Jos saisit tietää, että puolisosi ei ole rakastunut sinuun...

Totta kai. Miksi olisin ihmisen kanssa, joka ei rakasta minua. 

Romanttinen rakkaus voi kestää koko elämän. Ei se rakkaus mihinkään häviä ikinä, jos on sen oikean löytänyt.

Todellakin eroaisin. En haluaisi olla vaan tyyppi, jonka kanssa tulee toimeen ja onhan se mukavampi olla minun kanssa kuin täysin yksin. Että tällainen varasija vaan. Sitten tietysti erottaisiin, kun tämä herra löytää sen elämänsä rakkauden. 

Kaikki naiset on vaan juosseet hyödyn ja rahan perässä.

Ei mikään uutinen siis.

Näin ne miehet tekevät. Niille kelpaa kuka tahansa, kunhan ei tarvitse olla yksin ja sitten siinä odotellessa sitä elämänsä rakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki naiset on vaan juosseet hyödyn ja rahan perässä.

Ei mikään uutinen siis.

Päinvastoin mies tuossa oli hyödyn perässä, kuten miehet yleensäkin, nainen olisi halunnut rakkautta.

Yhteisen lapsen/lapsia, kun saa niin rakkauden hälvetessä valitettavaa omalla kohdallani on, että järkevintä on jäädä.

Jos ihan hirveästi alkaa pahaolo oireilemaan suhteessa niin sitten täytyy kyllä puhaltaa peli poikki.

Taitaa aika harvassa olla suhteet, jossa vilpittömästi toista rakastaa pyytteettömästi ja antautuu ainoastaan hänelle.

Minun mies kertoi kuusi vuotta sitten pahoitellen (ei minkään riidan yhteydessä), ettei rakasta, ja että oli rakastanut ekat pari vuotta vain. Oltiin tuossa kohtaa oltu yhdessä 12 vuotta, kuopus oli taapero. Mies sanoi kyllä arvostavansa ja kunnioittavansa. Olihan tuo kauhea isku. Suhde on sen jälkeen vähitellen näivettynyt, en ole päässyt yli. Pidän hänestä kyllä yhä, hän on hyvä ihminen ja isä. En ymmärrä miksi tuo "autisti" päätti olla rehellinen tunteistaan.