Ne jotka väittävät isoon ääneen ettei muiden mielipiteet kiinnosta, ovat kaikista epävarmimpia.
Normaali, tasapainoinen ihminen on sinut itsensä kanssa. Mutta hän on myös inhimillinen ja myöntää, että ovat ne muutkin ihmiset tärkeitä ainakin jossain määrin. Tällaisella ihmisellä ei ole tarvetta todistella itsenäisyyttään ja vapauttaan toisten mielipiteistä, vaikka hänellä sellainen vapaus olisikin. Se sijaan ne jotka toitottavat etteivät välitä yhtään mitän muut ajattelevat, oikeasti välittävät tosi paljon. Sen myöntäminen vain tekee kipeää. Mutta vanha totuushan on, että hyökkäävän asenteen alle on helppo kätkeä oma epävarmuus.
Kommentit (2)
Minusta tuossa aloituksessa on monta vastaanväittämisen kohtaa:
- ensinnäkin, on aina subjektiivinen tulkinta, miten kukin määrittää sen, miten muiden mielipiteet vaikuttavat. Jonkun mielestä ne eivät häneen vaikuta, mutta hän ehkä tulkitsee vaikuttamiseksi vain sellaisen drastisen tilanteen, että muuttaa olennaisesti toimintansa suuntaa muiden mielipiteen vuoksi.
Toisen mielestä jo pelkkä muiden huomioiminen kohteliasuudesta merkitsee, että muiden mielipide vaikuttaa.
- toiseksikin on vähän kyseenalaista tuomita muiden mielipiteet harhaisuudeksi tai teennäisyydeksi tai siksi, ettei " tiedosteta" tai " haluta myöntää itselleen" asioita:
Vierailija:
Se sijaan ne jotka toitottavat etteivät välitä yhtään mitän muut ajattelevat, oikeasti välittävät tosi paljon. Sen myöntäminen vain tekee kipeää. Mutta vanha totuushan on, että hyökkäävän asenteen alle on helppo kätkeä oma epävarmuus.
Itse sanoisin, että pyrin olemaan kohtelias ja ystävällinen ihmisille, mutta mitä tahansa kommenttia en niele. Ja keski-ikään ehtineenä tiedän, että kaikkia ei voi koskaan miellyttää, eikä edes kannata. Yksi tykkää yhdenlaisesta ihmisestä, toinen täysin toisenlaisesta. Joten voi olla aika rauhassa sellainen, kuin haluaa...
Tai huonona äitinä koska 2v istuu rattaissa?