aina kun näen hieman sotkuisen kodin, jossa pieniä lapsia...

Miksi sekaisuuden pitäisi johtua jostakin positiivisesta(kuten lasten kanssa leikkimisestä)? Miksei jokainen saa asua juuri sellaisessa ympäristössä, kuin haluaa? Jos meillä on sotkuista siksi, että minä ja mieheni olemme laiskoja, niin täytyykö sitä selitellä tai pyydellä anteeksi? Ja miksi esim. viisihenkisessä perheessä vain ÄIDIN ja VAIMON vastuulle jää huono omatunto sekamelskasta? Jos ei sitä pode lapset eikä mies, niin miksi naisen pitäisi? Meille annetaan joku tietty malli, miltä kodin pitäisi näyttää ja sitten siitäkin täytyy ottaa stressi. Stressataan joko sitä ainaista siivoamista tai siivoamatta jättämistä.

Ensinnäkin likaisuus ja sotkuisuus on tosiaan eri asia minustakin. Likaisuutta en ymmärrä, ellei se sitten ole sattunut samana aamuna kun tullaan kyläilemään - eli esim. aamiaisjäljet, nou hätä, mutta jos tiskipöytää tai ruokapöytää ei ole pyyhitty monen päivään ja siinä on jos jonkinlaista murua ja tahraa niin se ei oikein miellytä. En mä kellekään rupea sanomaan mutta en vaan ymmärrä että miksei sitä puhdista. Lapset oppivat juuri tuollasen " hiljaisen" siisteyskasvatuksen kotoaan jo pieneltä iältä, ei niitä suuria luuttuamisvälejä yms.



Meilläkin on päivän aikana sotkuista ja likaistakin kun on eläimiä kahden lapsen lisäksi, mutta illalla siivotaan. Kun lapset menevät nukkumaan niin sen nukahtamishetken aikana siivotaan keittiön tasot, olohuoneen lattia ja noin 3-4 krt viikossa imuroidaan (meillä tosiaan tulee likaa eläimistä, muuten imuroisin varmaan 2 krt/vko).



Jos vieraita tulee niin siivoan kyllä ennen vieraiden tuloa, lelut saa olla lattialla, niiden ei ketään pitäis haitata. Mutta kerään pois tuolinkarmeilla roikkuvat vaatteet, likaiset astiat jne mitä on päivän aikana jäänyt.



Ja muuten, meillä ei siis todellakaan tuo sotkuisuus kerro siitä että leikkisin enemmän lasten kanssa vaan JUST SIITÄ mitä joku sanoi että olen roikkunut liikaa netissä päivän aikana!!! :) Kuten nyt...

Jotkut väittää, että ei viitsi siivota kun paikat on kahden sekunnin jälkeen samassa kunnossa. Ei muuten pidä paikkaansa, jos on vähääkään viitsinyt opettaa lapsia siihen että kaikkea ei oteta kaapista kerralla alas ja leluja kerää muutkin kuin vanhemmat.



Meillä leikitään lasten kanssa paljon, mutta lapset leikkivät myös keskenään ja osaavat kerätä lelut oikeisiin laatikoihin ja paikkoihin ennen kun aloittavat uutta leikkiä. Taaperon kanssa vähän haastavampaa, mutta hänkään ei levitä kaikkea vaan leikkii hetken jollain ja sitten se siivotaan ohjauksen kanssa pois ja otetaan uusi juttu. Palapelit ja kirjat osaa viedä omatoimisesti itsekin hyllyyn takaisin kun on niitä käyttänyt. En siedä sitä, että otetaan kymmenen kirjaa kerralla hyllystä ja viskotaan ne alas eikä lueta, puutun siihen heti. Onneksi pieninkin osaa jo, eikä tarvitsekaan koko aikaa olla puuttumassa. Vähän vaatii vanhemmilta, mutta lopputulos palkitsee!



Kun meille tulee yllätysvieraita tai vieraita lyhyellä varoitusajalla, ei ole mikään ongelma saada asuntoa nopeasti siistiksi, kun ei päästä sitä koskaan kamalaan kuntoon.

ainakin osittain. Minustakin on järkevää opettaa lapsi pienestä asti siihen, että lelut laitetaan leikin jälkeen paikoilleen. Tavaroita EI saa heitellä ympäriinsä ihan vain sen takia, että se on kivaa. Leikkikalut on leikkimistä varten ja kirjat lukemista/katselemista varten.



Meidänkin taapero osaa laittaa kirjat takaisin paikoilleen ja lelut lelukoppaan. Aina ollaan näin tehty, kun leikit on loppuneet. Toki hän tarvitsee apua, kun on niin pieni, mutta varmasti tästä jotain jää käteenkin.



Eri asia on sitten sellaiset perheet, jotka eivät tosiaan välitä onko siistiä, sotkuista tai likaista. He tuskin opettavat lapsilleenkaan siivoamista, jos vanhempia itseäänkään asia ei kiinnosta.



Kukin tyylillään.

Kun esim. näen lapsiperheessä rikkoontuneita leluja, ei tule muuta mieleen kuin että lapset saa heitellä niitä leluja ihan miten haluaa. Meillä esim. kirjat on " pyhä asia" ; niitä luetaan yksi kerrallaan eikä niitä taitella tai heitellä, eikä niiden päällä saa kävellä. Yksikään kirja ei ole mennyt rikki taaperonkaan käsittelyssä, ainoastaan kulumat kertoo sen että niitä on luettu paljon. Sama koskee leluja. Se millä leikitään on esillä, muut omilla paikoillaan tai jos on useampia leikkejä samanaikaisesti, viimeistään illalla lapsi kerää lelut pois yhdessä vanhempien kanssa. Palapelit ym. pieni sälä pysyy aina hyllyssä paitsi jos niillä tehdään. Mutta tosiaan, kukin tyylillään, kaikkia ei haittaa sotku. Onhan se silti myös osa tapakasvatusta tuo tavaroidenkin oikeanlainen käsittely ja siivoaminen.

yök. tiedän monta sellaista paikkaa ja se on todella inhottavaa. lasten perustarpeethan pitäisi tyydyttää ja minusta pahtaus kuuluu niihin. se on merkki oikeasta välittämisestä ja siitä, että lapsella on hyvä ja turvallinen koti. sitäpaitsi lapset ottavat mallia meistä aikuisista!! varmasti jossakin välissä ehtii siivota, kun jättää vaikka netissä oleilun vähemmälle. ensin lapset ja koti, sitten muut asiat.

Vai useampi (isompia tai pienempiä)? Jos vain yksi :), niin koti ei tosiaan sotkeudu niin helposti.



Jos useampia, niin sitten tulkitsin väärin :).



terv viiden lapsen äiti

Itsekin olen tiettyyn pisteeseen asti samaa mieltä ap:n kanssa, mutta toisaalta TODELLA likainen ja sekainen huusholli on jo liikaa sekin... ja on niinkin, että ei se siivoamatta jättäminen välttämättä johda leikkimiseen lapsen kanssa - kuka siis takaa, että kotitöissä säästettyä aikaa ei käytetä esim. av:llä notkumiseen tai vielä pahempaa, kapakassa istumiseen?



Itse inhoan likaa. Mutta en niinkään sekaisuutta. Lapsemme saavat leikkiä koko huushollissa, enkä heti ole keräämässä leikin jälkiä pois. Lelut kerätään iltaisin, muttei noukita hysteerisesti heti, kun lattialle putoavat...

päivänaikana imurointiin ja kamojen laittoon menee n. ½h loppuajan voi viettää sitten lasten kanssa tai jotain.

Suurempi urakka se siivoaminen on jos sen tekee vain kerran viikosa sillon siihen menee aikaa kokopäivän.



Niin ja lapsia minulla on 6 ja on myös lemmikkieläimiä ja asutaan ok talossa.