Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väsynyt tähän lapsiperhe-elämään, kateellinen lapsettomille
01.07.2023 |
Olen alle 30 ja mulla on kaksi lasta. Pienempi on vielä vauva ja isompi nyt (toivottavasti) pahimmassa uhmassa.
Päivät on ihan hirveitä kun esikoinen uhmaa koko ajan, ei nuku enää päiväunia ja aamuisin herää kuudelta. Päivät on pelkkää kaaosta ja meteliä.
Vauva heräilee pitkin yötä syömään ja omat unet on olemattomat.
Omaa aikaa on todella vähän, kerran- pari viikkoon pari tuntia.
Haaveilen pitkistä lenkeistä, uimisesta, salilla käymisestä, seksistä, rauhassa syömisestä.
Jos olisin nähnyt tämän tilanteen ennakkoon, niin olisin varmaan jättänyt lapset hankkimatta. Vaikka ne nyt niin rakkaita onkin jne, mut tämä elämäntilanne on ihan kestämätön.
Kysymys tässä onkin, että miten onnistuisin kääntämään ajatuksen toisin ja nauttimaan elämästä tässä ja nyt? Joka päivä vaan mietin millaista p'skaa tämä kaikki on ja alkaa tuntua aika raskaalta sekin.
Kommentit (57)
Kateellisuus on säälittävää. Varmasti lapsettomia jotka eivät ole millään tavalla onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliko yllätyksenä kuinka paljon lapset vie sinun omaa aikaasi ja yöuniasi? Ei tsiisus mitä ihmisiä tässä maailmassa on.
Miksi teit lapset parikymppisenä, olisi kannattanut nauttia nuoruudesta piempään. Perheleikkejä ehtii leikkimään myös 30+ vuotiaana.
Missä lasten isä on, mikset toteuta näitä haaveitasi salilla käymisestä yms? Senkun otat omaa aikaa ja menet.
Vierailija kirjoitti:
Ja mikäs sen isän rooli on tuossa sinänsä ihan normi tilanteessa? Vai oliko roolina vain siittäminen?
Tuli vain mieleen, et maininnut lasten isää ollenkaan.
Aika aikansa kutakin, itselläni esikoinen oli 1v5kk, kun kuopus syntyi ja samaan aikaan seurasin äitini (40+v) sairaana oloa kunnes saattohoidin häntä lasteni ollessa 2,5v ja juuri 4v täyttänyt.
He pitivät minut pinnalla ja auttoivat jaksamaan.
Eiköhän tässä ole kyseessä itsenäinen voimaantunut nainen.
Oletko yksihuoltaja? Asuvatko vanhempasi kaukana? Onko sinulla ystäviä tai varaa palkata lastenhoitajaa? Oletko ottanut asiaa puheeksi neuvolassa, nykyisin perhetyöntekijä saa todella helposti. Kuulostaa siltä että todella tarvitset apua. Yksin ei ole pakko selvitä, soita heti neuvolaan tai jopa lastensuojeluun jos ajatuksesi ovat noin negatiiviset, saat varmasti apua! Tässä maassa ei lapsiperheitä jätetä oman onnensa nojaan. Kuulostaa, ettei sinulla ole ollenkaan tukiverkkoja. Myös sijaisperheitä on tuollaisissa tilanteissa mahdollista saada tai väliaikaista sijoitusta uupumuksen perusteella. Älä jää yksin, koska Suomessa on valtavasti tahoja juuri tuollaisia tilanteita varten. Mikään pakko ei ole jaksaa, jos ei jaksa, eikä se ole häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jaksamisia, tuo on rankka vaihe. Saisitko lastenhoitoapuja mistään, että pystyisit nukkumaan vaikka päiväunet?
Paskaa se on tuossa vaiheessa, melkein jokaisella.Itse koin nuo elämänvaiheet tosi raskaina ja olin ahdistunut. Mutta tähän ei auta kun se paljon puhuttu AIKA. Nyt kun lapset on 7,5 ja 5v, voin kertoa että elämä on huomattavasti helpompaa. Kaikki nukkuvat ja lapsilla on jo kavereita ja touhuavat keskenään. Raskaita vaiheita on vieläkin mutta se pahin taakka on pudonnut harteilta silloin kun nuorimmainen oli 3-4v.
Et puhunut isästä mitään, jos lasten isä kuvioissa yritä ottaa sitä omaa aikaa, lähde lenkille yms. Tuo raskas elämänvaihe pitää vaan kahlata läpi, valoa on tunnelin päässä, usko se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset ajatukset eivät kuulu normaaliin lapsiperhearkeen. Olet todella uupunut. Hae apua nyt, äläkä huomenna. Sitä kyllä saat. Sukulaiset, ystävät, neuvola, lastensuojelu, mistä tahansa kunhan haet apua jo lastesikin takia. Ei ole pakko selvitä yksin, apua kyllä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet yh, niin ota yhteyttä kuntasi neuvolaan tai lastensuojeluun. Heiltä löytyy tarvitsemaasi tukea. Ystäväni lapset menevät tukiperheeseen yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa, tilanne oli sama, väsymys. Lastensuojelun tehtävä on tukea ja auttaa tuossa väsymisen tilanteessa, koska on 100x halvempaa yhteiskunnalle että hoidat lapsesi itse pienen tuen avulla, kuin että lapsesi lopulta joutuisivat huostaanottoon ja maksulliseen 24/7 hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:llä on kaksi lasta?
Miksi aina tätä jälkiviisastelua? Se EI auta. Kirjoittakaa jotain rakentavampaa, jos pitää kommentoida. Kiitos.
/eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, jaksamisia, tuo on rankka vaihe. Saisitko lastenhoitoapuja mistään, että pystyisit nukkumaan vaikka päiväunet?
Menkää johonkin päiväkerhoon yhdessä.
Seurakunnalla ainakin pitäisi olla.
Itse ramppasin näissä kerhoissa. Ja vanhempi meni johonkin kerhoon jossa oli 2 h.
Itsellä ei tukiverkkoja.
Raskasta oli.
Mutta nuo kerhot oli kyllä meille suuri apu.
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä kuinka paljon lapset vie sinun omaa aikaasi ja yöuniasi? Ei tsiisus mitä ihmisiä tässä maailmassa on.
Eiköhän kaikki tiedä teoriassa, mutta ei etukäteen voi tietää miten sen kaiken kokee ja tuntee käytännössä. En minä ainakaan tiennyt kokemuksesta millaista on olla vuosien ajan univelassa. Ja miten se vaikuttaa kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisella on kolme lasta ja ihan järkyttävää on meno.
Yksi on erityislapsi. Vanhemmat huutavat jatkuvasti.
Nyt saavat kunnalta apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä kuinka paljon lapset vie sinun omaa aikaasi ja yöuniasi? Ei tsiisus mitä ihmisiä tässä maailmassa on.
Eiköhän kaikki tiedä teoriassa, mutta ei etukäteen voi tietää miten sen kaiken kokee ja tuntee käytännössä. En minä ainakaan tiennyt kokemuksesta millaista on olla vuosien ajan univelassa. Ja miten se vaikuttaa kaikkeen.
Meillä oli kans vanhin murrosiässä kun vielä nuorin nukkui huonosti. Sai vahtia murkun kotiintuloja ja kaikkea muuta vähemmän kivaa.
Ihan hirveää on olla jatkuvassa univajeessa vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä kuinka paljon lapset vie sinun omaa aikaasi ja yöuniasi? Ei tsiisus mitä ihmisiä tässä maailmassa on.
Eiköhän kaikki tiedä teoriassa, mutta ei etukäteen voi tietää miten sen kaiken kokee ja tuntee käytännössä. En minä ainakaan tiennyt kokemuksesta millaista on olla vuosien ajan univelassa. Ja miten se vaikuttaa kaikkeen.
Meillä oli kans vanhin murrosiässä kun vielä nuorin nukkui huonosti. Sai vahtia murkun kotiintuloja ja kaikkea muuta vähemmän kivaa.
Ihan hirveää on olla jatkuvassa univajeessa vuosikausia.
Ainoa vapaahetki oli vähän ennen kuin lapset heräs todella aikaisin. Sai juotua kahvit rauhassa
Läheinen oli helkkarin kateellinen lapsettomuudelleni. En tuntenut myötätuntoa enkä ymmärtänyt hänen ajatusmaailmaansa. Antoi ymmärtää että minä olen kateellinen hänen lapsistaan, samalla kadehti minua ja käyttäytyi oudosti. Itsepähän lapsensa hankki, ei heru myötätuntoa varsinkin kun käänsi asiat niin että minä olen kateellinen hänelle. Päivääkään en ole kateellinen ollut mistään asiasta hänelle.
Tsemppiä kovasti ap:lle lapsettomalta! Mitä se uhmatuhma tykkäisi tehdä, viihtyisikö esim. jos laittaisit vadin suihkun lattialle muutama kiva lelu ja jotain vesileikkejä siinä? Pienempi sitteriin tms. ja itse istuksimaan vessan oven kohdalle niin että voi samalla viihdyttää molempia (isompi ei pääse karkaamaan) ja saa vaikka kahvikupin juoda istualtaan rauhassa. Itse oon päikkärissä töissä ja joskus on kyllä todella raskasta noiden pienten kanssa kun useampi vaatii kerralla huomiota.. Parastahan tietenkin olisi jos joku veisi molemmat ulkoilemaan muutamaksi tunniksi ja saisit omaa rauhaa ja lepoa.
Tuo tilanne ei ole ikuinen, yritä jaksaa sen voimalla!
Isä on kyllä samassa huushollissa ja osallistuu aktiivisesti perhe-elämään. Tämä on vain niin kokonaisvaltaista, että ei meinaa meidän kahdenkaan aika ja jaksaminen riittää.
Esikoinen on täysin vahdittava, nytkin olen vauvan kanssa nukkumassa makkarissa, isä kävi vessassa ja jo sen hetken aikana isompi ehti herättää vauvan kolistelemalla oven takana.
Onneksi arkipäivät on sikäli kevyempiä, että esikoinen on päivähoidossa. Nyt hän on ollut kotona kaksi viikkoa lomailemassa ja sairaana, joten siksi varmaan tämä kuormitus on niin valtava. Miehen puolelta ainoastaan on isovanhemmat apuna ja hekin vielä työssäkäyviä, joten ei kovin usein siellä viitsitä hoidattaa, etenkään tuon esikoisen haastavuuden takia.
Vauva ei nuku vaunuissa, joten kodin ulkopuolella liikkuminen on hyvin vähäistä. En jaksa sitä huutoa kuunnella.
Alue: Aihe vapaa
Ja mikäs sen isän rooli on tuossa sinänsä ihan normi tilanteessa? Vai oliko roolina vain siittäminen?
Tuli vain mieleen, et maininnut lasten isää ollenkaan.
Aika aikansa kutakin, itselläni esikoinen oli 1v5kk, kun kuopus syntyi ja samaan aikaan seurasin äitini (40+v) sairaana oloa kunnes saattohoidin häntä lasteni ollessa 2,5v ja juuri 4v täyttänyt.
He pitivät minut pinnalla ja auttoivat jaksamaan.