Olen surullinen koska lapsellani ei ole yhtään serkkua

"Kaikilla heistä on puolisot mutta eivät meinaa perustaa perhettä."

He ovat jo perhe Tilastokeskuksen määritelmän mukaan.

Voivoi, mun lapsilla on 8 serkkua, joita eivät oo ikinä tavanneet. Mitä surullista siinä on?

Minulla on 50 ensimmäistä serkkua. Enemmän kuin tarpeeksi ja pikkuserkkuja varmaan satoja.

Tragedia. Järkyttävä sellainen,

Ei ole serkkuja lapsella eikä minulla. Lapsella on sisaruksia.

Pyöräytä sisarus hänelle?

Hankikkaa mieluummin tuttavaperheitä. Ystävien ja tuttavien seura on välittömämpää ja rennompaa, vapaata suvun rasitteista.

Ystäväperheitä olemme itse saaneet opiskelukavereista, lasten kavereiden perheistä ja seurakunnan lapsi- ja perhetoiminnasta.

Minulla on liki 30 serkkua. Kenenkään kanssa en ole ollut läheinen. Aikuisena en ole pitänyt yhteyttä keneenkään. Omilla lapsilla 10 serkkua, kaikki jo täysi-ikäisiä. Eivät ole yhteyksissä oma-aloitteisesti. Toki joskus sukujuhlissa näkevät.

Oma serkkuni on koko suvun murheenkryyni, ei ole koskaan kyennyt töihin ja isänsä kuoltua aloitti vuosien perintötappelun kun ihan joka penniä miljoonaomaisuudesta ei ollut jätetty hänelle.

Toivoisin kyllä, ettei minulla olisi kyseistä serkkua.

Minunkaan lapsilla ei ole serkkuja enkä ole koskaan hoksannut harmitella sitä. Meillä on paljon ystäväperheitä ja naapureita joiden kanssa vietämme aikaamme. 

Serkut ovat kyllä ihania, se on totta.

Parasta maailmassa ovat kuitenkin sisarukset ja sisarusten väliset suhteet. Jotka muuten ovat elämän pisimpiä ihmissuhteita.

Sanon tämä yli 70 vuoden kokemuksella.

Lapsellasi ei ilmeisesti ole sisaruksiakaan?

Miten tämäkin asia voi olla jollekin ongelma?

Eikö teillä ole kavereita ja tuttavia? Mitä ihmettä niillä serkuilla tekee?

Ei minunkaan lapsilla ole yhtään serkkua. Onneksi on sentään pikkuserkkuja. 

Mun lapsella ei ole eikä tule serkkuja. Mulla ja miehelleni ei ole sisaruksia.

En minäkään ole ollut missään tekemisissä serkkujeni kanssa sitten teini-iän. Lapsena oli kyllä hauskaa viettää isolla lapsiporukalla aikaa mummolassa, kun sekä omassa että serkkujen perheessä oli monta lasta. Mutta asuttiin kaukana, joten tavattiin vain pari-kolme kertaa vuodessa. Minäkin sanoisin, että niitä läheisiä ystäviä lapsille löytyy kyllä muutakin kautta. Itselleni lapsuuden paras ystävä tuli tutuksi muutaman vuoden iässä, vanhempamme olivat tuttuja, ja myöhemminkin kun yhteys vanhempiemme välillä katkesi, me pysyimme ystävinä. Eli koeta tutustua muihin perheellisiin samalla paikkakunnalla, tosin ei ole mitenkään varmaa, että sekä sinun että lasten kemiat kohtaisi, joten yhdistelmä vertaistuki+lapselle ystävä eivät välttämättä toteudu samassa paketissa.

Vierailija kirjoitti:

Syntymä on kuolemantuomio :(

Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.

Tulisipa sinulle se tuomio pikaisesti, niin poistuisit palstalta spämmäämästä tätä samaa joka ketjuun.

Mun lapsella on 14 serkkua, suurin osa näistä paljon paljon vanhempia, loput paljon paljon nuorempia. Ei siis samassa ikähaarukassa ainuttakaan.

Mun lapsilla on 20 serkkua eivätkä tunne heistä juuri ketään. Ei ole vierailtu. Kaikki nuo miehen puolelta, minun puolelta ei ole yhtään eikä tule. En rupea selittelemään tässä syitä enempää, mutta osalla on tosi iso ikäero. 

Lapsestasi on sitten tulossa pikkuinen Kiinan keisari, kun saa molempien isovanhempiensa jakamattoman huomion.

Minulla on serkkuja, mutta suvun perintöriitojen vuoksi välit ovat joko väljähtyneet tai niitä ei ole koskaan edes muodostunut.

Lapsen serkut taas asuvat noin 500 km päässä. Ovat nähneet viimeksi pari vuotta sitten isoisänsä hautajaisissa.