Milloin ja mistä tiesit, että haluat vain yhden lapsen?

Siitä, kun 3 lastani oli samaan aikaan murkkuvaiheessa. Myöhäistä se toki enää oli jossitella.

Älä mieti itsekkäästi vain itseäsi vaan sitä lastasi. Kun te vanhemmat kuolette niin sitten ei ole lapsellanne enää perhettä, jos ei ole sisaruksia. Tämä itseäni ainoana lapsena surettaa.

Itse olen ainoa lapsi, vaimolla on 2 sisarusta. Vastaavasti halusin vain yhden lapsen, vaimo 3, joten hankimme kompromissina 2.

Osoittautunut hyväksi päätökseksi.

Omalla tavallaan 2 tuo lisää vaivaa, mutta toisaalta taas tukevat toisiaan ja viettävät aikaa toistensa kanssa, joten tavallaan myös vähentää vaivaaa. Ikäeroa 2 vuotta.

Epäröin asiaa aina ja nyt alkaa olla jo myöhäistä. Lapsiperhe-elämässä olisi kyllä ollut etua siitä, jos lapsella olisi ollut sisarus. Ehkä sun ei tarvitse päättää asiaa vielä?

Mies päätti lapsiluvun

Halusi vain yhden lapsen.

Siinö vaiheessa kun ekalle diagnosoitiin autismi, ei kiitos toista lasta koska riski toiseen nepsylapseen suuri, koska suvussa autismin kirjoa ja itselläkin lievää. Jos olisi neurotyypillinen lapsi niin kaksi lasta olisi paras.

Vierailija kirjoitti:

Älä mieti itsekkäästi vain itseäsi vaan sitä lastasi. Kun te vanhemmat kuolette niin sitten ei ole lapsellanne enää perhettä, jos ei ole sisaruksia. Tämä itseäni ainoana lapsena surettaa.

Ei ne sisarukset ole aina mikään siunaus, voi olla tosi vaikeita ihmisiä ja välit poikki aikuisena. Lapsia ei tosiaankaan pidä suunnitella ja hankkia tuollaisia miettien, niitä tulee se mitä tulee ja mihin vanhempien halut ja rahkeet riittää. Yksikin muksu on ihan riittävästi joillekin perheille.

Lapsuudenperheessäni oli 13 vuotta putkeen vähintään yksi alle 3-vuotias ja nuorempaan päähän sattui yksilöitä, jotka huusivat suunnilleen vuorokauden ympäri yhteensä 3 vuotta. Jo teininä totesin, että jos ensimmäisen kanssa on samanlaista kuin nuorempien sisarusteni kohdalla oli, lapsilukuni on yksi. Selvää oli koko ajan myös se, että en ala elämään pikkulapsiaikaa vuosikausia, joten sekin asetti lapsiluvulle omat rajansa.

Jo raskausaikana tiesin, että jää yhteen. Synnytys vahvisti, että varmasti jää yhteen. Ensimmäinen vuosi lapsen kanssa vahvisti, että aivan varmasti jää yhteen.

Suunnilleen noihin aikoihin. Tuntui, että perhe on koossa ja meidän on hyvä näin. Sisarussuhteen laadusta ei voi mennä takuuseen, joten mielestäni se ei ole hyvä peruste useammalle lapselle.

Silloin kun mieheni kuoli vakavaan sairauteen ja jäin yksin pienen tyttöni kanssa.

Yksi lapsi voi olla onnellinen todellakin. Osa ei kaipaa sisaruksia riesaksi ja haitaksi, kirkumaan. Vaikka aikuisena sisarus on ehkä ok.

Poika syntyi 31+2 raskausviikolla, sairasti paljon pienenä, keuhkot on huonot. En edes harkinnu toista lasta. Nyt poika on 22 v ja tarvinu paljon vielä kouluaikaan tukea mutta nyt on hyvin itsekseen toimeen tuleva nuori mies. Halusin keskittyä siihen että hän pärjää elämässä.

Suoraan sanottuna, omassa lähipiirissäni ainoat lapset on olleet kaikkein tasapainoisimpia ja onnellisimpia. Pidän myyttinä sitä että ainoa lapsi olisi hemmoteltu ja itsekäs, oman lähipiirini ainoat lapset ovat kaikki täysin tuon stereotypian vastakohtia. He myös omaavat läheisemmän ja terveemmän suhteen vanhempiinsa kuin ne joilla on useampi sisarus. 

Itselläni on sekä vanhempi että nuorempi sisarus ja pienestä ikäerosta huolimatta emme ole koskaan olleet läheisiä ja jokainen meistä kokee saaneensa laiminlyöntiä osakseen vanhemmiltamme. Minulla on vain yksi kaveri joka on aidon läheinen sisaruksensa kanssa, kaikilla muilla sisaruksiin liittyy kaunoja ja negatiivisia tunteita. 

Olen vela, mutta jos kokisin vetoa äitiyteen, niin se olisi tasan yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanottuna, omassa lähipiirissäni ainoat lapset on olleet kaikkein tasapainoisimpia ja onnellisimpia. Pidän myyttinä sitä että ainoa lapsi olisi hemmoteltu ja itsekäs, oman lähipiirini ainoat lapset ovat kaikki täysin tuon stereotypian vastakohtia. He myös omaavat läheisemmän ja terveemmän suhteen vanhempiinsa kuin ne joilla on useampi sisarus. 

Itselläni on sekä vanhempi että nuorempi sisarus ja pienestä ikäerosta huolimatta emme ole koskaan olleet läheisiä ja jokainen meistä kokee saaneensa laiminlyöntiä osakseen vanhemmiltamme. Minulla on vain yksi kaveri joka on aidon läheinen sisaruksensa kanssa, kaikilla muilla sisaruksiin liittyy kaunoja ja negatiivisia tunteita. 

Olen vela, mutta jos kokisin vetoa äitiyteen, niin se olisi tasan yksi lapsi.

Minusta ihmisestä kanssa huomaa aika helposti, onko sillä ollut sisaruksia vai ei, jos on yhtään viettänyt sen kanssa aikaa. Ei niin, että toinen olisi parempi tai huonompi, vaan että kyllä sen vaan huomaa ja se siitä. Minulla ja mun kumppanilla on kummallakin hyvät suhteet meidän sisaruksiin, ja ainakin itse olen omasta ja kumppanin sisaruksista tosi kiitollinen.

Sisarellinen suhde voi olla vaikka serkkuun, hyvään lapsuudenkaveriin tai perhetuttuun. Aikuisuudessa luodaan sitten se oma perhe, jos luoja suo. Ap, toimi, miten parhaiten perheellesi näet, kummassakin mahdollisessa vaihtoehdossa on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa.