Lue keskustelun säännöt.
pariterapian aloituksen jälkeen ontto olo?
10.12.2006 |
Aloitettiin miehen kanssa pariterapia, koska suhde on kriisissä ja riidellään koko ajan (pieni poika meillä, 2vuotias). Ajattelin, että pariterapia auttaisi. No, asioita on saatu puhuttua, mutta...
Nyt kun ei ole enää kauheita riitoja ja joitain asioita (ei kaikkia) on saatu nostettua pöydälle niin tuntuu ihan tyhjältä. Katselen miestäni ja tuntuu, etten tiedä kuka hän on. Ja hänkin käyttäytyy aivan omituisesti minua kohtaan (ettei vain pettänyt pikkujouluissa...).
Onkohan tällainen normaalia? Että uusi tilanne ja riitojen vähentyminen lähinnä hämmentää ja ahdistaa, eikä tunnukaan paremmalta...
Kommentit (4)
ap tässä: on luvattu. Mutta nyt minusta tuntuu, että tuo mies on lähdössä. Se on niin kummallinen eikä oikein halua edes puhua asioistaan, jos yritän kysyä, että miltä hänestä tuntuu tai haluaako hän yhä olla kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...on tosi yleistä silloinkin, kun siihen ei ole aihetta. Kerro tästä tuntemuksestasi miehellesi, jos teillä on nyt puheyhteys auki. Jos hän on oikeasti lähdössä, niin kai sinä senkin haluat tietää. Mutta sen takia kai käytte siellä pariterapiassa, että molemmat haluatte edelleen jatkaa yhdessä?
Vierailija:
ap tässä: on luvattu. Mutta nyt minusta tuntuu, että tuo mies on lähdössä. Se on niin kummallinen eikä oikein halua edes puhua asioistaan, jos yritän kysyä, että miltä hänestä tuntuu tai haluaako hän yhä olla kanssani.
Eli moni mies tuntee olonsa lähinnä kiusalliseksi, jos joutuu kauheasti tilittämään naisen tai jonkun muun vaatimuksesta asioistaan. Miehet ovat enemmän tekojen kannalla, eivät sanojen. Joten sen sijaan, että kauheasti kyselet ja puhelet, tee teoillasi selväksi miehellesi, miten häntä rakastat.
Teidän elämässä on tapahtunut muutos (riitely vähentynyt) ja muutos tuo aina tullessaan epävarmuutta, kun enää et voi ennustaa, miten käy. Ihan samoin käy kun alkoholisti lopettaa juomisen eikä vaimo tai mies enää tiedä miten suhtautuisi...
Mutta ei kannata ottaa niin vakavasti, elämää se vain on. Teidän elämää, jota olette luvanneet elää yhdessä, niin myötä- kuin vastamäessäkin. Vai oletteko?