Lue keskustelun säännöt.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan kanssa seurustelu
Bipo
29.06.2023 |
Millaisia kokemuksia kaksisuuntaista sairastavan kanssa seurustelusta/tapailusta?
Itse aloin keväällä seurustelemaan biponaisen kanssa, sairaus selvisi vasta joitain viikkoja sitten. Sitä ennen oli jatkuvaa ailahtelua ja töykeyttä mua kohtaan, jota ihmettelin suuresti kun en sairaudesta tiennyt. Luulin aina itse loukanneeni häntä jotenkin.
Nyt hänelle iski mania päälle, viikon aikana olen saanut ainoastaan yhden viestin ja senkin vain koska itse pommitin vastausta. Tiedän, että hän käy tällä hetkellä normaalisti kuitenkin töissä ja on jonkinlaisessa kontaktissa muiden ihmisten kanssa. Mulle hän ei kuitenkaan pysty puhumaan tällä hetkellä. Tätä en voi ymmärtää. Oon elänyt viikon ajan hirveässä huolessa ja epätietoisuudessa kaikesta.
Aiemmin oli paljon suunnitelmia tulevaisuutta ja etenkin tätä kesää varten, todennäköisesti näistä suunnitelmista ei toteudukaan yksikään. Hän lupailee paljon mutta kun jotain pitäisi tehdä, mieli muuttuukin.
Vielä aiemmin olin hänen unelmien mies, nyt hän ei enää tiedäkään mitä tuntee mua kohtaan. Tämänkin asian suhteen mieli muuttuu jatkuvasti, mikä tuntuu tosi pahalta.
Tunnen itseni aivan paskaksi. Kuuluuko nämä piirteet sairauteen ja onko kellään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (21)
Etpä säkään kovin terveeltä kuulosta. Ketään ei hiillosteta antamaan vastausta. Joko saat vastauksen tai nielet ylpeytes ja siirryt seuraavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ihan ensiksi se nainen on saatava hoitoon ja lääkitys päälle. Sitten kun lääkitys kohdillaan niin voi miettiä seurustelua.
Ota epävakaa nainen, ovat kuin bipoja mutta oireilevat useammin. Villejä sängyssä.
Ja sinä roikut tuollaisessa koska..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bipo on valitettavasti erittäin vaikea saada hoitotasapainoon (niin hyvin, että henkilön kanssa voisi jollain olla hyvä suhde). Loppuelämän stressi ja murhe tiedossa, jos tuolla tiellä jatkat.
Miksi aloittaa bipon kanssa kun ei-bipojakin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tällä hetkellä lääkitystä eikä sitä myöskään halua
Ja tuskin tulenkaan jatkamaan suhdetta, en vain aiemmin tiennyt millaista tämä voi pahimmillaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele, itse seurustelin ja asuin lievän 2 suuntaisen kanssa, eikä halunnut lääkitystä. Oli kahden viikon puhumattomuus jaksoja, äkillisiä raivokohtauksia ja kun alkoholia otti niin sai pelätä oikeesti, yleensä hän häipyi ryyppyreissulle muutamaksi viikoksi eikä vastannut puhelimeen, tekstareihin ym. En jaksanut enää, itse olin iloinen positiivinen luonne ja tuo muutti minuakin ja oli ainainen stressi päällä että sain infarktin. Muutin pois heti kun pystyin.
Sinkku ja onnellinen kirjoitti:
En suosittele, itse seurustelin ja asuin lievän 2 suuntaisen kanssa, eikä halunnut lääkitystä. Oli kahden viikon puhumattomuus jaksoja, äkillisiä raivokohtauksia ja kun alkoholia otti niin sai pelätä oikeesti, yleensä hän häipyi ryyppyreissulle muutamaksi viikoksi eikä vastannut puhelimeen, tekstareihin ym. En jaksanut enää, itse olin iloinen positiivinen luonne ja tuo muutti minuakin ja oli ainainen stressi päällä että sain infarktin. Muutin pois heti kun pystyin.
On se varmasti pidemmän päälle ja yhdessä asuessa tosi raskasta, kun itsellä ollut tässä lyhyessä ajassakin tosi toivottomia fiiliksiä. Uskon, että ero on ollut sun(kin) tapauksessa oikea päätös.
Mun kumppanilla alkoholi parantaa mielialaa ja humalassa on yleensä aina hyväntuulinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen lisäksi että bipot usein eivät halua lääkitystä (masennuskausina vainoharhaa ja mania taas tuntuu hyvältä) niin taudin aaltoilevan luonteen vuoksi on vaikea löytää lääkitystä, joka toimisi tasaisesti. Niinpä todellisuus on monien kohdalla se, että mielentilojen vaihdellessa lääkitystä muutellaan hieman jälkijunassa :/ Tällä voidaan kyllä välttää itsetuhoisuus ja hulluimmat maniatempaukset ja parantaa ihmisen itsensä elämänlaatua, mutta se ei vielä tarkoita, että ihminen pystyisi olemaan kovin luotettava kumppani.
Älä tee sitä!!!
Mäkin olin suhteen alussa tietoinen exän sairaudesta, mutta en ikinä olisi kyennyt kuvittelemaan kaikkea pskaaa mitä jouduin kokemaan.
Olin sit itsekin osastolla pariin otteeseen kun se oli niin rankkaa ja alkoi omakin mielenterveys rakoilemaan hyvin hyvin pahasti.
Jo pelkkä jatkuva on-off on raskasta kenelle tahansa, saati kaikki muut temput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole seurustellut tai tapaillut bipoa sairastavan kanssa, mutta minulla oli hyvin läheinen kaveri muutama vuosi sitten joka sairasti bipoa ja kuulostaa niin tutulta.. Äärimmäisen raskas henkilö, vastahakoinen lääkityksen aloittamiseen ja lopetteli niitä jos olo ei tasaantunut heti annoksia nostettaessa, yms.
Annoin elämästäni 5 vuotta tuolle kaverisuhteelle, olin lähestulkoon huoltajan osassa hänelle ja samalla sairastuin itsekin pahemmin. Masennukseni oireili voimakkaammin, samalla stressi ja ahdistus ja sain useamman kerran kuukaudessa hermoromahduksia.
Olen paljon tasaisempi ja rauhallisempi kun meidän välit viilenivät ja enää ei pidetä mitään yhteyttä.
Isälläni oli tuollaista bipohäiriötä aikoinaan (lääkitsemätön), ja voin sanoa, että osasi tehdä muiden elämän hankalaksi... Yksi ystäväni (kasarin lopusta tunnettu) on epävakaa, enkä kyllä suosittele parisuhteeseen sellaistakaan, yksi miesystävä pääsi hengestään...
Se bibo törsää maniassa sinunkin rahasi. Kuolet häpeään kun joudut kulkemaan psykoottisen kanssa kadulla ellei se sitten tapa teitä ajamisellaan. Se yrittää myös panna kaikkea mikä liikkuu.
Vaan jos lääkitys ja lievä muoto ja sairaudentunto niin voisin harkita. Itsellä lievä muoto ja isä ja puolet suvusta pahoja biboja ilman hoitoa. Oli tosi vaarallista ja noloa kasvaa näiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitä!!!
Mäkin olin suhteen alussa tietoinen exän sairaudesta, mutta en ikinä olisi kyennyt kuvittelemaan kaikkea pskaaa mitä jouduin kokemaan.
Olin sit itsekin osastolla pariin otteeseen kun se oli niin rankkaa ja alkoi omakin mielenterveys rakoilemaan hyvin hyvin pahasti.
Jo pelkkä jatkuva on-off on raskasta kenelle tahansa, saati kaikki muut temput.
Vaikka kuinka haluaisi olla tukena niin siinä vaiheessa kun omakin mielenterveys alkaa kärsiä on kyllä fiksuinta viheltää peli poikki. Kuulostaa hurjalta että toisen ihmisen tekojen takia olet ihan osastolle päätynyt 😔
Ihan toivotonta puuhaa. Yritin ja totesin että minulla ei kärsivällisyys riitä sen ihmisen kanssa ja päätin suhteen. Onneksi löytyi ihanan vakaa uusi puoliso, jonka kanssa olen ollut kymmeniä vuosia naimisissa.
Kuuluu ne sairauteen tai ei niin ne vaikuttavat suhun erittäin ikävästi. Ei tuosta hyvää suhdetta tule vaikka kuinka haluaisit ajatella ettei se tahallaan loukkaa. Joko tapauksessa se loukkaa, tahallaan tai ei.