Vanhemmat eronneet, isä ei halua olla tekemisissä
Meillä näin. Ollut jo vuosia. Mites muilla?
T. aikuinen lapsi, joka kärsii asiasta
Kommentit (28)
Mulla sama juttu. Isäni lähti toisen naisen matkaan jättäen äitini ja meidät lapset. Uudella vaimolla ei ole lapsia joten ei halua tavata meitä ja isäni on samaa mieltä. Ei olla tavattu vuosiin vaikka samalla paikkakunnalla asutaan. Ollaan kyllä vaikka mitä yritetty mutta ei voida pakottaa isää tapaamaan meitä.
Oma isäni on eristäytynyt myös muista, ei vain minusta. Ja siihen hänellä on oikeus. Minulla on työ, harrastukset, läheiset, ystävät, jne ja elämäni on tasapainossa. En halua muuttaa asioita johon en pysty vaikuttamaan vaan keskittyä siihen elämään joka on minun käsissäni.
Olen yrittänyt lähestyä isääni useat kerrat, mutta tuloksetta. Pitäisi vihdoin tajuta, että hän ei halua ja sillä selvä. Onneksi oma elämäni on kunnossa. Ap
Jotkut miehet kääntävät selkänsä, kun eivät osaa käsitellä tunteitaan. Menneisyys pitää kieltää.
Se on tuskallista lähipiirille ja lapsellista noin yleensä. Minkäs teet?
Tämän vuoksi en itse aio hankkia lapsia.
- itsekin eroperheestä lähtenyt
Minun isääni en nähnyt 40 vuoteen. Minun isä ja äiti erosi kun olin 6 v ja isä sitten lähti eikä pitänyt mitään yhteyttä. 7 vuotta sitten se otti yhteyttä ja pahoitteli kaikkea Halusi korvata rahalla ja sain helvetin paljon rahaa siltä koska olin työtön. Munun äiti kuoli samoihin aikoihin 7 v sitten.
Minun isäni a.mpui itsensä kun olin 14:sta.
Toivottavasti on h.elvetissä.
Äiti hakkasi ja piti nälässä.
Minullakin on ikävä isää ja äitiä.
Jumala näin antaa lapsen kärsiä koska olen syntinen.
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi en itse aio hankkia lapsia.
- itsekin eroperheestä lähtenyt
Jeesus sanoo: lisäänny ja täytä maa lapsen uskoisilla.
Jumala itkee puplestasi
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt lähestyä isääni useat kerrat, mutta tuloksetta. Pitäisi vihdoin tajuta, että hän ei halua ja sillä selvä. Onneksi oma elämäni on kunnossa. Ap
Jörn Donner täällä moi!
En niin.
Olet aikuinen. Yritä keksiä elämällesi muuta sisältöä ja lopeta tuollainen typerä valittaminen. Isäsi on pannut äitiäsi ja sinä olit siitä tulos, se siitä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt lähestyä isääni useat kerrat, mutta tuloksetta. Pitäisi vihdoin tajuta, että hän ei halua ja sillä selvä. Onneksi oma elämäni on kunnossa. Ap
Miksi kirjoittelet:elämä kunnossa?
Muiden tekee kaikkee kivaa vanhempien kanssa.
Kuka sut saattaa alttarille?
Vierailija kirjoitti:
Olet aikuinen. Yritä keksiä elämällesi muuta sisältöä ja lopeta tuollainen typerä valittaminen. Isäsi on pannut äitiäsi ja sinä olit siitä tulos, se siitä sitten.
Minä keksin ton ensin.
Sun isä pani r.umaaja lihavaa naista.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt lähestyä isääni useat kerrat, mutta tuloksetta. Pitäisi vihdoin tajuta, että hän ei halua ja sillä selvä. Onneksi oma elämäni on kunnossa. Ap
Ilmeisesti tämä uusi on kieltänyt pitämästä yhteyttä näin se yleensä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet aikuinen. Yritä keksiä elämällesi muuta sisältöä ja lopeta tuollainen typerä valittaminen. Isäsi on pannut äitiäsi ja sinä olit siitä tulos, se siitä sitten.
Minä keksin ton ensin.
Sun isä pani r.umaaja lihavaa naista.
Juu, minä myönteli vain ja sanoisin sen hieman toisin!
Vanhemmat erosi kun olin alle 3-vuotias. En muista isästäni mitään. Kuulemma jotain tapaamisia oli aluksi ollut, sitten yhteydenpito katkennut. Epäilen, että äidilläni on jotain tekemistä sen kanssa, etten enää tavannut isääni.
Koskaan ei isä ottanut yhteyttä. En minäkään, koska en häntä ikinä kaivannut. Isä kuoli muutamia vuosia sitten, en mennyt hautajaisiin. Ajattelin, että isälle oli jätetty hyvästit jo ylu 30 vuotta sitten, enhän lopulta tuntenut koko ihmistä. Miksi olisin mennyt hautajaisiin hyvästelemään, vaikka leski niin pyysikin.
Joskus mietin, olenko jotenkin tunnekylmä ihminen, kun en ole ikinä surrut tai kärsinyt isättömyydestäni tai kokenut tarvetta ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt lähestyä isääni useat kerrat, mutta tuloksetta. Pitäisi vihdoin tajuta, että hän ei halua ja sillä selvä. Onneksi oma elämäni on kunnossa. Ap
Miksi kirjoittelet:elämä kunnossa?
Muiden tekee kaikkee kivaa vanhempien kanssa.
Kuka sut saattaa alttarille?
Voi nyt h... Kuka tuollaista jenkkihömppää nyt muutenkaan harrastaa? Jotkut wt-prinsessat, jotka ei perinteitä ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Isäni lähti toisen naisen matkaan jättäen äitini ja meidät lapset. Uudella vaimolla ei ole lapsia joten ei halua tavata meitä ja isäni on samaa mieltä. Ei olla tavattu vuosiin vaikka samalla paikkakunnalla asutaan. Ollaan kyllä vaikka mitä yritetty mutta ei voida pakottaa isää tapaamaan meitä.
Täällä myös. Se on ikuinen haava. Mun isä lähti viidenkympin villityksessä itseään puolet nuoremman naisen kanssa ja jätti perheensä. Ei halunnut tavata lapsiaan eli mua, sisartani ja veljeäni. Muistan sen jäätävän ja kyyneleisen pettymyksen kun alussa odoteltiin, että isä tapaamissopimuksen mukaisesti tulisi hakemaan meidät. Ootettiin alaovella, äiti katseli parvekkeelta ja vilkutti. Pidin pikkuveljeä kädestä, veljellä oli Spiderman-reppu johon tärkeänä aina pakkasi "isin luokse tavarat". Isä tuli vain harvoin ja sitten ei enää koskaan. Sitten hän sai vauvan ja toisenkin vielä uuden vaimonsa kanssa ja siihen loppui kaikki yhteydenpito. Viesteihin ja soittoihin ei vastaa. Häihini ei tullut eikä ekan lapsenlapsensa ristiäisiin, ei reagoinut kutsuun mitenkään. Tämä on kuolettavaa. Mulla on suru mutta veljellä se on vihaa ja halveksuntaa, siskolla välinpitämättömyys. Äiti ei enää jaksanut isältä tapaamisia pyydellä. Äiti ja veljeni asuvat edellinen samalla paikkakunnalla kuin isäni ja hänen toinen perheensä.
Omat vanhempani olleet naimisissa yli 50 vuotta, isäni ei ole koskaan halunnut olla kanssani tekemisissä. Asuttiin saman katon alla, mutten ollut hänelle minkään arvoinen. Lapsena toivoin, että olisivat eronneet, jottei olisi sentään joutunut päivittäin näkemään, kuinka mitätön hänelle olin. Aikuisena helpompaa, kun ei ole tarvinnut olla tekemisissä.
Isäni oli hyvin monella tavalla ongelmainen ihminen ja kuoli kun olin 7v. Hän ei oikeastaan ollut elämässäni sen jälkeen kun olin 2v. Kun olin 5-6v. hän hetkellisesti oli elämässäni enemmän, kun hän oli saanut toisen naisen kanssa lapsen. Tuolloin näin isää ja tätä lasta, joka oli silloin vauva, useamman kerran vuodessa ja yhtenä kesänä vietin isän kanssa enemmän aikaa kuin ikinä aiemmin. Ongelmat alkoi taas kasautua ja yhteydenpito jäi. Näin isää tämän viimeisen vuoden aikana kaksi kertaa, edellisen kerran tämän kuolemaa edeltävänä kesänä.
En oikeastaan ole koskaan osannut ajatella tätä ihmistä varsinaisesti isänä. Se oli ennemminkin kuin joku tuttu. En myöskään ajattele hänen toista lastaan pikkusisaruksenani, koska olen nähnyt tämän viimeksi hänen ollessa 1v. ja hänellä on lähes koko elämänsä ajan ollut isä joka on myös adoptoinut hänet.
Onko isälläsi muita lapsia?