Kumppanin etsiminen mutta on nämä taustalla

Varmaan olisi hyvä jos live-tilanteissa ei juoksisi karkuun vaan juttelisi toiselle jos tulee sellainen tilanne, se saattaisi auttaa seuran löytämisessä vai mitä luulette? Mutta taitaa olla ohjelmoitua minuun että en vaan osaa livenä jutella ihmisille tai tutustua keneenkään eli pitäisi minun tapauksessani naisten lyödä nuijalla päähän ja raahata mukanaan että tajuan.

Huom. Vitsi jos tajuttu mitä ajoin takaa huumorin sanoin jos tuota nyt enää huumoriksi saa sanoa näinä päivinä. Mutta joo tulevaisuuden minulle vinkki, avaa suusi ja sano jotain perhana.

Netissä taas ongelma se että miten löytää läheltä henkilön joka vaikuttaa kiinnostavalta, välimatkaa on melko paljon kun treffisaiteilla on. Onhan sitten kaikki nuo kiinnostaako ulkonäkö ym. ja kyllähän ulkonäkö merkitsee, molemminpuolin. Monella on lapsia enkä tiedä oikein onko minusta sellaiseen ja oikeastaan vastaus on ei mikä tietysti rajaa aikalailla ihmisiä pois mutta ehkä vähän liikaa kun pitäisi toisen kanssa oppia tulemaan toimeen ym. niin vielä pitäisi lapsielämäänkin sopeutua ym. En tiedä mutta myös ajatus että jos toisen lapsi tai lapset on jo ylä-asteikäisiä ja seurustelisi itse niin tuntuu pahalta siitä syystä että jos tuollainen skenaario tapahtuisi niin itse olisi vasta lähellä 4-kymppiä vasta ekassa parisuhteessa ja nämä olisi siinä iässä kun itse todella kömpelösti itse yritti tutustua tai ei uskaltanut mutta mistään ei tullut mitään niin tuntuisi pahalta.

Voi olla vähän sekavaa tekstiä kun väsyttää ja olo vähän jyrän alle jäännyt hieronnan jälkeen. ap

Pitäisikö nämä asiat ottaa esille ennen tapaamista vai sen yhteydessä vai jälkeen? Kun jos nyt netissä juttelee naisen kanssa ja jos kumpaakin kiinnostaisi tavata niin onko parempi että toinen tietää näistä ennen vai miten nämä ottaa esille jos keskusteluissa ei nouse työhommat kummaltakaan juuri esille jos toinen mainitsee että on töissä X ja itse mainitsee että on tehnyt näitä ja näitä hommia mutta jos ei suoraan kysy nykyistä työtä viestittelyssä niin pitäisikö silti mainita nykytila ettei toinen tyyliin tuhlaa aikaa minuun vai ottaa myöhemmin esille?

En ole piiiiitkäään aikaan jutellut naisen kanssa netissä tutustumismielessä ja täysin ruosteessa ja kun aiemmin ei ollut kaikkia ongelmia niin en tiedä miten tässä etenisi ettei piilottelisi tai valehtelisi toiselle mutta ei myöskään heti heittäisi kaikkia toisen naamalle mutta toisella silti kumminkin oikeus tietää nämä jossain vaiheessa mutta missä? Vaikeaa. ap

muistakaa, ettei puolisoa saa eikä kannata pitää terapeuttina.

Mun mielestä toi kysymys " mitä teet työksesi" on hyvin henkilökohtainen , eikä sitä pitäisi kysyä.

Se tuo tympeän tunnelman. 😤

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö nämä asiat ottaa esille ennen tapaamista vai sen yhteydessä vai jälkeen? Kun jos nyt netissä juttelee naisen kanssa ja jos kumpaakin kiinnostaisi tavata niin onko parempi että toinen tietää näistä ennen vai miten nämä ottaa esille jos keskusteluissa ei nouse työhommat kummaltakaan juuri esille jos toinen mainitsee että on töissä X ja itse mainitsee että on tehnyt näitä ja näitä hommia mutta jos ei suoraan kysy nykyistä työtä viestittelyssä niin pitäisikö silti mainita nykytila ettei toinen tyyliin tuhlaa aikaa minuun vai ottaa myöhemmin esille?

En ole piiiiitkäään aikaan jutellut naisen kanssa netissä tutustumismielessä ja täysin ruosteessa ja kun aiemmin ei ollut kaikkia ongelmia niin en tiedä miten tässä etenisi ettei piilottelisi tai valehtelisi toiselle mutta ei myöskään heti heittäisi kaikkia toisen naamalle mutta toisella silti kumminkin oikeus tietää nämä jossain vaiheessa mutta missä? Vaikeaa. ap

No kaikkihan riippuu siitä minkälainen tuo viestittelykumppani itse on, onko kokenut mitään vastoinkäymisiä elämässä vai elääkö jossain täydellisyysfantasiassa.

Lähtökohtaisesti niitä negatiivisena pidettyjä asioita ei kannata ottaa esille siinä tutustumisen alussa, ellei nyt kyse ole jostain sairaudesta joka oleellisesti haittaa tutustumista eli omalla kohdallani kertoisin todennäköisesti että olen todella kova jännittämään (mutta jättäisin tässä kohtaa kertomatta paniikkihäiriöstä). Varaudu kuitenkin siihen että ne työasiat tulee kyllä esille melkopian, se on kuitenkin sellainen asia mistä on "normaalisti" helppo jutella kun ollaan treffeillä.

Ns normaalit on mun silmissä yök. Harvoin empatiakykyä tai taitoa. Sä olet ok. Eikä se päätepiste vaan matka.

Kyllä varmasti joku löytyy. Kunhan oot itsekin valmis hyväksymään naiselta vajavaisuuksia, etkä odota löytäväsi kaunista, fiksua ja hyväpalkkaista naista. Joku ruma mutta kilttiluonteinen voisi ihastua suhun, tai sitten joku jolla on paljon sairauksia. Lapsia ei kannata hankkia, kurjuus periytyy.

Niin ja myöskin se tässä tuli mieleen että jos juttelu sujuu niin kuinka pian kannattaa tavata eikä jäädä vain kirjoittelemaan pariksi viikoksi tai voi riippua miten toinen kerkiää tavata tai kyllähän tapaaminen lyhytkin onnistuu jos on kiinnostusta kai?

Yritän myöskin tunnistaa onko toinen yhtään kiinnostunut tai kai se selviää siitä jos ei enää vastaa mutta voi myös olla jos toinenkin on ujo tai jännittää? Mutta olisiko silloin parempi tavata pian kuin jäädä nettiin jännittelemään mitä toiselle kirjoittaa?

En tiedä tämä on aika haasteellista minulle, tässä kesällä jutellut kyllä sukulaisnaisten kanssa ilman ongelmia mutta tuntemattomien kanssa juttelu todella haastavaa ja voi myös olla toisellekkin. Haastavaa tämä toki myös normaaleillekin. ap

Vierailija kirjoitti:

Ota samanlaisella taustalla oleva nainen.

Mulla on samat häiriöt ja liuta muita. Traumataustaa, dissosiaatiota, väkivaltaisia suhteita. Olen myös syömishäiriöinen ja juodessani vedän itseni sammuksiin, en tajua mitä teen ja unohdan koko illan.

Hullut pariutukoot keskenään.

Ainiin, mulla ei ole edes ammattia, en ikinä valmistunut ammattikoulusta ja työelämässä olen ollut alle vuoden. Olen nyt 35.

Kelpaisko?

Kunpa löytäisitte täältä toisenne! Te etsivät. Tsemppiä.

Sanot että et ole töissä. Ei tarvitse sen paremmin selitellä. Sitten vasta jos muuttuu suhteeksi. Muistan itse kun otin asian puheeksi nykyisen kanssa, kuinka paljon jännitin sen kertomista. Mutta suhtautui ihan hyvin asiaan. Olen siis itsekin tk eläkkeellä. Yleensäottaen ensi tapaamisella puheenaiheet olisi hyvä pitää melko kevyinä. Meette vaikka käymään muutamalla kaljalla, se rentouttaa.

Enpä näköjään osaa keskustella tai eikö toinen sitten ole niin kiinnostunut ettei kysy minulta mitään, en tiedä. Olisi mukavaa jos olisi normaalit aivot niin ei tarvitsisi tuskailla tällaisissa tai muissakaan tilanteissa. Ei osaa lukea onko toinen kiinnostunut vai ei ja kun ei vastapuoli kysy mitään menen lukkoon enkä osaa enää viedä keskustelua eteenpäin tai yleensä keskusteluun vaaditaan kaksi et toisenkin pitäisi olla kiinnostunut ja jutella spontaanisti takaisin jos oikein ymmärrän miten keskustelun pitäisi mennä? Ei se varmaan ole keskustelua ja kiinnostusta jos itse pitää keskustelua yllä et toinen ei varmaan ole kovin kiinnostunut ja itse menen hämmilleen enkä enää tiedä mitä tehdä. Miksi kaikki on niin vaikeata? ap

Tai jos kysyy vaan suoraan onko tämä kiinnostunut? En tiedä meneekö sosiaalisten käytösnormien mukaan tai muuten oikeaoppiseen deittailuun mutta en minä näille autistin aivoille mitään voi, ei aivot taivu toimimaan normaaliin tapaan. Varmasti moni vetänyt herneen nenään tai loukkaantunut jos ei ole osannut jutella tai keskustella oikein. Mieluiten olisi normaali mutta näillä mentävä. ap