Kysymys teille, jotka olette rapakuntoisesta kehittyneet lenkkeilijöiksi!

Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat synnyttäneet juuri ja olleet liikkumatta vuoden ja sitten kahdella treenikerralla juoksevat 8km ja ovat hieman pahoillaan, kun kymppi ei mennyt heti kolmannella juoksukerralla. En kuulu heihin, joten kaipaisin nyt tsemppiä kaltaisiltani huonommilta lenkkeilijöiltä.
Olen aina liikkunut. Pelannut pelejä ja kävelen paljon. Minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut kestävyyskuntoa juoksuun. Aloitin juoksemisen toukokuussa ja rehellisesti sanottuna 300 metrin jälkeen minua puristi keuhkoista, jalat olivat lyijyä ja olo oli todella epämukava. Olen sinnikkäästi juossut yrittäen pidentää matkaa aina vähitellen. Nyt menemme heinäkuun alkua ja juoksen 4 kertaa viikossa 3km lenkin. Juoksen koko matkan ja se on minulle saavutus. Meno ei ole lennokasta ja kaunista mutta juoksen ja lopuksi on aina voittajaolo. Tavoitteeni on juosta syksyllä 5km. Onkohan liian kova tavoite kun ei tämä kuntoni nyt mitenkään nopeasti kehity?
Suuri unelmani olisi joskus osallistua naisten kympille ja pystyä juoksemaan se. Ehkä se kuitenkin on vielä aika tavoittamattomissa.
Kysyn siis teiltä, jotka tunnistatte tilanteen, että juoksukunto kehittyy melko hitaasti että miten teille kävi? Annoittelo periksi vai vieläkö juoksu jatkuu ja onko löytynyt hyvä tasapaino asian kanssa?