. En huomannut tällaista menneiltä vuosikymmeniltä, edes silloin kun parikymppisenä näki nelikymppiset ihmiset "vanhuksina". Keski-ikäisillä ihmisillä oli tietysti selkeästi eri kiinnostuksenkohteet ja huvit kuin nuorisolla, mutta ei kukaan tieten tahtoen "mummoutunut".
Tuo on jännä ilmiö, ja epäilen sen johtuvan osittain siitä, että sellainen ihanteellisen nuoruuden mielikuva on somen ansiosta muuttunut ihan epärealistiseksi. Hyvin harva nuorikaan on nuori sillä tavalla kuin nykyään "kuuluisi" olla nuori. Epäilen että ainakin osittain siksi monet heittävät hanskat tiskiin yhä nuorempana ja jäävät ikäänkuin eläkkeelle tästä performatiivisesta nuoruudesta, joka tuntuu nykyään melkeinpä nuoruuden suorittamiselta. Ja saavat ihan vain olla ja tehdä mitä haluavat. Miksi odottaa eläkeikään, kun voi antaa itselleen luvan siihen jo nyt?
Huomannut saman. Olen liikunnallinen, en kuitenkaan mikään urheiluhullu, vaan terveysliikkuja ja normaalipainoinen. Liikuntaa ikänsä karttaneet ovat huonoa seuraa.
energinen
Nuorekas ei tarkoita että haluaa olla epätoivoisesti nuori. Monet 80veet on nuorekkaita, jopa Aira Samulin on nuorekas vaikka hän on vielä vanhempi.
Mummoutumisen ja nuorekkuuden ero on valtava ja siihen väliin mahtuu aika paljon porukkaa.
Itse en ainakaan elä samanlaista elämää kuin 20 vuotiaana, mutta en ole tosiaan yhtään mummo vaikka monet 40v tuttavat ovatkin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ihan sama ongelma kuin ap:llä, vaan minä olen nelikymppinen jolta jäi nuoruus kokonaan väliin. Minulla ei ole niitä kokemuksia, joita valtaosalla nelikymppisistä on. En ole tehnyt elämässäni oikeastaan mitään, syistä joita en nyt lähde tässä avaamaan.
Minä kyllä ymmärrän, miksi nelikymppiset ovat keskimäärin sellaisia kuin ovat. Olen nähnyt sivusta kun tuttavat ovat kasvaneet aikuiseksi, tehneet kovasti töitä, hankkineet lapsia, stressaantuneet. Ymmärrän, että heitä väsyttää ja he haluavat hengähtää. Ymmärrän, ettei ne nuoruuden menot kiinnostakaan enää.
Mutta olen kyllä huomannut saman kuin ap, että nykyään yhä useammat nelikymppiset tuntuvat identifioituvan VANHAKSI. En huomannut tällaista menneiltä vuosikymmeniltä, edes silloin kun parikymppisenä näki nelikymppiset ihmiset "vanhuksina". Keski-ikäisillä ihmisillä oli tietysti selkeästi eri kiinnostuksenkohteet ja huvit kuin nuorisolla, mutta ei kukaan tieten tahtoen "mummoutunut".
Tuo on jännä ilmiö, ja epäilen sen johtuvan osittain siitä, että sellainen ihanteellisen nuoruuden mielikuva on somen ansiosta muuttunut ihan epärealistiseksi. Hyvin harva nuorikaan on nuori sillä tavalla kuin nykyään "kuuluisi" olla nuori. Epäilen että ainakin osittain siksi monet heittävät hanskat tiskiin yhä nuorempana ja jäävät ikäänkuin eläkkeelle tästä performatiivisesta nuoruudesta, joka tuntuu nykyään melkeinpä nuoruuden suorittamiselta. Ja saavat ihan vain olla ja tehdä mitä haluavat. Miksi odottaa eläkeikään, kun voi antaa itselleen luvan siihen jo nyt?
Tämä oli muuten oivaltavaa pohdintaa.
Nimenomaan tuo performatiivinen nuoruuden suorittaminen (loistava termi!) on nykynuorison juttu jota varmasti osaltaan korostaa tuo some-kulttuuri. Nelikymppiset tuntevat olonsa vanhaksi sen rinnalla ja on helpompi luovuttaa, suorastaan alleviivata sitä että on vanha eikä haluakaan olla enää ines skenes.
Toisaalta myös nykyajan mindfulness ja elmäntapakouluttajat hokevat sitä armollisuutta itseä kohtaan ja että on tärkeää löytää oma juttu, tehdä itselle merkityksellisiä asioita jne.
Se puhuttelee näitä nelikymppisiä ja ehkä se reaktio on sitten juurikin tuo luovuttaminen , minun ei tarvitse enää mennä ja tehdä, yrittää miellyttää ja näyttää ulospäin vaan voin laittaa nämä villasukat ja mennä haistelemaan pihakukkiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 60 ja pääsen yökerhoon jonon ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on varmaan eri kiinnostukset. Iästä riippumatta. Pidän liian rajuna iskelmäfestaria ja suomipopia, turhaa hässäkkää. En kudo ja teen muita juttuja. Kävely. En tykkää muiden keinotekoisesta kaupunkielämästä jossa pitää olla koko ajan "menoja" johonkin roskalaakiin vaikka asun kaupungissa.
Kouluttamattoman ihmisen aloitus. Äikänope värjäisi tuon aloituksen punaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nuorekas 60 . Mielelläni tapaisin sinut tänään 18.00 keltaisessa ruusussa.
Minulla on päällä norsukalsarit, siitä tunnistat minut.
Voi ei, kuulostaa kauhealta. Mä olen 47, enkä tunne yhtään ap:n kuvaamaa alle 60-vuotiasta. Ei mun ikäiset ole koskaan kuunnelleet iskelmää, se oli meidän vanhempien musiikkia, enkä tunne ketään joka olisi alkanut nyt itse vanhetessaan sitä kuunnella. Jos siis iskelmä tarkoittaa Katri-Helenaa ym.
Mun kaveripiiri on tosin muutenkin ihan erilainen. Mulla ei edes ole lapsia mutta nyt alkaa kaveritkin vapautua siitä 24/7 vanhemmuudesta. Just kesällä vietettiin porukalla monta iltaa lähikallioilla pussikaljoitellen ja maailmaa parantaen. Käydään silloin tällöin keikoilla, baarissa, risteilyllä. On tehty road-trippejä ulkomaille ja nukuttu pakussa. Leipomisesta tai ruusuista puhun edelleen äitini kanssa, oman ikäisten kavereiden kanssa on ihan erilaiset jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viddu mitä skeidaa! 😄
Sä voit vapaa-aikana hakeutua sua miellyttävään seuraan.
Mä oon 46 ja myös mielestäni nuorekas, liian usein jopa lapsellinen. En edes yritä mitenkään erityisesti löytää nuorempaa seuraa ja vielä vähemmän saman ikäisiä, mutta onneksi oma puoliso on myös samaa maata, muutama kaveri löytyy joilla sama virhe ohjelmoinnissa jopa pari minua vanhempaakin ja työpaikalla esihenkilö kun olen niin kaikki alaiset minua 10-25 vuotta nuorempia, mutta silti pyytävät jatkuvasti mukaan viikonloppuisin kun ovat huomanneet että olen ihan mukana jutuissa, ihme kyllä ei ole vaikuttanut työelämään negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä N47, jonka parhaat kaverit tällä hetkellä ovat reilu kolmikymppiset työkaverit. Käydään lounailla ja lenkillä, juhlitaan itse kunkin synttäreitä, käydään tapahtumissa, osallistutaan erilaisille kursseille (kokkaus, käsityöt), pelataan lautapelejä jnejne. Puutarhaintoilijana postaan kyllä kuvia ruusuista, mutta kasvatan myös vihanneksia ja hyötypuutarhaa. Mukavaa kun omenasadolle löytyy ottajia lähipiiristä :) Mukana pyörii kaikkien perheet.
Minä taas en jaksaisi sitä jatkuvaa festarikäyntiä, biletystä tai vastavuoroisesti jotain urheilupainotteista tekemistä. Näin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ongelman ap! Itse vasta täytin 40 mutta jestas näitä ikätovereita. Erityisesti tuo valvominen tuntuu olevan ihan mahdotonta. Yhdeksältä illalla haukotellaan ja ei kuulemma ole tottunut enää valvomaan myöhään. Sitten aamukuudelta ollaan jossain hemmetin avantouimassa.
Ja pihakukkien kuvaaminen En kestä.Itse olen paremmassa kunnossa fyysisesti kuin kaksikymppisenä enkä keksi montaa asiaa jota en enää voisi tehdä iän puolesta.
Mikäli pihakukkien kuvaaminen on tyhmää, niin selfietkö kertovat enemmän nuorekkuudesta?
Kuka puhui selfieistä? Kuvata voi kaikkea mahdollista, tilanteita, tapahtumia, maisemia, ihmisiä. Monella 40 vuotiaalla tätiytyneellä on pelkästään niitä pihakukkia jotka ei kyllä sori vaan kiinnosta kyllä yhtään ketään.
ap on selvästi joku oman elämänsä marinisti, joka saa voimaa siitä, että kuvittelee olevansa ainoa nuorekas.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, kuulostaa kauhealta. Mä olen 47, enkä tunne yhtään ap:n kuvaamaa alle 60-vuotiasta. Ei mun ikäiset ole koskaan kuunnelleet iskelmää, se oli meidän vanhempien musiikkia, enkä tunne ketään joka olisi alkanut nyt itse vanhetessaan sitä kuunnella. Jos siis iskelmä tarkoittaa Katri-Helenaa ym.
Mun kaveripiiri on tosin muutenkin ihan erilainen. Mulla ei edes ole lapsia mutta nyt alkaa kaveritkin vapautua siitä 24/7 vanhemmuudesta. Just kesällä vietettiin porukalla monta iltaa lähikallioilla pussikaljoitellen ja maailmaa parantaen. Käydään silloin tällöin keikoilla, baarissa, risteilyllä. On tehty road-trippejä ulkomaille ja nukuttu pakussa. Leipomisesta tai ruusuista puhun edelleen äitini kanssa, oman ikäisten kavereiden kanssa on ihan erilaiset jutut.
Mekin oltiin pussikaljoilla Kaivopuistossa, mutta parikymppiset yliopisto-opiskelijat tulivat kertomaan, ettei se ole enää sopivaa nelikymppisille _aikuisille_.
Hakeudu nuorempien seuraan, niin he voivat sitten keskenään naureskella, kun täti leikkii nuorekasta.
Eli tässä tapauksessa "nuorekkuus" tarkoittaa sitä, että ollaan jääty henkisesti nuoren (= teinin) tasolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No koska mua ei ole kiinnostanut noi jutut nuorenakaan. Mä olin ilmeisesti jo teininä vanhakas 15-vuotias, kun tykkäsin leipoa, tehdä käsitöitä ja lukea kotona.
Ei kaikkia kiinnosta koskaan. Se on ihan ok.
Puhun nyt sellaisista, jotka mummoutuu ennen aikojaan.Ap.
Miten määrittelet "mummoutuu ennen aikojaan"? Okei, tuon "ei näin vanhana enää"-hokeminen on aika rasittavaa, mutta eiköhän muuten saa tykätä mistä tykkää ilman "mummoutuneeksi" haukkumista.
Sama juttu. Käydään tanssimassa ja töissä, jatkokoulutuksissa ja kursseilla. puhutaan ihmisistä. kuuttakymppiä tavoitellaan. haluatko kenties itse nähdä itsesi poikkeuksena? keskitypä kuuntelemaan niitä mummoja. ehkä huomaat sieltä päivittelyjen lomasta, että hekin innostuvat itseään kiinnostavista asioista. Tai sitten he kertovat seurassasi tyhjänpäiväisyyksiä, koska ovat huomanneet, ettet kuuntele, ja touhotat vain omia juttujasi.