Keski-ikäiset, tuntuuko äidin halaaminen teistä luontevalta?

Ajatuskin vanhempien halaamisesta tuntuu vaivaannuttavalta, joten heitä en halaa. Miestä ja lapsia halaan paljon. Minusta on mukavaa, että mieskin on oppinut halaamaan meidän lapsia, nyt jo isoja poikia.

Aina halaan äitiä, kun tavataan, usein myös isää, vaikka hänelle halailu ei olekaan yhtä luontevaa.

Ei todellakaan. Nyt se napanuora jo katki, aikuiset ihmiset. Vanhemmat nähdään jouluna parin tunnin ajan ja muu vuosi hoituu parilla tekstarilla. Outoa, että vielä aikuisena roikutaan vanhemmissa.

Ei. Olin jotain 5. luokalla kun äiti sanoi, että olen liian iäkäs halattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan. Halaan kyllä, jos äiti pyytää, mutta tuntuu epämukavalle.

Tämä.

En mutta Uki-sedän specialhalia tuli itse kohdistettua nuoriin sukulaistyttöihin. Ovat niin mukavia.

Meidän suvussa ei ole ollut halailukulttuuria. Eikä yleensä koskettelua. Äitini oli ompelija ja kun hän sovitti minulle uutta vaatetta ja joutui siinä koskettelemaan minua, tuntui se minusta jotenkin epämiellyttävältä. Nuoret kaukaisemmat sukulaiset ovat omaksuneet halailun. En minä nyt karkuun juokse, mutta täytyy tunnustaa, että olen siinä tilanteessa notkea kuin rautakanki. Nuorena ajattelin, että jos minulla on joskus oma perhe, totuttelen halaamaan, mutta ei ole tarvinnut totutella. Olen yksineläjä. En muuten koskaan lapsena enkä myöhemminkään nähnyt kertaakaan, että vanhemmat olisivat osoittaneet toisilleen hellyyttä. 

En halaile ketään aikuisia. Sukulaisia, työkavereita, tuttavia. Ahdistaa myös kaikki esim. työpaikan pakkohalailut. Kun vanha pomo jää eläkkeelle ja täytyi halata - hyi hitto! Ja työkaveri vaihtoi työpaikkaa ja pyysi "halataan nyt viimeistä kertaa"... kerrankin uskalsin avata suuni ja sanoa, että olen huono halaaja... jolloin työkaveri ymmärsi, ettei väkisin. Mutta on sellaisia, jotka eivät ymmärrä ja väkisin on halattava.

Hyvä kysymys, joka pisti ihan ajattelemaan omaakin käytöstäni. Joitakin ystäviäni joskus olen halannut, mutta harvemmin viime vuosikymmeninä.

En muista lapsuudessani 70-80-luvuilla omia vanhempiani juurikaan halailleeni, ehkä saatoin pienenä istua jomman kumman sylissä. Siitäköhän sitten johtuu, että näin lähemmäs 60-vuotiaana aina tavatessamme, kotipaikkakunnalle tullessa ja lähtiessä lapsuudenkodista, se halaaminen vanhempien kanssa tuntuu samaan aikaan kiusalliselta ja lämpimältä. Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle jo lähemmäs 40 vuotta sitten.

Oma lapsi on parikymppinen ja omillaan, kaipaan häntä kovasti ja toivoisin näkeväni useamminkin. Nähdessämme haluan aina halata, mutta koen hänen kiusaantuvan liiallisesta halailuntarpeestani.

Ehkä se äidin halailuntarve on suurempi kuin lapsensa, yritän muistaa tämän seuraavan kerran vanhempani tavatessani, ovat jo 85-vuotiaita. Isäni on lähinnä ollut sanallisesti huolehtija, muista sitä ja muista tätä, ohjannut toimimaan taloudellisesti oikein vaikkapa pankkilainoihin liittyvissä asioissa kun äiti on se joka on huolehtinut siitä, että kaikilla on vatsat täynnä ruokaa, juomaa ja makeaa.

Äitini aina erotessa haluaa halata, pitää tiukasti pitkään kiinni. Isä vähän kevyemmin saattaa hipaista olkavarresta.

Ehkäpä siksi, että että tunteet ottaa vallan, eikä kukaan halua erotessa alkaa kyynelehtimään.

En muista halanneeni vanhempiani. Vanhemmat ovat jääneet etäisiksi. Halailen mummejani ja luonnollisesti omia lapsiani. Pelkkä ajatus vanhempieni halaamisesta tuntuu oudolta, olen nelikymppinen, joten en edes mikään 50-luvun kasvatti.

Onko halailutavoissa ja -tottumuksissa eroja Itä- ja Länsi-Suomen välillä?

Meillä halataan ja se on hyvin luontevaa onneksi. Edesmenneet vanhempani alkoivat viimeisinä vuosinaan halaamaan ja olen siitä hyvin onnellinen.

En ole halailijatyyppiä, mutta nyt kun äiti tekee kuolemaa, niin halaan tai silitän joka kerta kun nähdään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä halataan ja se on hyvin luontevaa onneksi. Edesmenneet vanhempani alkoivat viimeisinä vuosinaan halaamaan ja olen siitä hyvin onnellinen.

Lisäisin vielä että minulla on pari ystävää jotka eivät tykkää halata, eikä siihen voi ketään pakottaa.  Sääli.

Kun rakastaa ja halaa, siitä saa mahdottoman paljon voimaa.