Jos saisit tietää, että puolisosi ei ole rakastunut sinuun...
... olisiko se automaattisesti suhteen loppu?
Rupesin vain miettimään kun sivusta jouduin seuraamaan tällaista tilannetta. Nainen kuuli vahingossa miehen kertovan jollekin kaverilleen, ettei usko romanttiseen rakkauteen vaan on paljon mukavampi olla suhteessa sellaisen kivan naisen kanssa, jonka kanssa tulee hyvin toimeen, kuin olla yksin.
Nainen tietysti tulkitsi tämän niin, ettei mies rakasta häntä, ja se oli sen suhteen loppu.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Olisi.
Avaa nyt vähän!
Kyllå minäkin eroaisin siinä tapauksessa.
Oli. Erosin kun mies ei enää rakastanut, enkä sitten minäkään lopulta.
En usko itsekään loppuelämän kestävään romanttiseen rakkauteen joten pitkän parisuhteen on perustuttava ihan muihin asioihin kuten esimerkiksi siihen että tullaan toimeen keskenään erilaisissa elämäntilanteissa.
Ei muuttaisi mitään. Yhdessä kuitenkin ollaan ja ystäviä keskenään. Yhteinen koti, yhteiset lapset.
T: tuntematon
Emme taida kumpikaan olla rakastuneita toisiimme, ihan hyvin pyyhkii silti. Edellisen kerran olen kokenut ihastumisen tunteita juuri mieheeni, sen jälkeen en 10 vuoteen enää keneenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi.
Avaa nyt vähän!
Mitä avattavaa siinä on? En jatkaisi rakkaudettomassa suhteessa. Järkiliitossa ei mulle ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi.
Avaa nyt vähän!
Mitä avattavaa siinä on? En jatkaisi rakkaudettomassa suhteessa. Järkiliitossa ei mulle ole mitään järkeä.
Tiedätkö rakastumisen ja rakastamisen eron?
Olisi kova pala jos ei olisi koskaan ollut rakastunut. En oleta että rakastuminen kestää paria vuotta pidempää, sen jälkeen tarvitaan jotain kestävämpää.
Miksi lopettaisin suhteen siihen, että toinen ei ole rakastunut minuun? Rakastuminen on aika lyhytaikainen ilmiö, olisi joutunut eroamaan varmaan 15 kertaa, jos tuon syyksi ottaisin.
Eroaisin, jos puoliso ei arvostaisi ja kunnioittaisi minua tai hän ei luottaisi minuun, mutta jos hän ei ole rakastunut, niin mitä siitä sitten. Aika harvassa liitossa ollaan rakastuneita enää 5 vuoden kuluttua tapaamisesta, parhaassa tapauksessa rakastuminen on vaihtunut rakastamiseksi. Ja se on paljon enemmän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi.
Avaa nyt vähän!
Mitä avattavaa siinä on? En jatkaisi rakkaudettomassa suhteessa. Järkiliitossa ei mulle ole mitään järkeä.
Tiedätkö rakastumisen ja rakastamisen eron?
Aloituksessa sanottiin, että mies ei usko romanttiseen rakkauteen. En sellaisen kanssa olisi parisuhteessa. Kaverillista rakkautta toki voisi mahdollisesti sellaisen ihmisen kanssa olla.
Puolisoni ei ole koskaan ollut rakastunut minuun enkä minä häneen. Silti meillä on keskimääräistä mukavampi avioliitto ja 3 lasta, jotka näkevät arjessa vanhempiensa kunnioittavan toisiaan, iloitsevan toisensa seurasta, auttavan ja välittävän. Meidän on hyvä olla yhdessä, vaikka se rakastumisen huuma jäikin kokematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi.
Avaa nyt vähän!
Mitä avattavaa siinä on? En jatkaisi rakkaudettomassa suhteessa. Järkiliitossa ei mulle ole mitään järkeä.
Tiedätkö rakastumisen ja rakastamisen eron?
Aloituksessa sanottiin, että mies ei usko romanttiseen rakkauteen. En sellaisen kanssa olisi parisuhteessa. Kaverillista rakkautta toki voisi mahdollisesti sellaisen ihmisen kanssa olla.
No erotatko sinä edelleenkään rakastumista ja rakastamista toisistaan? Jos mies ei usko romanttiseen rakkauteen, niin entä jos hän uskoo toisen onnelliseksitekemisen olevan sitä tärkeämpää?
Vierailija kirjoitti:
Miksi lopettaisin suhteen siihen, että toinen ei ole rakastunut minuun? Rakastuminen on aika lyhytaikainen ilmiö, olisi joutunut eroamaan varmaan 15 kertaa, jos tuon syyksi ottaisin.
Eroaisin, jos puoliso ei arvostaisi ja kunnioittaisi minua tai hän ei luottaisi minuun, mutta jos hän ei ole rakastunut, niin mitä siitä sitten. Aika harvassa liitossa ollaan rakastuneita enää 5 vuoden kuluttua tapaamisesta, parhaassa tapauksessa rakastuminen on vaihtunut rakastamiseksi. Ja se on paljon enemmän!
Aloituksen tapauksessa siis mies ei ole koskaan ollutkaan rakastunut naiseen, ja se selvisi naiselle sattumalta.
Ei sen niin väliä. En ole itsekkään tuota rakastanut enää vuosiin. Ero tulee kun saadaan talo täältä maalta maksettua pois ja lapsi vähän isommaksi ym.
Joskus ihminen ei tiedä rakastavansa. Sen huomaakin vasta sitten kun toinen on poissa. Kummasti vain onkin ikävä ja on paha olla ilman ko ihmistä.
Ehkäpä tämäkin mies ymmärsi sittenkin rakastaneensa oikeasti, kun oli liian myöhäistä selittää sitä.
Olen kokenut tämän asian itsekin. 
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa sanottiin, että mies ei usko romanttiseen rakkauteen. En sellaisen kanssa olisi parisuhteessa. Kaverillista rakkautta toki voisi mahdollisesti sellaisen ihmisen kanssa olla.
No erotatko sinä edelleenkään rakastumista ja rakastamista toisistaan? Jos mies ei usko romanttiseen rakkauteen, niin entä jos hän uskoo toisen onnelliseksitekemisen olevan sitä tärkeämpää?
Jos toisen onneen tarvitaan romanttista rakkautta, ei siihen uskomaton voi sitä toista silloin "tehdä onnelliseksi". Itse en olisi onnellinen parisuhteessa, jossa olen toiselle vain ihan kiva (kaveri), jonka kanssa tulee toimeen ja siksi on mieluummin yhdessä kuin yksin.
Mitä itse tarkoitat tässä yhteydessä rakastumisen ja rakastamisen erolla?
Olisi.