Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää tavata paria vanhaa kaveria, silti kärsin yksinäsyydestä.
01.07.2023 |
Itsellä ollut paljon vastoinkäymisiä ja yksinäisyyttä, kun taas kavereilla on just sitä mitä toivoisin; kumppanit, yhteistä tekemistä, hassuttelua, pikku reissuja jne.. Jos tavataan nykyisin harvoin), niin jotenkin raskasta kuunnella noita tarinoita kun vertaan niitä pysähtyneeseen, yksinäiseen elämääni jossa joudun tekemään kaiken yksin.
Onko muita samanlaisia? Mikä helpottanut?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisellä kaverilla tuntui olevan saman tyyppisiä ajatuksia. Hän puhui joskus että on vähän yksinäinen olo ollut ja tuntui vähän katkeralta jos kerroin omia kuulumisiani (en ole varma, mutta siltä tuntui, kun tuli pari ikävähköä kommenttia).
Mutta todellisuudessa itse koen ainakin tilanteen niin että minä yritin pitää yhteyksiä tähän kaveriin ja pyytelin häntä monesti seurakseni ja reissuille, mutta hän monesti kieltäytyi tai antoi ymmärtää menevänsä "parhaan kaverinsa" kanssa jonnekin mielummin. Olisin halunnut olla hänen kanssaan läheinen kaveri, mutta hänelle ei seurani kelvannut. Se on ihan okei, mutta ehkä sitten tuo vihjailu yksinäisyydestä juuri minulle on jotenkin ihmeellistä. Itse olin myös aika yksinäinen aikanaan. Kun tältä kaverilta ei saanut mitä halusin, siirryin elämässä eteenpäin. Taidan minäkin kuulostaa nyt vähän katkeralta, mutta harmittaa tuo hänen käytös. Ystävyys tuntui minun puolelta vaan vähän yksipuoliselta kun hän oli niin torjuva, mutta kuitenkin silti yksinäinen?