Kumppanin etsiminen mutta on nämä taustalla
Autismin kirjoilla, mielenterveysongelmia eli masennus, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, yliherkkyys, työkyvyttömyyseläkkeellä, asuu syrjäseudulla, kokematon 35+ mies, ei kavereita.
Liikkumista tulee harrastettua ja töissäkin tulee hieman käytyä kunnon salliessa mutta vakinaiseen kokoaikatyöhön en pysty. En tupakoi tai juo ja syön terveellisesti, asun yksin.
Ei noita vikoja huomaa päältä mutta jutellessa, livenä tai netissä niin sosiaalinen kömpelyys tulee aika nopeasti esille ja tietysti kun suomalaiseen tapaan kuuluu kysytään "mitä teet työksesi" niin siinä viimeistään tulee esille nämä viat kun tarkemmin kyselee.
Kommentit (53)
Miten tällaiset asiat muuten ottaa esille tai kertoo? Tai onko siinä niin kertomista jos toinen kysyy "mitäs teet työksesi" niin eipä siinä varmaan kannata kierrellä ja kaarrella tosin voi sitä varmaan kertoa että ollut töissä mutta tästä ja tästä syystä joutunut tilanteeseen että päätynyt tk-eläkkeelle.
Tietysti jokainen ottaa tuon ja nuo muut tiedot miten haluaa, eipä siihen voi vaikuttaa miten toinen reagoi. Kertoo vaan jos toinen kysyy. Sosiaalisesti kömpelönä täytyy vaan sitten jotenkin osata selittää ne ilman että toinen ymmärtää väärin. ap
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaiset asiat muuten ottaa esille tai kertoo? Tai onko siinä niin kertomista jos toinen kysyy "mitäs teet työksesi" niin eipä siinä varmaan kannata kierrellä ja kaarrella tosin voi sitä varmaan kertoa että ollut töissä mutta tästä ja tästä syystä joutunut tilanteeseen että päätynyt tk-eläkkeelle.
Tietysti jokainen ottaa tuon ja nuo muut tiedot miten haluaa, eipä siihen voi vaikuttaa miten toinen reagoi. Kertoo vaan jos toinen kysyy. Sosiaalisesti kömpelönä täytyy vaan sitten jotenkin osata selittää ne ilman että toinen ymmärtää väärin. ap
Eihän työkyvyttömyyseläkkeellä oleminen tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi olla fiksu. Mulla ystävä, joka bibon takia tk-eläkkeellä ja on aivan tosi hyvä ja mukava ystävä. Tsemppiä!
On tuossa yrittänyt aloittaa muutamaa keskustelua netissä treffipalstoilla tosin vastausta ei ole tullut. Tänään tuli isossa tapahtumassa (Okra) käytyä ja tuota eipä paljoa näkynyt henkilöitä kelle jutella lukuunottamatta kone-esittelijöitä jne. joita vähän jututti kyselle tuotteesta mutta muuten todella paljon näkyi lapsiperheitä, pariskuntia tai kaveriporukoita. Ja oman arviolta oman ikäisiä naisia ei yksistään tai kaveriporukoissa liikkunut ollenkaan, joko paljon vanhempia tai sitten paljon nuorempia, arvioin että 15-20 vuotiaita siellä liikkui aika paljon mutta se nyt ei lohduta jos itse plus 35v niin joo.
Treffipalstoista suomi24 muuttunut täysin hiljaiseksi kun kokeeksi sinne menin, siitä on kauan kun viimeksi ollut ja vain varjo entisestään. Facebookin treffipalstat nekin ilmeisesti alamäessä. Tinderiä en ole kokeillut vielä mutta tiedä mitä se sitten sanoo, kuva sinne pitäisi olla täydellinen ja mitenköhän sellaisen saisi aikaan?
Treffailu tai tutustuminen jo valmiiksi haastavaa ja vaikeaa monille ihmisille ja itsellä vielä enemmän esteitä joiden yli pitäisi päästä mutta joo. ap
Rehellisesti sanoen yksinäisyys on prseestä tai jatkuva. Tiedä kuinka paljon sosiaalisia tilanteita jaksaa mutta tämä jatkuva yksinäisyys ei myöskään tee hyvää tai ei ole tehnyt moneen vuoteen. Sitten kun kokee läheisyyden kaipuuta ja siis intiimiä sellaista ja aika voimakkaasti et ei voi vaan sanoa että "sulje se pois päältä" Ei sitä suljeta. Pitäisi sitten myös oppia olemaan yksinkin, no tässä oltu vuosikausia yksin et sen oppinut tästä että kyllä tämä on syvältä.
En tiedä minkälainen parisuhde minulle sopisi mutta kun ei ollut niin ei tiedä, lapsiperhearki ei sitä ei pysty mutta parisuhde omissa talouksissa ainakin, yhteenmuutosta tiedä tosin jos etäisyydet on pari sataa kilometriä ja enemmän kyllähän ajelu kalliiksi tulee. Ja kun oma talo niin itse ei ainakaan muuttaisi, syistä joita en mainitse tässä.
Yrittänyt tuossa viestitellä kiinostaville mutta laihoin tuloksin, sitä pitää kai viestitellä paljon ennenkuin onnistaa mutta sitten siitäkin eteenpäin että kiinnostaako toista jatkaa viestittelyä kun enemmän saa minusta selville.
Tapahtumissa käyminen mietityttää kun aina kun lähtee johonkin niin stressihikeä pukkaa niin sekin varmaan karkoittaa naisia kun kainalot haisee vaikka pesisi ja laittaisi dödöä ei auta kun tuo stressihiki puskee läpi vaikka betonista et harmittaa jos tuokin livetilanteessa karkoittaa naisia kun en voi sille mitään.
No pitäisi mennä saunaan, jaksaako sen jälkeen lähteä käymään jossain niin sekin mietityttää. Mutta jos ei käy ei voi tietää mutta, niin. ap
Eipä saannut itseään liikkeelle kun vielä syömättä ja jotenkin väsyttää, tosin nukkui viime yön huonosti niin sekin voi vaikuttaa ja varmaan nuo perhanan lääkkeetkin vaikuttaa. Tosin ilman niitä ei nukkuisi ollenkaan niin joo. Tosin sauna varmaan väsytti ja en tiedä.
Olisipa nuorempi eikä vanhenisi kokoajan lisää, tässä loppuu aika kohta kun muutenkin mennyt elämästä vuosia hukkaan näiden sairauksien ja oman typeryyden takia.
Tosin jos lähden luultavasti viivyn 5min ja lähden takaisin ja pitää uudestaan käydä pesulla koska en mene likaisena nukkumaan. Hölmöä varmasti mutta minkäs teet.
En tiedä miksi tänne höpisen mutta eipä kai parempaakaan tekemistä, muilla varmasti paljon parempaa tekemistä ja jne. Joo monilla muillakin sama tilanne ja monilla paljon huonompi.
Kokee valtavaa stressiä tästä yksinäisyydestä ja kun ei ole kumppania. Varmasti typerää ja neuvotaan sitä ja tätä mutta vuosia meni aivot päivä kerrallaan moodissa joka ei enää toimi ja nyt tarvitsisi kokea kaikki ja heti kun tosiaan ei tässä aikaa paljoa enää ole.
Saa nauraa. ap
Ota samanlaisella taustalla oleva nainen.
Jos lähtisit opiskelemaan jotakin kiinnostavaa alaa, siitä aukenisi sosiaalisiakin mahdollisuuksia. Osan koulutuksista voi suorittaa etänäkin, mutta tehtäviä voidaan tehdä ryhmissä jne.
Vierailija kirjoitti:
Ota samanlaisella taustalla oleva nainen.
Tiedä vaan mistä löytää samankaltaisen henkilön, netti taitaa olla ainut mahdollisuus kun löytyy eri treffisivustoja ja facebookissa treffiryhmiä niin niissä taitaa olla ainoat mahdollisuudet kun livenä pitäisi käydä varmaan satoja tai tuhansia ihmisiä läpi ennenkuin tulisi vastaan henkilö jonka kanssa synkkaa. Normaaleilla ihmisillä tämä hieman helpompaa vaikka ei heilläkään onnistu mutta minun ja muiden samanlaisten tilanne paljon vaikeampaa kun ei osaa niitä normaaleja sosiaalisia tapoja ym.
Varmasti sepitin väärin mutta siinä ei ole uutta.
Tekisi mieli rupatella paljon joka aiheesta et kun jos ensin löytäisi samankaltaisen henkilön jonka kanssa synkkaa niin juteltavaa riittäisi et juttuseuraa minusta saa ja seuraa kävelyille metsään vaikka.
Mutta joo. ap
Pyydä ystävä Punaselta ristiltä ikään,kokon sukupuoleen katsomatta.Koskaan se ei tiedä mihin johtaa.Kirkon diakonitkin jörjestää ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähtisit opiskelemaan jotakin kiinnostavaa alaa, siitä aukenisi sosiaalisiakin mahdollisuuksia. Osan koulutuksista voi suorittaa etänäkin, mutta tehtäviä voidaan tehdä ryhmissä jne.
Opiskelu tällä hetkellä mahdotonta lääkärinkin mielestä kun hänen kanssaan jutellut. Olen kyllä opiskellut minua kiinnostavan alan noin 20 vuotta sitten mutta kertomatta enempää siitä ei tullut mitään mikä pahensi tilaani silloin paljon kun oli valmiiksi lievästi masentunut niin se paheni siitä.
Sen jälkeen pari alaa mitkä hieman kiinnosti niin koitti opiskella mutta niistä ei tullut mitään. Oli sen unelma-ammatinkin kanssa vaikeaa kun autistinen niin opiskelu oli vaikeaa mutta kiinnostus puski jotenkin sen maaliin. Nyt jos koittaa jotain opiskella mihin ei ole 100% kiinostusta ei siitä tule mitään kuten edellä mainitsin vaikka yritin kovasti ei vaan pystynyt.
Lisäksi minulle etä tai itseopiskelu on myrkkyä, tarvitsen todella paljon ohjausta jne. et esim. jos nyt yrittäisin suorittaa peruskoulun läpi siitä ei tulisi mitään kun pitäisi osata paljon enemmän itsenäisesti opiskella kuin yli 20 vuotta sitten tai näin ainakin mitä koulun nykytilasta lukenut niin olen ymmärtänyt. ap
Hieman tässä miettii menisikö vielä vai ei mutta kun on niin noihin omiin arkirutiineihin tottunut että jo se että mitäs tiskikoneen kanssa tekee kun ei älynnyt laittaa aiemmin päälle niin ei sitä tarvitsisi murehtia ja kohta laittaisi päälle kun en yöksi laita ja yksin sitä en jätä niin ei voi senkään takia lähteä ja aamulla tarvitsisi niitä koneessa olevia tiskejä eikä käsin jaksa alkaa tiskaan jne.
On tämä tällaista. Pitää yrittää kai netissä lähestyä naisia mutta jokainen viesti jonka laittaa johon ei vastata tuntuu ikävältä. On tuolla netissä ryhmiä jossa samanhenkisiä ihmisiä mutta se että löytyy kaikki samat ominaisuudet mitä itsellä niin samassa paketissa niin haastavaa. En tiedä miten normaalin kanssa homma sujuisi. Täällä ollut keskusteluja asiasta ja joillakin onnistuu ja joillakin ei. ap
Kyllä tässä olisi parempaakin tekemistä kuin olla tällä palstalla kirjoittamassa tähän mutta ei voi mitään, kai se kesä tälläkin tavalla menee ohi ja ihan omaa syytä tai suurelta osin, aivojen virheelliselle rakenteelle en voi mitään. ap
Netti on luultavasti sinulle ratkaisu, ota ihmisten kanssa viestittely enemmän seikkailuna kuin ikävänä etsintänä, äläkä ota itseesi jos joku ei vastaa, se on nykyajan ilmiö. Hoida myös samalla hyvinvointiasi, fyysistä ja psyykkistä, parhaimmaksi katsomallasi tavalla. Tsemppiä! 😊
Minäkin olen käynyt töissä vaihtelevasti, suurimman osan aikuisuudestani osa-aikaisesti. Ihan mielenterveyden ja jaksamisen mukaan. Että minulle ainakaan ei se tai mielenterveyden ongelmat sinänsä välttämättä ole mikään kamala asia. Enemmän se, että miten niihin ongelmiin itse suhtautuu ja miten sinut niiden kanssa on. Elämäntavat ja itsestään huolehtiminen, elämänhallinta, ne merkitsevät minulle.
Jos vaikutat pelokkaalta, työtä vieroksuvalta ihmisrauniolta, niin moni nainen varmasti pelastaa itsensä välittömästi takavasemmalle. Eikä niistä ongelmista välttämättä ihan ensimmäisenä kannata alkaa kertomaan, koska silloin nostat ne merkittävimmiksi asioiksi itsessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Netti on luultavasti sinulle ratkaisu, ota ihmisten kanssa viestittely enemmän seikkailuna kuin ikävänä etsintänä, äläkä ota itseesi jos joku ei vastaa, se on nykyajan ilmiö. Hoida myös samalla hyvinvointiasi, fyysistä ja psyykkistä, parhaimmaksi katsomallasi tavalla. Tsemppiä! 😊
Netti kyllä kun vaikea oikein keksiä miten sitä lähestyy ihmisiä livenä, tuossa kävin yhdellä keikalla vähän aikaa sitten ja paljon tuntemattomia ihmisiä ja selkeästi ihmiset joko pareina tai kaveriporukalla liikkeellä, miten siellä muka toisen sinkun tunnistaa? Itse kun olin yksin niin tuli aika yksinäinen olo siinä.
Vaikea taas netissä löytää lapsettomia ihmisiä tai löytyy mutta etäisyydet kaukana jne. En sitten tiedä kuinka nämä minun autismin oireet ym. vaikuttaa mutta esim. välttelee naisia joilla on koira. Ei sillä että koiria inhoaisin mutta olen enemmän kissa-ihminen ja sitten pelkää että jos alkaa suhteeseen pitäisi vaihtaa auto johonkin farmariin jotta koira mahtuu kyytiin mutta en halua farmariautoa vaan ajan sellaisella millä tykkään enkä tee kompromisseja.
Sitten taas kun on talo niin tätä ei todellakaan aleta sisustamaan uusiksi tyyliin maalamaan eri väriseksi tai kalusteita ym. Okei jotain voi vaihtaa mutta suurelta osin talo pysyy sellaisena kuin haluan eli pitäisi asua näköjään omissa asunnoissa.
Vaikutan kyllä varmasti vaikealta ihmiseltä kumppaniksi mutta kyllä tämä yksinäisyys ja läheisyyden puute tuntuu pahalta. Välillä jos alkaa haaveilla jostain kuvitteellisesta suhteesta niin pakko lopettaa sellaisista ajattelu kun tekee niin pahaa palata todellisuuteen siitä täydellisestä kuvitteellisesta elämästä. Joo ei elämä mene täydellisesti koskaan tai joillakin menee ja toisilla ei koskaan.
Eipä sitä kyllä ole vastattu takaisin kun viestiä laittanut tai kukaan ottanut yhteyttä. Saisipa itsestään paremman kuvan mutta todella vaikea tehtävä, ei tätä naamaa paremmaksi saa ja tuo kamera tekee siitä jonkun ilmapallon jostain syystä, täytyykö sitä kuvia muokata että kasvot näyttää normaalilta vai saako sitä muuten säädettyä?
Puhun paljon itsekseni kun ei ole ketään kelle puhua. ap
Moi AP, toivottavasti löydät onnen jostain, vaikutat tosi symppikseltä! Nauroin ääneen tuolle sinun vipalle viestille😁 en siis todellakaan millään pahalla, samastun tuohon yliajatteluun ja asioiden hankaluuteen kun niitä oikein miettii. Kivaa et oot jatkanut tätä samaa lankaa.
Mulla oli joku pointtikin tässä. Ai niin! Mulla itsellä on aika täydellinen rimanalitus koko elämä, oon ulkona työelämästä ja kirjolla myös, ja jotkin muutkin sun alkuviestissä mainitsemista ongelmat ainakin sen verran tuttuja et samastun (sori en enää muista mitä siinä oli ja viesti tuhoutuu jos menen takaisin sinne🤣) mut sen lisäksi oon myös paljon muuta, niinkuin sinäkin. Mm en tarkoita vähätellä todella tai verrata koska imo naisille "annetaan anteeksi" paljon enemmän kun miehille, mut tarkoitan sitä, että mun olo ja elämä ja koko olemus lähti pikkuhiljaa helpottamaan siinä vaiheessa, kun opin etsimään itsestäni niitä hyviä puolia. Oli muuten todella vaikeaa aluksi! Mutta enää ei, ne asiat kasvaa joihin kiinnität huomion, ja toiset kiinnittävät nimenomaan samaan asiaan huomion kuin sinä. Oot muutakin kuin lista ongelmia ja puutteita!
Esimerkiksi mulle tuli heti ekana mieleen täältä asti, et olet hauska omalla vinksahtaneella tavallasi (usko mua, tää on paljon parempi piirre kuin vitsien viljely) ja oot jotenkin rauhoittavan ja ns "comfyn" kuuloinen tuon tarinointisi kanssa:) en tiedä vaikea selittää mutta tekstisi ei ole yhtään ahdistavan tai epätoivoisen kuuloista, vaikka avauksen tavallaan kai piti sellainen olla! Lisäksi päihteettä pärjääminen on vahvan psyykeen merkki myös kaikesta huolimatta, arvostan
Jatkan ja missä kaukana oikein asut, jos joka suuntaan naisiin on satoja kilometrejä? Vai enkö tajua:'D ja tuosta edellisestä viestistä jostain syystä katos lopusta mun punainen sydän niin ota tästä karvalakki<3
Vierailija kirjoitti:
Jatkan ja missä kaukana oikein asut, jos joka suuntaan naisiin on satoja kilometrejä? Vai enkö tajua:'D ja tuosta edellisestä viestistä jostain syystä katos lopusta mun punainen sydän niin ota tästä karvalakki<3
Kiitos tuon ekan viestisi sanoista.
No asumisesta niin lähimpään isompaan kaupunkiin on semmoinen noin 100 km ja ei tuo nyt pitkä matka ole mutta jos sitä matkaa pitäisi jatkuvasti ajella edestakaisin niin tili tyhjenisi aika nopeasti. Ainakin nykyisillä treffialustoilla niin 100 km lähempää ei ketään löydy tosin tinder vielä kokeilematta mutta siinä pitäisi onnistua kuvan kanssa 100% kuten tuossa aiemmin mainitsin kuvaamisongelmista mutta en tiedä löytyykö sillä lähempää mutta täytyy sitä kai kokeilla.
Mutta joo jos on pienet tulot tuo ajelu pitkälle jatkuvasti tulee kalliiksi kun se on jo työssäkäyvillekin kallista et jos vaikka löytyisi unelmakumppani lapista niin kyllä siinä miettii onko järkeä tai pitäisi pian muutella yhteen tai jotain kun ei sinne asti ajelu joka viikonloppu ole. Tai en tiedä mitä juna tai lentäminen maksaa tosin näihinkin laitteisiin päästäkseen pitää ajella sen 100 km jee. Maalla on kiva asua mutta tuo noin 100 km menee vähintään jos johonkin isompaan tapahtumaan tai kaupunkiin.
No tässä oli jotain höpötystä saunan päälle et voi olla sanat sinne tänne löylyjen jälkeen mutta joo pitäisi syödäkin nyt. ap
Itekin just myönsit parisuhteen näyttäytyvän melkosena riesana. Erona on lähinnä miehille päin osuva lottopotti. On ruokaa, siivouspalveluita ja ainakin suhteen alussa kosolti seksiä. Nainen koittaa parhaansa mukaan pitää miehen tyytyväisenä. Orkutkin saattaa jäädä saamatta, mut onpaha mies!