Tuleva (12.) hääpäivä ahdistaa
Ahdistaa jo nyt loppukuusta tuleva hääpäivämme (12.). :(
Siippa ei ole muistanut minua ensimmäisen hääpäivämme jälkeen mitenkään.
10. hääpäivämme oli minulle ns. viimeinen niitti. Itse olin taas jälleen kerran panostanut tuohon kymmenenteen hääpäivämme lahjoin ja shampanjan kera ja siippa ei tuolloinkaan muistanut minua kuinkaan. Sanoi, että oli unohtanut ja sitten selitteli että hänen mielestään ei hääpäiviä tarvitse juhlia.
Minulle nuo hääpäivät olivat olleet tuohon kymmenenteen hääpäivää asti tärkeitä päiviä. Sen jälkeen en ole enää itsekään muistanut siippaa mitenkään hääpäivänä...
Mies kyllä ehdotteli viime vuonna, että oltaisiin vuokrattu mökki paljuineen ja oltaisiin vietetty mukavasti 11. hääpäivämme mutta mulla ei ole enää ollut tuon 10. paskasti menneen hääpäivän jälkeen mitään fiilistä juhlia nuita päiviä, kun mies sanoi ettei ne päivät ole hänelle tärkeitä...
Nyt taas jotenkin ahdistus nousee pintaan kun 12. hääpäivä lähestyy loppukuusta :(
Ahdistaako muita koskaan tämmöiset pieleen menneet "tärkeät päivät"?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
No sinun pitää kertoa sille, että se hääpäivä on sinulle tärkeä ja on perkele parempi panostaa tällä kertaa. Mieluummin vähän vihjailet, että mitä silloin pitäisi tehdä. Ei mitään hienovaraista, vaan idioottivarmaa, niin että aivan varmasti menee perille. Ei se muutu, jos et itse tee asian eteen jotain, kun ei ole toistaiseksikaan muuttunut.
Mutra kun tämähän ei sopinut ap:lle. Se kun ei "tule sydämestä" silloin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinun pitää kertoa sille, että se hääpäivä on sinulle tärkeä ja on perkele parempi panostaa tällä kertaa. Mieluummin vähän vihjailet, että mitä silloin pitäisi tehdä. Ei mitään hienovaraista, vaan idioottivarmaa, niin että aivan varmasti menee perille. Ei se muutu, jos et itse tee asian eteen jotain, kun ei ole toistaiseksikaan muuttunut.
Mutra kun tämähän ei sopinut ap:lle. Se kun ei "tule sydämestä" silloin
Hitto teidän kanssa, Ei parisuhteen pidä olla pakkosuorittamista. Tyyppi ei omaa minkäänlaisia parisuhdetaitoja, jos asiat mistä kumppani pitää ja ilahtuu, eivät kiinnosta luonnostaan.
No ei teillä taida muutenkaan mennä hyvin jos kaikki laitetaan hääpäivän varaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässä on nyt monta monta vuotta mennyt perseelleen nämä hääpäivät, niin se teennäisyys mikä paistaisi läpi, jos nyt alettaisiin "viettämään niitä ihania, tärkeitä hääpäiviä yhdessä", ahdistaa ja vituttaa!
Minun mielestä sellainen teennäisyys on niin ällöttävää ja ahdistavaa, yrittää esittää hääpäiväviikonloppu, että kaikki on hyvin ja voi kun meillä on ihanaa vaikka tietää, että miestä ei kiinnosta vittuakaan koko viikonloppu.
AP
No mitä sinä siis haluat?! Päästä kontrolloimaan toisen ajatuksia? Päästä ronkkimaan sydäntä? Saada miehen jollain tavalla manipuloitua muuttamaan kantansa? Olisko joku hypnoterapia tms, jolla tunkeutuisit toisen mielenmaailmaan?
Mä luulen, et ap on aikamoinen marttyyri taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitat ettei ole juhlinut ja kun juhlisi valitat siitäkin. Koeta päättää mikä on.
No kun tuntuu, että se olisi niin niin teennäistä alkaa enää tässä vaiheessa "juhlimaan" miehen kanssa mitään meidän hääpäiviä, kun ei ole tähänkään asti halunnut niitä juhlia minun kanssani.
Ja mua ei yhtään nappaa juhlia mitään juhlia teennäisesti, kun se ei tule mieheltä ns. sydämestä, vaan se on sellaista "esitystä". :(
AP
Tästä ei nyt ole enää apua ap:n tilanteeseen, mutta juuri tämän takia on alusta asti pidettävä kiinni niistä asioista jotka on itselle tärkeitä ja tehtävä ne kristallin kirkkaaksi myös sille toiselle osapuolelle jota asia koskee.
Yksin on hankala ylläpitää suhdetta joka olisi molemmille tyydyttävä, tai ainakaan se ei silloin ole parisuhde jos molemmat ei osallistu ja halua panostaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se tavallinen elämä ei kelpaa vaan pitäisi olla erikoisuuksia
En ole ap, mutta itselle pelkkä arki on tylsää kuin mikä. Kyllä niitä yhteisiä muistoja täytyy saada juhlahetkistäkin.
Niin, kaikille miehille juhlapäivien huomioiminen ei vain tunnu luontevalta, omalta jutulta. Ja toisaalta - jos juhlapäivän juhlistaminen aiheuttaa väkisin tekemisen makua, niin palveleeko se tarkoitusta?
Nämä juhlapäivien muistamiset ja viettämiset kannattaa ottaa puheeksi hyvissä ajoin ja tehdä yhdessä asiaan kuuluvat kompromissit. Puhuminen ja kuunteleminen kun kannattavat aina, ei voi lähteä siitä oletuksesta, että toista kiinnostaa yhtälailla juhlinta kuin toistakin osapuolta. Marttyyrinkruunu asiassa puolestaan ei pue ketään. Varsinkin kun asian ratkaisu avaimet ovat omissa käsissä.
Ja vaikka tulevasta juhlapäivästä onkin puhuttu puolison kanssa hyvissä ajoin, niin onko tuo nyt lopulta niin suuri asia, jos päivän lähestyessä huomaa, että syystä tai toisesta toinen ei ehdi/muista/hoksaa paneutua tekemiseen, että itse ottaisikin koppia asiasta. Olen varma, että ap:n puoliso muistaa häntä pitkin vuotta muilla rakkauden ja kumppanuuden teoillaan; jakaa kiireistä arkea omalta osaltaan kotitaloustöiden merkeissä, hoitaa (jos on) pihatyöt vuoden ympäri, auton/autojen huollot, kodin rempat, lumityöt yms. Nämä kaikki kun ovat myös sitä muistamista, huomioimista, välittämistä. Se vain unohdetaan. Ja jopa jätetään arvostamatta.
Jos itse kokee juhlapäivien vieton itselleen tärkeäksi, niin suuntaa sen energiansa siihen. Toista osapuolta syyllistämättä. Toki voi yrittää saada kumppaniaan mukaan suunnitteluun mutta - jotenkin voisin kuvitella, että lähes 12 vuoden naimisissaoloajan aikana ap:kin tuntee kumppaninsa jo niin hyvin, että osaa ja ymmärtää hänen olevan erilainen ja toimivan erilailla. Eikä se suinkaan tarkoita rakastamattomuutta. Jos niin olisi, niin tuskinpa kumppanisi olisi saman katon alla.
Minusta tällaiset mielensäpahoittamisen ovat turhia, kun jo tietää etukäteen toisen osapuolen tavan toimia. Miksei silloin voi vain itse tehdä ja toimia? Niin ainakin saa päivästä juuri sellaisen kuin haluaa. Ja ehkä jaettua juhlainnostusta taas toisellekin, se opetusaika kun voi olla joissakin tapauksissa hyvin pitkä. Jopa loppuelämän kestävä.
Toivon teille yhteen hiileen puhaltamisen valmiuksia jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Jätä mies huomioimatta Ja mene kavereittes kanssa hotelliin, kylpylään tms. Kun tulet kotiin sanot että olit juhlimassa hääpäivää.
Tämä oli paras idea tähän mennessä. :D Näin voisin kyllä tehdäkin, piristäisi kummasti mua tuona ankeana viikonloppuna ja joutuisi mieskin miettimään, että missä kohtaa on mennyt vihkoon, kun vaimo ei tuokkaan lahjaa ja yritä en edes viettää hänen kanssaan hääpäivää :)
AP
Miksi tämä sinua kiinnostaisi? Vastahan aloituksessa sanoit, että ei kiinnosta yhtään enää.
Täytyy sanoa, että annat itsestäsi varsin lapsellisen kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Jätä mies huomioimatta Ja mene kavereittes kanssa hotelliin, kylpylään tms. Kun tulet kotiin sanot että olit juhlimassa hääpäivää.
Tämä oli paras idea tähän mennessä. :D Näin voisin kyllä tehdäkin, piristäisi kummasti mua tuona ankeana viikonloppuna ja joutuisi mieskin miettimään, että missä kohtaa on mennyt vihkoon, kun vaimo ei tuokkaan lahjaa ja yritä en edes viettää hänen kanssaan hääpäivää :)
AP
Miksi tämä sinua kiinnostaisi? Vastahan aloituksessa sanoit, että ei kiinnosta yhtään enää.
Täytyy sanoa, että annat itsestäsi varsin lapsellisen kuvan.
Tarkennan vielä, että ei kiinnosta viettää miehen kanssa :)
Vietän jatkossa siis hääpäivät kavereitteni kanssa viettämällä kylpyläviikonlopun ja tekemällä heidän kanssaan mukavia asioita
AP
Ap:n mielestä mistään keskustelusta parisuhteessa ei ole mitään hyötyä, koska puolison pitäisi osata lukea toisen ajatuksia. Tuhoontuomittu suhde, ihme että noinkin monta vuosipäivää nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mielestä mistään keskustelusta parisuhteessa ei ole mitään hyötyä, koska puolison pitäisi osata lukea toisen ajatuksia. Tuhoontuomittu suhde, ihme että noinkin monta vuosipäivää nähnyt.
No pitäisi miehelläkin jotain älyä löytyä ja tilannetajua, että voisi vaimoakin edes jotenkin hääpäivänä muistaa. Tarvitse joka asiasta olla sanomassa, kun sitähän tässä on vuosikaudet tehty, niin ei jaksa enää, kun tilanne ei ole muuttunut vaikka kuinka kertonut mistä tykkää ja mitä haluaa.
Olisi tuonut edes yhden vaivaisen ruusun, niin sekin olisi lämmittänyt mieltäni
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Jätä mies huomioimatta Ja mene kavereittes kanssa hotelliin, kylpylään tms. Kun tulet kotiin sanot että olit juhlimassa hääpäivää.
Tämä oli paras idea tähän mennessä. :D Näin voisin kyllä tehdäkin, piristäisi kummasti mua tuona ankeana viikonloppuna ja joutuisi mieskin miettimään, että missä kohtaa on mennyt vihkoon, kun vaimo ei tuokkaan lahjaa ja yritä en edes viettää hänen kanssaan hääpäivää :)
AP
Miksi tämä sinua kiinnostaisi? Vastahan aloituksessa sanoit, että ei kiinnosta yhtään enää.
Täytyy sanoa, että annat itsestäsi varsin lapsellisen kuvan.
Tarkennan vielä, että ei kiinnosta viettää miehen kanssa :)
Vietän jatkossa siis hääpäivät kavereitteni kanssa viettämällä kylpyläviikonlopun ja tekemällä heidän kanssaan mukavia asioita <3
AP
Säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Jätä mies huomioimatta Ja mene kavereittes kanssa hotelliin, kylpylään tms. Kun tulet kotiin sanot että olit juhlimassa hääpäivää.
Tämä oli paras idea tähän mennessä. :D Näin voisin kyllä tehdäkin, piristäisi kummasti mua tuona ankeana viikonloppuna ja joutuisi mieskin miettimään, että missä kohtaa on mennyt vihkoon, kun vaimo ei tuokkaan lahjaa ja yritä en edes viettää hänen kanssaan hääpäivää :)
AP
Miksi tämä sinua kiinnostaisi? Vastahan aloituksessa sanoit, että ei kiinnosta yhtään enää.
Täytyy sanoa, että annat itsestäsi varsin lapsellisen kuvan.
Tarkennan vielä, että ei kiinnosta viettää miehen kanssa :)
Vietän jatkossa siis hääpäivät kavereitteni kanssa viettämällä kylpyläviikonlopun ja tekemällä heidän kanssaan mukavia asioita <3
AP
Säälittävää.
Minun mielestäni ei ole. Jos ap:n mies ei halua viettää yhteisiä hääpäiviä eikä hän välitä niistä, niin toki silloin toinen puolisko saa tehdä asioita, jotka tuovat hänelle hyvää mieltä kyseisenä päivänä (joka tärkeä hänelle).
Hääpäivän juhlinta on sellainen tapa mitä arvostan Amerikan kulttuurissa. Ollaan oltu naimisissa 15v ja musta olisi ihana juhlia jokaista hääpäivää. Välillä ollaan käyty ravintolassa, Välillä ei olla muistettu mitenkään.
Se on sellainen päivä mikä olisi kiva pyhittää meille kahdelle tässä arjen kiireessä. Ymmärrän ap:tä oikein hyvin, olen itsekkin samanlainen romantikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitat ettei ole juhlinut ja kun juhlisi valitat siitäkin. Koeta päättää mikä on.
No kun tuntuu, että se olisi niin niin teennäistä alkaa enää tässä vaiheessa "juhlimaan" miehen kanssa mitään meidän hääpäiviä, kun ei ole tähänkään asti halunnut niitä juhlia minun kanssani.
Ja mua ei yhtään nappaa juhlia mitään juhlia teennäisesti, kun se ei tule mieheltä ns. sydämestä, vaan se on sellaista "esitystä". :(
AP
No sitten annat nyt vaan olla, kun mikään ei käy. Ja sinäkö sen varmasti tiedät, että olisi miehen puolelta teennäistä koska "ei ikinä ennenkään"? Eikö ihmisen mieli voi muuttua? Oisit iloinen, että suunnittelee jotain.
Käyttäjä42056 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitat ettei ole juhlinut ja kun juhlisi valitat siitäkin. Koeta päättää mikä on.
No kun tuntuu, että se olisi niin niin teennäistä alkaa enää tässä vaiheessa "juhlimaan" miehen kanssa mitään meidän hääpäiviä, kun ei ole tähänkään asti halunnut niitä juhlia minun kanssani.
Ja mua ei yhtään nappaa juhlia mitään juhlia teennäisesti, kun se ei tule mieheltä ns. sydämestä, vaan se on sellaista "esitystä". :(
AP
No sitten annat nyt vaan olla, kun mikään ei käy. Ja sinäkö sen varmasti tiedät, että olisi miehen puolelta teennäistä koska "ei ikinä ennenkään"? Eikö ihmisen mieli voi muuttua? Oisit iloinen, että suunnittelee jotain.
No mies on viimeksi viime vuonna sanonut, että se päivä ei ole hänelle tärkeä. :( Kai hän olisi siitä sanonut tänä aikana jos hänen mielensä olisi muuttunut ja ko päivä olisi myös hänelle tärkeä.
Ja mistä olla iloinen? Siitä, että mies suunnittelee itselleen joka kuukausi harrastusreissuja ja myös meidän hääpäivälle omia harrastusreissuja? Siitäkö mulla pitäisi olla iloinen?
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se tavallinen elämä ei kelpaa vaan pitäisi olla erikoisuuksia
En ole ap, mutta itselle pelkkä arki on tylsää kuin mikä. Kyllä niitä yhteisiä muistoja täytyy saada juhlahetkistäkin.
Näin juuri. Ja itsestä ainakin tuntuu mukavalle, kun oma mies osaa yllättää juhlapäivinä ja hääpäivä lukeutuu myös niihin päivään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Jätä mies huomioimatta Ja mene kavereittes kanssa hotelliin, kylpylään tms. Kun tulet kotiin sanot että olit juhlimassa hääpäivää.
Tämä oli paras idea tähän mennessä. :D Näin voisin kyllä tehdäkin, piristäisi kummasti mua tuona ankeana viikonloppuna ja joutuisi mieskin miettimään, että missä kohtaa on mennyt vihkoon, kun vaimo ei tuokkaan lahjaa ja yritä en edes viettää hänen kanssaan hääpäivää :)
AP
Miksi tämä sinua kiinnostaisi? Vastahan aloituksessa sanoit, että ei kiinnosta yhtään enää.
Täytyy sanoa, että annat itsestäsi varsin lapsellisen kuvan.
Tarkennan vielä, että ei kiinnosta viettää miehen kanssa :)
Vietän jatkossa siis hääpäivät kavereitteni kanssa viettämällä kylpyläviikonlopun ja tekemällä heidän kanssaan mukavia asioita <3
AP
Säälittävää.
Miksi tämä olisi säälittävää? Eikö ap:n puolisonkin omat menot (harrastukset) hääpäivänä ole sitten säälittävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mielestä mistään keskustelusta parisuhteessa ei ole mitään hyötyä, koska puolison pitäisi osata lukea toisen ajatuksia. Tuhoontuomittu suhde, ihme että noinkin monta vuosipäivää nähnyt.
No pitäisi miehelläkin jotain älyä löytyä ja tilannetajua, että voisi vaimoakin edes jotenkin hääpäivänä muistaa. Tarvitse joka asiasta olla sanomassa, kun sitähän tässä on vuosikaudet tehty, niin ei jaksa enää, kun tilanne ei ole muuttunut vaikka kuinka kertonut mistä tykkää ja mitä haluaa.
Olisi tuonut edes yhden vaivaisen ruusun, niin sekin olisi lämmittänyt mieltäni
AP
Tämä. Ei olisi mieheltä kuin mieheltä liikaa vaadittu, että toisi vaimolleen hääpäivänä edes kukan jos ei muuhun pysty!
Sinä olet jo päättänyt miten tämä tulee menemään. Ei mies enää voi tehdä mitään oikein. Tulet olemaan ahdistunut ja vittuuntunut, vaikka se tekisi mitä. Jos se nyt alkaa yrittämään, "se ei tule sydämestä", joten ei kannata edes yrittää... Eihän tästä ole mitään ulospääsyä.