Väsynyt tähän lapsiperhe-elämään, kateellinen lapsettomille

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän.

Meidän ainokainen aikuinen.Ja laitan kädet ristiin kyynärpäitä myöten,kun seuraan työkaverini kesälomaa kauhukakaroidensa kanssa.

Ovat ylivilkkaita ja hyppivät pitkin seiniä,jos ei kokoajan jtn aktiviteettia.

Jatkuvasti pitää olla hoplopissa,seikkailupuistoissa ym.Ei hetken rauhaa aikuisilla.

Aivan painajaismaista!

Oletko varma, että kaverisi kärsii tästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko yllätyksenä kuinka paljon lapset vie sinun omaa aikaasi ja yöuniasi? Ei tsiisus mitä ihmisiä tässä maailmassa on.

Eiköhän kaikki tiedä teoriassa, mutta ei etukäteen voi tietää miten sen kaiken kokee ja tuntee käytännössä. En minä ainakaan tiennyt kokemuksesta millaista on olla vuosien ajan univelassa. Ja miten se vaikuttaa kaikkeen.

Tällaiset kommentit saa aina miettimään, että olenko aivan superälykäs; minusta kun on ihan päivänselvää että lapset valvottaa ja väsyttää, ja että se jatkuu vuosia ja tuntuu kauhealta. Vähän kuin väittäisi että ei voi tietää miltä tuntuu sahata raaja katki sahalla jos sitä ei ole kokenut, ja sitten perustelisi sillä sitä miksi päätyi sahaamaan raajansa irti ja kuinka on yllättynyt siitä että se sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko yllätyksenä kuinka paljon lapset vie sinun omaa aikaasi ja yöuniasi? Ei tsiisus mitä ihmisiä tässä maailmassa on.

Eiköhän kaikki tiedä teoriassa, mutta ei etukäteen voi tietää miten sen kaiken kokee ja tuntee käytännössä. En minä ainakaan tiennyt kokemuksesta millaista on olla vuosien ajan univelassa. Ja miten se vaikuttaa kaikkeen.

Ai tartteeko sitä olla kokemusta vuosien univelasta tietääkseen että kyllä se aika helvetin perseestä varmaan on? Ei sitten tullut järkeä käytettyä ollenkaan? Ei saamari millaiset idiootit sitä meneekään lisääntymään... "En mä tiennyt että on rankkaa kun ei saa kunnolla nukuttua vuosiin". 🤦🏻

Jätät lapset miehelle ja otat omaa aikaa salille jn. Älä tee kolmatta lasta, niin parissa vuodessa alkaa helpottamaan. Jos vaikka kirjoittaisit ylös aina päivän ihanimman hetken ja vaalisit niitä ajatuksissasi? Saisit ajatuksia pois negatiivisesta. Pitäkää huoli, että pääset aika ajoin pois kotoa hetkeksi.

Tsemppiä. Tuo on hirveää aikaa. Mulla nyt 12- ja 14-vuotiaat tyttäret ja selvästi nyt ollaan plussalla eli heistä on enemmän iloa kuin vaivaa. Muistelen vieläkin kylmä hiki otsalla sitä kun 1-vuotiaana esikoinen keräsi kesät talvet klo 6 aamulla ja itse olin jatkuvasti väärällä aikavyöhykkeellä ja se tuntuu kropassa. Nykyään nukkuvat lomalla puoleen päivään.

Raskasta se ja en osaa kuin lohduttaa. Mun kuopus jo 19 vuotta ja ei kyllä unohdu vieläkään nuo ajat.

Lapsi on ollut nyt reilun kaksi viikkoa kotona, uhmaa ihan samalla tavalla kun hoitopäivinä. Keväällä oli viisi viikkoa kotona.

Äsken tultiin tunnin metsälenkiltä ja kierrokset on samat kun lähtiessä.

Lapsi odottaa innolla hoitoon pääsyä, joten miksi kieltäisin menemästä?

Ja on kantoreppu, sen kanssa on käyty uimarannalla ja lenkillä. On vaan vähän pelottavaa, kun esikoinen säntäilee millon autotielle ja millon muuten vaan lähtee menemään ja yritän vauva kantorepussa pysyä perässä.

Kiva, että täällä on niitäkin jotka ymmärtää, tätä tilannetta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän.

Meidän ainokainen aikuinen.Ja laitan kädet ristiin kyynärpäitä myöten,kun seuraan työkaverini kesälomaa kauhukakaroidensa kanssa.

Ovat ylivilkkaita ja hyppivät pitkin seiniä,jos ei kokoajan jtn aktiviteettia.

Jatkuvasti pitää olla hoplopissa,seikkailupuistoissa ym.Ei hetken rauhaa aikuisilla.

Aivan painajaismaista!

Oletko varma, että kaverisi kärsii tästä?

Kyllä.Jatkuvasti puhuu,kuinka väsynyt on tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko yllätyksenä kuinka paljon lapset vie sinun omaa aikaasi ja yöuniasi? Ei tsiisus mitä ihmisiä tässä maailmassa on.

Eiköhän kaikki tiedä teoriassa, mutta ei etukäteen voi tietää miten sen kaiken kokee ja tuntee käytännössä. En minä ainakaan tiennyt kokemuksesta millaista on olla vuosien ajan univelassa. Ja miten se vaikuttaa kaikkeen.

Tällaiset kommentit saa aina miettimään, että olenko aivan superälykäs; minusta kun on ihan päivänselvää että lapset valvottaa ja väsyttää, ja että se jatkuu vuosia ja tuntuu kauhealta. Vähän kuin väittäisi että ei voi tietää miltä tuntuu sahata raaja katki sahalla jos sitä ei ole kokenut, ja sitten perustelisi sillä sitä miksi päätyi sahaamaan raajansa irti ja kuinka on yllättynyt siitä että se sattuu.

Tiesit että se on raskasta, et kuitenkaan olisi osannut kertoa millä tavalla.

Ei kukaan osaa ennen kuin tilanne on päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän.

Meidän ainokainen aikuinen.Ja laitan kädet ristiin kyynärpäitä myöten,kun seuraan työkaverini kesälomaa kauhukakaroidensa kanssa.

Ovat ylivilkkaita ja hyppivät pitkin seiniä,jos ei kokoajan jtn aktiviteettia.

Jatkuvasti pitää olla hoplopissa,seikkailupuistoissa ym.Ei hetken rauhaa aikuisilla.

Aivan painajaismaista!

Oletko varma, että kaverisi kärsii tästä?

Kyllä.Jatkuvasti puhuu,kuinka väsynyt on tilanteeseen.

Oletko ollut avuksi tai luvannut olla?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on ollut nyt reilun kaksi viikkoa kotona, uhmaa ihan samalla tavalla kun hoitopäivinä. Keväällä oli viisi viikkoa kotona.

Äsken tultiin tunnin metsälenkiltä ja kierrokset on samat kun lähtiessä.

Lapsi odottaa innolla hoitoon pääsyä, joten miksi kieltäisin menemästä?

Ja on kantoreppu, sen kanssa on käyty uimarannalla ja lenkillä. On vaan vähän pelottavaa, kun esikoinen säntäilee millon autotielle ja millon muuten vaan lähtee menemään ja yritän vauva kantorepussa pysyä perässä.

Kiva, että täällä on niitäkin jotka ymmärtää, tätä tilannetta.

Ap

Onko lapsi aina ollut näin aktiivinen ja vilkas, vai onko tämä piirre ilmaantunut vasta vauvan myötä? Sitä tässä mietin, kun lähipiirissä on parikin esimerkkitapausta tämän sortin aktiivisuustason omaavista lapsista ja molemmilla on sittemmin todettu ADHD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko yllätyksenä kuinka paljon lapset vie sinun omaa aikaasi ja yöuniasi? Ei tsiisus mitä ihmisiä tässä maailmassa on.

Eiköhän kaikki tiedä teoriassa, mutta ei etukäteen voi tietää miten sen kaiken kokee ja tuntee käytännössä. En minä ainakaan tiennyt kokemuksesta millaista on olla vuosien ajan univelassa. Ja miten se vaikuttaa kaikkeen.

Tällaiset kommentit saa aina miettimään, että olenko aivan superälykäs; minusta kun on ihan päivänselvää että lapset valvottaa ja väsyttää, ja että se jatkuu vuosia ja tuntuu kauhealta. Vähän kuin väittäisi että ei voi tietää miltä tuntuu sahata raaja katki sahalla jos sitä ei ole kokenut, ja sitten perustelisi sillä sitä miksi päätyi sahaamaan raajansa irti ja kuinka on yllättynyt siitä että se sattuu.

Tiesit että se on raskasta, et kuitenkaan olisi osannut kertoa millä tavalla.

Ei kukaan osaa ennen kuin tilanne on päällä.

Häh? Mitä sä oikein soperrat? Raskasta, mutta millä tavalla? Että onko silleen kivalla tavalla raskasta vai silleen haluat suljetulle osastolle lepäämään -raskasta?

Yhtä kaikki, lapsesi reagoi siihen, että on päivät päiväkodissa työnnettynä pois kotoa jossa sisar saa olla äidin kanssa.

Ja se että "otat vastaan" vain sinua myötäkarvaan olevia kommentteja ei kerro hyvää sekään.

Se on selvä.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä kaikki, lapsesi reagoi siihen, että on päivät päiväkodissa työnnettynä pois kotoa jossa sisar saa olla äidin kanssa.

Ja se että "otat vastaan" vain sinua myötäkarvaan olevia kommentteja ei kerro hyvää sekään.

Se on selvä.

Mäntti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko yllätyksenä kuinka paljon lapset vie sinun omaa aikaasi ja yöuniasi? Ei tsiisus mitä ihmisiä tässä maailmassa on.

Eiköhän kaikki tiedä teoriassa, mutta ei etukäteen voi tietää miten sen kaiken kokee ja tuntee käytännössä. En minä ainakaan tiennyt kokemuksesta millaista on olla vuosien ajan univelassa. Ja miten se vaikuttaa kaikkeen.

Tällaiset kommentit saa aina miettimään, että olenko aivan superälykäs; minusta kun on ihan päivänselvää että lapset valvottaa ja väsyttää, ja että se jatkuu vuosia ja tuntuu kauhealta. Vähän kuin väittäisi että ei voi tietää miltä tuntuu sahata raaja katki sahalla jos sitä ei ole kokenut, ja sitten perustelisi sillä sitä miksi päätyi sahaamaan raajansa irti ja kuinka on yllättynyt siitä että se sattuu.

Tiesit että se on raskasta, et kuitenkaan olisi osannut kertoa millä tavalla.

Ei kukaan osaa ennen kuin tilanne on päällä.

Häh? Mitä sä oikein soperrat? Raskasta, mutta millä tavalla? Että onko silleen kivalla tavalla raskasta vai silleen haluat suljetulle osastolle lepäämään -raskasta?

Jokaisen tilanne on yksilöllinen ja tulee eteen kun tulee. Kukaan ei tasan tarkkaan tiedä, miten ja millaisena ja kuinka sen tulee kestämään.

Kyllä sinäkin sen käsität jos vain viitsit.

Tsemppiä ap

Mitä kuuluu ap, onko yhtään helpottanut vuodessa?