Viikonloppu- ja lomayöt yhtä tuskaa aikuistuvien lasten kanssa

Ei oikein nappaa noi kommentit, joissa kehotetaan heittämään 18-vuotias pihalle. Toinen aste on nykyään pakollinen ja pääsääntöisesti vanhemmat omat elatusvelvollisia vielä siihen asti, kunnes toinen aste päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikein nappaa noi kommentit, joissa kehotetaan heittämään 18-vuotias pihalle. Toinen aste on nykyään pakollinen ja pääsääntöisesti vanhemmat omat elatusvelvollisia vielä siihen asti, kunnes toinen aste päättyy.

Sitten voisi alkaa elää talossa talon tavalla. Omassa asunnossa voi mellastaa. Paitsi jos se häiritsee naapureita.

Tässä yksi lukemattomista syistä miksi lapsettomuus sopii mulle paremmin. En pystyisi nukkumaan ennen kuin lapsi kotona. Ei minua vessassakäynnit ja muut haittaisi, vaan se ahdistus, että lapsi ei ole kotona turvassa. Vihaan myös sitä odottamista yön tunteina, kun kaikki kauhuskenaariot paisuvat päässä.

Tälläistä nuorison kanssa on yöt valvotaan päivät nukutaan, jos nämä pääsevät kerrostaloon riekkumaan niin saa sanoa hyvästit yöunille,ovat mahdollisimman kovaäänisiä ja menevät kukonlaulun nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi lukemattomista syistä miksi lapsettomuus sopii mulle paremmin. En pystyisi nukkumaan ennen kuin lapsi kotona. Ei minua vessassakäynnit ja muut haittaisi, vaan se ahdistus, että lapsi ei ole kotona turvassa. Vihaan myös sitä odottamista yön tunteina, kun kaikki kauhuskenaariot paisuvat päässä.

Kotoahan se muuttaa joka tapauksessa 1-2 vuodessa. Et voi aina olla valvomassa, että nuoresi on siellä kotona turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi lukemattomista syistä miksi lapsettomuus sopii mulle paremmin. En pystyisi nukkumaan ennen kuin lapsi kotona. Ei minua vessassakäynnit ja muut haittaisi, vaan se ahdistus, että lapsi ei ole kotona turvassa. Vihaan myös sitä odottamista yön tunteina, kun kaikki kauhuskenaariot paisuvat päässä.

Monet vanhemmat ei tunnu välittävän pskaakaan missä oma lapsi luuhaa kaikki yöt,surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikein nappaa noi kommentit, joissa kehotetaan heittämään 18-vuotias pihalle. Toinen aste on nykyään pakollinen ja pääsääntöisesti vanhemmat omat elatusvelvollisia vielä siihen asti, kunnes toinen aste päättyy.

Sitten voisi alkaa elää talossa talon tavalla. Omassa asunnossa voi mellastaa. Paitsi jos se häiritsee naapureita.

Eihän tässä ollut kyse mellastamisesta. Nuorilla vain on erilainen rytmi. Se tuskin syrjäyttää elatusvelvollisuutta.

No minä olen vähän katkera siitä kun minun vanhemmat jaksoi valittaa ja syyllistää aina siitä jos täysi ikäisenä myöhään tulin jostain. Jäi jotenkin inhottava olo siitä, kuin olisin ollut jotenkin huono ihminen ja viallinen ja epäkelpo kansalainen kun "riekuin" yöt. Eli puhu kauniisti yöllisestä hiljaisuudesta mutta kuitenkin niin että koet sen mukavana että heillä on menoja ja kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin sillon miehen kanssa mökillä ja talo jäi nuorten haltuun. Kaikki sai elää ja mennä mielensä mukaan. Tietyt säännöt oli kuitenkin ja niitä noudatettiin.

Olitte useamman vuoden KOKO kesän mökillä.... just just.

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten nuoret jumittavat vielä mamman helmoissa? Ainakin täysi-ikäinen omaan asuntoon ja äkkiä!

Hyi, miten ilkeä kommentti. Näitä lapsia kotoa häätäviä Suomessa riittää.

Ap:lla tuntuu olevan kivat lapset. He eivät aiheuta ongelmia, ovat terveitäkin jne. Ainut ärsytystä aiheuttava asia on, että he tulevat vklöinä kotiin ja siitä syntyy melua, kuten wcn vetämistä.

Sorry nyt, mutta miten ihmisten pinna voi olla noin superkireällä. Itse asun kerrostalossa. Yläkerrassa naitiin yhteen aikaan aina aamuyöllä. Nainen ulisi ja mieskin laukeamisen lähetessä. Joskus naapureista kuuluu voimakasta riitelyä. joskus vessoja vedetään yöllä. Aika usein pesukoneet pyörivät öisin. Sitä sanotaan elämäksi.

Kannattaisi kääntää näkökulmaa siten, että huomaisi ihanat lapset, jotka vielä ilahduttavat päiviä olemassaolollaan.

Onnekas sellainen nuori, jolla on nuoren elämää ymmärtävät vanhemmat. Kannattaa miettiä jo vauvaa toivoessaan pystyykö olemaan rakastava tasapainoinen vanhempi.

Ymmärrän aloittajaa oikein hyvin. Ja haluaisin myös tietää, miten herkkäunisuus hoidetaan kuntoon? Jos yöllä herään, niin se todennäköisesti tarkoittaa sitä, etten saa enää nukutuksi sinä yönä. Eikä meillä ole kenelläkään tarvetta käydä yöllä vessassa, siihen tuskin kyllä edes heräisin. Mutta siihen herään, jos joku kuljeskelee yöllä pitkin huushollia, saati että ryhtyy kokkailemaan, käyttää mikroa tms. Anteeksi vaan, mutta jos ja kun minun pitää herätä aamuisin kuudelta töihin, niin meillä ei kyllä kukaan kokkaa ja kuljeskele illalla yhdentoista jälkeen. Tässä kodissa nyt vaan on sellaiset säännöt, eikä niistä keskustella.

Kyllä minua ne lähitalojen mopoilijatkin häiritsevät, mutta en minä niistä mene valittamaan sen paremmin mopoilijoille kun heidän vanhemmilleenkaan. Mutta sinä joka kommentoit, että on ihanat naapurit, jotka eivät välitä mopoilijoista yöaikaan, niin kannattaisi ehkä miettiä toisenkin kerran. On aika todennäköistä, että häiritsee, sitä ei vaan kehdata sanoa.

Täällä myös kahden aikuistuvan äiti. Toinen mopoilee toista vuotta ja olen nyt siedättänyt itseäni siihen että en valvo jokaista kotiintuloa. En kyllä jaksakaan tällä hetkellä, herään töihin viiden maissa. Herään kuitenkin siihen kun lapset tulevat kotiin, ja joskus en saakaan heti sen jälkeen unen päästä, niin sehän tietää aamulla päänsärkyä. Sillä sitten mukava lähteä töihin. Mutta yritän jaksaa, koska tämä vaihe ei kestä kauaa ja sen jälkeen kaipailen näitä aikoja. Kuten nyt huomaan kaipaavani niitä aikoja kun lapset olivat pieniä, vilkkaita viipertäjiä. Aika on mennyt ihan hirvittävän nopeasti. 

Minusta on mukava ääni kun nuoret tulee kotiin, siitä tietää että ovat kunnossa ja hengissä.

Ei mun lapset saa käyttää alkoholia tai juosta baareissa, kun asuvat mun kanssa saman katon alla. Kotiintuloaika klo 22 lukiolaisella ja yläasteelaisella klo 21.

Meillä ei vedetä vessaa yöllä myöskään, joutaa aamulla, kolmio ja viisi ihmistä

Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin valtio-oppia vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...

Esikoinen aloitti yöjuoksut viime vuoden keväällä. Tällöin minun oli hankalaa nukkua, kun en pystynyt nukkumaan rauhassa, kun en tiennyt missä poika oli. Saattoi olla koko yönkin poissa, eikä ilmoitellut. Vuoden sisään on myös tullut ylilyöntejä alkoholin kanssa, viimeisestä bussista myöhästymisiä (ja kotiin lähes 10 km kävelyjä).

Nyt on toivottavasti jo oppinut jotain bilettämksestä ja minäään en enää ole huolissani. Yöllä kolistelu on ihan ok, se kertoo, että on turvallisesti kotona. Oikeastaan nautin siitä, että on vielä hetken kotona. Keväällä oli jo muutto yksikseen vaihtoehtona, mutta päätti asua vielä armeija-ajan kotona (tammikuussa menee).

Aamukolistelusta on kyllä puhuttu, eli suurempi ongelma on ovien paiskominen aamuvuoroon mennessä klo 5. Usein sitten suosiolla nousen itsekin tuolloin. Nyt on vähän oppinut olemaan hiljempaa. Herkkäunisuuteni vuoksi yöunet jäävät muutenkin lyhyiksi (herättäjä voi olla sade, ohi aja moottoripyörä, stressi, koira, vessahätä tms.), joten olen opetellut nukkumaan päiväunia.

Olen tosi iloinen, että poika viettää nyt "villiä nuoruutta". On iso kaveripiiri ja seurustelukumppani. Oli vielä 15 v niin arka nörtti, että pelkäsin hänen vain olevan kotona koko nuoruutensa (nyt on sosiaalinen nörtti). Toivon, että kuopus seuraa veljensä jalankälkiä. Nykyisin viettää iltansa tietokoneella pelaten.

Vierailija kirjoitti:

Juu meillä sama ja alkoi jo 16 veenä ensimmäisen kohdalla. Mopoilee pitkin yötä ja kavereineen hengailevat meidän autotallissa. Yöllä just heräilen vessassa käyntiin, mikrotteluun, mopon pärinään... 😀 Välillä rähjään aiheesta mutta enimmäkseen annan olla, ovat nuoria vain hetken ja kohta muuttavat omilleen ja sitten ikävöin. Ymmärtävät kyllä asian ja yrittävät olla hissukseen mutta elämisen ääniä tulee silti. Nukun sitten myöhemmin 😀

No itse mielummin antaisin hengailla siellä autotallissa, ne mopoilijoiden yölliset elämisen äänet pitää koko kylän hereillä mopojensa kanssa. Ja itsekkin lastani päiväkotiin viedessä käskytin mopoilijat pois päiväkodin pihalta hengailemasta kun päiväkoti aukeaa ja portti perässä kiinni. Hoitajatkin saivat joka aamu koluta pihan läpi, pensaista löytyi vaikka mitä vaarallista roskaa taaperoiden löydettäviksi.

Itse olen hankkinut noita sijoitusasuntoja, joihin lapset sitten työnnän.