Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos on seurustellut monen ihmisen kanssa, niin onko sillä enää mitään merkitystä?
29.06.2023 |
Kuinka monta ihmistä sitä voi oikeasti, romanttisessa mielessä rakastaa?
Kuinka monelle sitä voi sanoa rakastan sinua ja tarkoittaa sitä?
Kuinka monen ihmisen kättä voi pitää, katsoa silmiin ja vain olla hiljaa siinä, niin että sillä on mitään merkitystä?
Kuinka monta kertaa sitä jaksaa tutustua aidosti, syvästi toiseen ja hyväksyä se ihminen, ennen kuin se on vain jotain ininää?
Ottaako nämä ihmiset samat kuluneet rakkauslaulut ja aina uudelle ihmiselle kertoo että tämä muistutti hänestä?
Onko se lopulta vain sellaista kulunutta pelleillyä jota täytyy täytyy tehdä ettei tarvitse olla yksin?
Välittääkö nämä ihmiset ollenkaan sen jälkeen kun on ollut yksi, kaksi, kolme.viisitoista kumppania?
Onko se mahdollista?
Merkitseekö parisuhde ja rakkaus enää mitään siinä vaiheessa?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Ainut keino oppia hyväksi rakastelijaksi on se että on kokemusta erilaisista kehoista.Eli,jos olet laadun perään,niin jätä nämä jonkun muun keksimän moraalikoodiston mukaan elävät rauhaan.
Eli sun mielestä kukaan pitkässä parisuhteessa elänyt ei ole hyvä rakastelussa? Koska ei ole kokemusta vaihtuvista kehoista. Mielipide tuokin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut keino oppia hyväksi rakastelijaksi on se että on kokemusta erilaisista kehoista.Eli,jos olet laadun perään,niin jätä nämä jonkun muun keksimän moraalikoodiston mukaan elävät rauhaan.
Mikä sitten lasketaan laaduksi. Väitän että mitä useamman kanssa on ollut, sitä vähemmän hommassa on enää herkkyyttä mukana. Mutta jos teknisesti taitava suoritus on tärkeämpää niin silloin toki kannattaa suosia niitä, joilla on pitkä lista hoitoja takana. Tai mieluiten suosia vaikka alan ammattilaisia.
Kommenttisi kertoo sen ,että et aiheesta mitään ymmärrä.
Jaa, mitä ei ymmärretä?
If you've got to ask you'll never know. Rakastelu ihmisen kanssa on joka kerta ainutlaatuinen, kokonaisvaltainen, herkkä ja aito kohtaaminen.
Se ei ole samalla tavalla ainutlaatuinen ja herkkä enää kun sen on kokenut monen kanssa, ihan sama miten selittelet.
Jos sinä henkilökohtaisesti et ole kykenevä uusiutumaan ja kokemaan ihmistä aina ainutlaatuisena siinä ainutlaatuisessa hetkessä, se ei suinkaan tarkoita että kaikki olisivat kuin sinä. Sitä se erilaisuus juuri tarkoittaa. Sulle se on niin kuin sinä sanot, mulle ja samalla lailla kokeville niin kuin minä sanon. Yksinkertaista.
Erilaisuutta myös niitä kohtaan jotka ajattelevat ehkäpä perinteisemmin on jokaisen syytä arvostaa ja kunnioittaa. Tuputtaminen uudesta ei toimi. Koskaan.
Mulla on myös hyvinkin perinteisiä ajatuksia, eipä tuo sulje niitäkään pois. En tuputa millään tavalla, mutta joku kyseli tarkennusta niin annoin omani. Sinusta taas huokuu tietty ymmärtämättömyys/tuomitsevuus, mutta ehkä tulkitsen väärin. Vakka kantensa löytäköön!
Mites oma tuomitsevuutesi, kun kirjoitat: "Ainut keino oppia hyväksi rakastelijaksi on se että on kokemusta erilaisista kehoista.Eli,jos olet laadun perään,niin jätä nämä jonkun muun keksimän moraalikoodiston mukaan elävät rauhaan." Et ilmeisesti itse näe että tuo jos jokin todella on tuomitsevasti kirjoitettu. Pidät laadukkaampana ihmisiä, joilla on ollut monia, ja muut ovat paskoja.
Ei ole minun tekstiä, sorry.
En kirjottaisi noin kärkevästi, mutta moraalikoodiston vaikutuksia omaan seksuaalisuuteen kannattaa toki pohtia.Ok, oletin että olet sama, kun sama mielipide ja samantapainen nenäkäs kirjoitustyyli molemmilla.
Ymmärrettävää. En tosin ole ollut nenäkäs, epäilen että sun vastakkainen asenne on vaan niin vahva että näet neutraalin nenäkkäänä. Ei se mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut keino oppia hyväksi rakastelijaksi on se että on kokemusta erilaisista kehoista.Eli,jos olet laadun perään,niin jätä nämä jonkun muun keksimän moraalikoodiston mukaan elävät rauhaan.
Eli sun mielestä kukaan pitkässä parisuhteessa elänyt ei ole hyvä rakastelussa? Koska ei ole kokemusta vaihtuvista kehoista. Mielipide tuokin..
Jos näkee tuon asian käytännössä ainoana parisuhteen funktiona. Kapea ja jäykkä ajatusmalli. Ehkä sillä pakenee jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut keino oppia hyväksi rakastelijaksi on se että on kokemusta erilaisista kehoista.Eli,jos olet laadun perään,niin jätä nämä jonkun muun keksimän moraalikoodiston mukaan elävät rauhaan.
Eli sun mielestä kukaan pitkässä parisuhteessa elänyt ei ole hyvä rakastelussa? Koska ei ole kokemusta vaihtuvista kehoista. Mielipide tuokin..
Jos näkee tuon asian käytännössä ainoana parisuhteen funktiona. Kapea ja jäykkä ajatusmalli. Ehkä sillä pakenee jotakin.
Jokainen luo matkallaan omat tarinansa päästään.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan ihan rehellisiä, suurinosa ihmisistä seurustelee statuksen takia ja sen takia ettei tarvitsisi olla yksin. Se kumppani on monilla ihan sama, kuhan siinä on joku. Tästähän se valittaminen parisuhteissakin monesti johtuu, ihan vääränlainen kumppani valittu ja vääristä syistä.
Suomessa ihminen on "outo" jos ei seurustele. Se on outoa.
Miehillä tuo tuntuu olevan yleisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan ihan rehellisiä, suurinosa ihmisistä seurustelee statuksen takia ja sen takia ettei tarvitsisi olla yksin. Se kumppani on monilla ihan sama, kuhan siinä on joku. Tästähän se valittaminen parisuhteissakin monesti johtuu, ihan vääränlainen kumppani valittu ja vääristä syistä.
Suomessa ihminen on "outo" jos ei seurustele. Se on outoa.
Miehillä tuo tuntuu olevan yleisempää.
Kuka valitsee vääristä syistä? Saadakseen hyväksyntää jota ei ehkä jo lapsuudessa saanut?. Se on pahan ihmisen merkki jos noin tekee. Ei ketään ihmistä ja hänen pyyteetöntä rakkauttaa! saa noin käyttää omaksi hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen elää vanhaksi on kyllä aikaa ja täysin mahdollista rakastaa montaa. Ja rakkautta on erilaista, sellainen romanttinen palvova rakkaus ei normaalisti kestä kovin kauaa, jos ei saa jotain ihmistä mielestään, se voi olla myös pakkomielle -eikä rakkautta.
Rakkaus rakastettuun, perheeseen ja ystäviin on kaikki erilaista.Sanoisin että jos
yksipuolinen rakkaus kestää yli kolme vuotta, kyse ei ole rakkaudesta..
Mitä väliä on, onko rakkaus vai pakkomielle, jos on tyytyväinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut keino oppia hyväksi rakastelijaksi on se että on kokemusta erilaisista kehoista.Eli,jos olet laadun perään,niin jätä nämä jonkun muun keksimän moraalikoodiston mukaan elävät rauhaan.
Mikä sitten lasketaan laaduksi. Väitän että mitä useamman kanssa on ollut, sitä vähemmän hommassa on enää herkkyyttä mukana. Mutta jos teknisesti taitava suoritus on tärkeämpää niin silloin toki kannattaa suosia niitä, joilla on pitkä lista hoitoja takana. Tai mieluiten suosia vaikka alan ammattilaisia.
Kommenttisi kertoo sen ,että et aiheesta mitään ymmärrä.
Jaa, mitä ei ymmärretä?
If you've got to ask you'll never know. Rakastelu ihmisen kanssa on joka kerta ainutlaatuinen, kokonaisvaltainen, herkkä ja aito kohtaaminen.
Se ei ole samalla tavalla ainutlaatuinen ja herkkä enää kun sen on kokenut monen kanssa, ihan sama miten selittelet.
Mun täytyy kyllä sanoa ettei se mun kohdalla koskaan ole ollut ainutlaatuinen ja herkkä. Kamalaa räpellystä kunnes oppii toisensa, ja siihen mennessä onkin sitten jo kyllästynyt koko ihmiseen. Toisaalta olen 19 vuotiaasta saakka ollut saman miehen kanssa joten ehkä se selittää miksi miestäni aiemmat oli kamalaa räpellystä (nuoruus, epävarmuus, kokemattomuus). Lisäksi minä olen jotakuinkin kykenemätön mihinkään herkkään ja hempeään romantiikkaan.
Osa ainutlaatuisuutta on juuri siinä, kun se tietty ihminen näkee sinut siinä epävarmana ja kokemattomana, toisin kuin kukaan muu tulee koskaan näkemään, ja on vierelläsi siinä hetkessä ja siitä eteenpäin. Mielestäni on kaunis ajatus jos yksi tietty ihminen on nähnyt koko matkasi, eikä kukaan muu ole nähnyt sinusta sitä puolta.
Olisin ollut aika paljon valmis antamaan siitä, jos olisin itse ollut niin onnekas, että ensimmäiseni olisi heti ollut loppuelämäni ihminen. Ei se ole enää yhtä merkityksellinen asia jonkun toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen elää vanhaksi on kyllä aikaa ja täysin mahdollista rakastaa montaa. Ja rakkautta on erilaista, sellainen romanttinen palvova rakkaus ei normaalisti kestä kovin kauaa, jos ei saa jotain ihmistä mielestään, se voi olla myös pakkomielle -eikä rakkautta.
Rakkaus rakastettuun, perheeseen ja ystäviin on kaikki erilaista.Sanoisin että jos
yksipuolinen rakkaus kestää yli kolme vuotta, kyse ei ole rakkaudesta..Mitä väliä on, onko rakkaus vai pakkomielle, jos on tyytyväinen...
Pakkomielle saada rakastaa ja saada ihailua kunhan vain on joku, ihan sama kuka, siinä vierellä kulloinkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut keino oppia hyväksi rakastelijaksi on se että on kokemusta erilaisista kehoista.Eli,jos olet laadun perään,niin jätä nämä jonkun muun keksimän moraalikoodiston mukaan elävät rauhaan.
Eli sun mielestä kukaan pitkässä parisuhteessa elänyt ei ole hyvä rakastelussa? Koska ei ole kokemusta vaihtuvista kehoista. Mielipide tuokin..
Jos näkee tuon asian käytännössä ainoana parisuhteen funktiona. Kapea ja jäykkä ajatusmalli. Ehkä sillä pakenee jotakin.
Jooh... on kyllä aika pelottavaakin, että tuolla tavalla ajattelevia ihmisiä on olemassa niin paljon. Tästä aiheesta voisi vetäistä ihan jumalattoman pitkän analyysin, mutta en jaksa.
Vähän tulee sellainen helmiä sioille olo kun täällä alkaa näiden kanssa vänkäämään ja olen sortunut siihen liian monta kertaa. En jaksa enää.
Olen vain päätynyt siihen, että me ihmiset ollaan ihan valtavan erilaisia. That's it. Turha alkaa yrittää muuttamaan ketään, tärkeintä on opetella välttämään ne joiden kanssa ei arvomaailmat kohtaa. Siinä on ollut ihan
riittävästi tekemistä mulle tälle elämälle.
Ap sulla o ihan väärä kuva elämästä. Eivät ihmiset ole joutsenia.
Ennen parisuhteet päättyivät siihen että vaimo kuoli lapsivuoteeseen, nyt sentäs ihminen voi ite valita kenen kanssa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut keino oppia hyväksi rakastelijaksi on se että on kokemusta erilaisista kehoista.Eli,jos olet laadun perään,niin jätä nämä jonkun muun keksimän moraalikoodiston mukaan elävät rauhaan.
Mikä sitten lasketaan laaduksi. Väitän että mitä useamman kanssa on ollut, sitä vähemmän hommassa on enää herkkyyttä mukana. Mutta jos teknisesti taitava suoritus on tärkeämpää niin silloin toki kannattaa suosia niitä, joilla on pitkä lista hoitoja takana. Tai mieluiten suosia vaikka alan ammattilaisia.
Kommenttisi kertoo sen ,että et aiheesta mitään ymmärrä.
Jaa, mitä ei ymmärretä?
If you've got to ask you'll never know. Rakastelu ihmisen kanssa on joka kerta ainutlaatuinen, kokonaisvaltainen, herkkä ja aito kohtaaminen.
Se ei ole samalla tavalla ainutlaatuinen ja herkkä enää kun sen on kokenut monen kanssa, ihan sama miten selittelet.
Mun täytyy kyllä sanoa ettei se mun kohdalla koskaan ole ollut ainutlaatuinen ja herkkä. Kamalaa räpellystä kunnes oppii toisensa, ja siihen mennessä onkin sitten jo kyllästynyt koko ihmiseen. Toisaalta olen 19 vuotiaasta saakka ollut saman miehen kanssa joten ehkä se selittää miksi miestäni aiemmat oli kamalaa räpellystä (nuoruus, epävarmuus, kokemattomuus). Lisäksi minä olen jotakuinkin kykenemätön mihinkään herkkään ja hempeään romantiikkaan.
Osa ainutlaatuisuutta on juuri siinä, kun se tietty ihminen näkee sinut siinä epävarmana ja kokemattomana, toisin kuin kukaan muu tulee koskaan näkemään, ja on vierelläsi siinä hetkessä ja siitä eteenpäin. Mielestäni on kaunis ajatus jos yksi tietty ihminen on nähnyt koko matkasi, eikä kukaan muu ole nähnyt sinusta sitä puolta.
Olisin ollut aika paljon valmis antamaan siitä, jos olisin itse ollut niin onnekas, että ensimmäiseni olisi heti ollut loppuelämäni ihminen. Ei se ole enää yhtä merkityksellinen asia jonkun toisen kanssa.
Ihan kauniisti sinällään ajateltu, mutta huomaatko miten kiellät itseltäsi edes mahdollisuuden kokea täyttymystä ihan itse keksimäsi standardin vuoksi?
Mä olen seurustellut useamman miehen kanssa, mutta vain kolmea olen rakastanut. Muiden kanssa suhde ei edennyt niin pitkälle, että olisi ollut ihastumista kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut keino oppia hyväksi rakastelijaksi on se että on kokemusta erilaisista kehoista.Eli,jos olet laadun perään,niin jätä nämä jonkun muun keksimän moraalikoodiston mukaan elävät rauhaan.
Mikä sitten lasketaan laaduksi. Väitän että mitä useamman kanssa on ollut, sitä vähemmän hommassa on enää herkkyyttä mukana. Mutta jos teknisesti taitava suoritus on tärkeämpää niin silloin toki kannattaa suosia niitä, joilla on pitkä lista hoitoja takana. Tai mieluiten suosia vaikka alan ammattilaisia.
Kommenttisi kertoo sen ,että et aiheesta mitään ymmärrä.
Jaa, mitä ei ymmärretä?
If you've got to ask you'll never know. Rakastelu ihmisen kanssa on joka kerta ainutlaatuinen, kokonaisvaltainen, herkkä ja aito kohtaaminen.
Se ei ole samalla tavalla ainutlaatuinen ja herkkä enää kun sen on kokenut monen kanssa, ihan sama miten selittelet.
Mun täytyy kyllä sanoa ettei se mun kohdalla koskaan ole ollut ainutlaatuinen ja herkkä. Kamalaa räpellystä kunnes oppii toisensa, ja siihen mennessä onkin sitten jo kyllästynyt koko ihmiseen. Toisaalta olen 19 vuotiaasta saakka ollut saman miehen kanssa joten ehkä se selittää miksi miestäni aiemmat oli kamalaa räpellystä (nuoruus, epävarmuus, kokemattomuus). Lisäksi minä olen jotakuinkin kykenemätön mihinkään herkkään ja hempeään romantiikkaan.
Osa ainutlaatuisuutta on juuri siinä, kun se tietty ihminen näkee sinut siinä epävarmana ja kokemattomana, toisin kuin kukaan muu tulee koskaan näkemään, ja on vierelläsi siinä hetkessä ja siitä eteenpäin. Mielestäni on kaunis ajatus jos yksi tietty ihminen on nähnyt koko matkasi, eikä kukaan muu ole nähnyt sinusta sitä puolta.
Olisin ollut aika paljon valmis antamaan siitä, jos olisin itse ollut niin onnekas, että ensimmäiseni olisi heti ollut loppuelämäni ihminen. Ei se ole enää yhtä merkityksellinen asia jonkun toisen kanssa.
Ihan kauniisti sinällään ajateltu, mutta huomaatko miten kiellät itseltäsi edes mahdollisuuden kokea täyttymystä ihan itse keksimäsi standardin vuoksi?
En kiellä. Mä vain tiedän etten tule kokemaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut keino oppia hyväksi rakastelijaksi on se että on kokemusta erilaisista kehoista.Eli,jos olet laadun perään,niin jätä nämä jonkun muun keksimän moraalikoodiston mukaan elävät rauhaan.
Mikä sitten lasketaan laaduksi. Väitän että mitä useamman kanssa on ollut, sitä vähemmän hommassa on enää herkkyyttä mukana. Mutta jos teknisesti taitava suoritus on tärkeämpää niin silloin toki kannattaa suosia niitä, joilla on pitkä lista hoitoja takana. Tai mieluiten suosia vaikka alan ammattilaisia.
Kommenttisi kertoo sen ,että et aiheesta mitään ymmärrä.
Jaa, mitä ei ymmärretä?
If you've got to ask you'll never know. Rakastelu ihmisen kanssa on joka kerta ainutlaatuinen, kokonaisvaltainen, herkkä ja aito kohtaaminen.
Se ei ole samalla tavalla ainutlaatuinen ja herkkä enää kun sen on kokenut monen kanssa, ihan sama miten selittelet.
Mun täytyy kyllä sanoa ettei se mun kohdalla koskaan ole ollut ainutlaatuinen ja herkkä. Kamalaa räpellystä kunnes oppii toisensa, ja siihen mennessä onkin sitten jo kyllästynyt koko ihmiseen. Toisaalta olen 19 vuotiaasta saakka ollut saman miehen kanssa joten ehkä se selittää miksi miestäni aiemmat oli kamalaa räpellystä (nuoruus, epävarmuus, kokemattomuus). Lisäksi minä olen jotakuinkin kykenemätön mihinkään herkkään ja hempeään romantiikkaan.
Osa ainutlaatuisuutta on juuri siinä, kun se tietty ihminen näkee sinut siinä epävarmana ja kokemattomana, toisin kuin kukaan muu tulee koskaan näkemään, ja on vierelläsi siinä hetkessä ja siitä eteenpäin. Mielestäni on kaunis ajatus jos yksi tietty ihminen on nähnyt koko matkasi, eikä kukaan muu ole nähnyt sinusta sitä puolta.
Olisin ollut aika paljon valmis antamaan siitä, jos olisin itse ollut niin onnekas, että ensimmäiseni olisi heti ollut loppuelämäni ihminen. Ei se ole enää yhtä merkityksellinen asia jonkun toisen kanssa.
Ihan kauniisti sinällään ajateltu, mutta huomaatko miten kiellät itseltäsi edes mahdollisuuden kokea täyttymystä ihan itse keksimäsi standardin vuoksi?
Täyttymys ja rauha syntyy elämän mittaisesta rehellisyydestä. Sellaisessa on kevyt elää vaikka kolhuja tulisikin matkan varrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan ihan rehellisiä, suurinosa ihmisistä seurustelee statuksen takia ja sen takia ettei tarvitsisi olla yksin. Se kumppani on monilla ihan sama, kuhan siinä on joku. Tästähän se valittaminen parisuhteissakin monesti johtuu, ihan vääränlainen kumppani valittu ja vääristä syistä.
Suomessa ihminen on "outo" jos ei seurustele. Se on outoa.
Miehillä tuo tuntuu olevan yleisempää.
Sinkkunaista vasta outona pidetäänkin. Sinkkumiehiä harva ihmettelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut keino oppia hyväksi rakastelijaksi on se että on kokemusta erilaisista kehoista.Eli,jos olet laadun perään,niin jätä nämä jonkun muun keksimän moraalikoodiston mukaan elävät rauhaan.
Eli sun mielestä kukaan pitkässä parisuhteessa elänyt ei ole hyvä rakastelussa? Koska ei ole kokemusta vaihtuvista kehoista. Mielipide tuokin..
Jos näkee tuon asian käytännössä ainoana parisuhteen funktiona. Kapea ja jäykkä ajatusmalli. Ehkä sillä pakenee jotakin.
Jooh... on kyllä aika pelottavaakin, että tuolla tavalla ajattelevia ihmisiä on olemassa niin paljon. Tästä aiheesta voisi vetäistä ihan jumalattoman pitkän analyysin, mutta en jaksa.
Vähän tulee sellainen helmiä sioille olo kun täällä alkaa näiden kanssa vänkäämään ja olen sortunut siihen liian monta kertaa. En jaksa enää.Olen vain päätynyt siihen, että me ihmiset ollaan ihan valtavan erilaisia. That's it. Turha alkaa yrittää muuttamaan ketään, tärkeintä on opetella välttämään ne joiden kanssa ei arvomaailmat kohtaa. Siinä on ollut ihan
riittävästi tekemistä mulle tälle elämälle.
Ihminen riittävään ikään tullessaan ei enää perusasetuksiltaan muutu vaikka muuta yrittäisi näytellä ulospäin. Siis. Katso. Tekoja. Historiasta. Koska historia toistaa itseöän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen elää vanhaksi on kyllä aikaa ja täysin mahdollista rakastaa montaa. Ja rakkautta on erilaista, sellainen romanttinen palvova rakkaus ei normaalisti kestä kovin kauaa, jos ei saa jotain ihmistä mielestään, se voi olla myös pakkomielle -eikä rakkautta.
Rakkaus rakastettuun, perheeseen ja ystäviin on kaikki erilaista.Sanoisin että jos
yksipuolinen rakkaus kestää yli kolme vuotta, kyse ei ole rakkaudesta..Mitä väliä on, onko rakkaus vai pakkomielle, jos on tyytyväinen...
Pakkomielle saada rakastaa ja saada ihailua kunhan vain on joku, ihan sama kuka, siinä vierellä kulloinkin?
Ei vaan jos on pakkomielle johonkin tiettyyn ihmiseen tai rakastaa häntä niin mitä väliä sillä on kummasta on kyse kun lopputulos on silti sama
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ihminen on määrä olla yksiavioinen. Nmä sarja rakastujat saavat jonkunlaista huumaa aina uudesta ihastumisesta,m utta en usko että ne pitkään pysyvät missään suhteessa. Aina homma loppuu siihen huuman hiipumiseen, mikä on toisaalta ihan luonnollista, mutta nämä eivät muunlaisesta rakkaudesta tiedä.
Ihminen on sukua apinalle, ei joutsenelle. Geenipooli monipuolistuu, jos sikiää monen eri parittelukumppanin kanssa. Näin tulee useampia eri geeniyhdistelmiä.
Normaali luonnon kiertokulku:
Paritellaan pojan 1 kanssa, porsitaan, erotaan.
Paritellaan pojan 2 kanssa, porsitaan, erotaan.
Paritellaan pojan 3 kanssa, porsitaan, erotaan.
Paritellaan pojan 4 kanssa, porsitaan, erotaan.
Paritellaan pojan 5 kanssa, porsitaan, erotaan.
jne.
Alue: Aihe vapaa
Ok, oletin että olet sama, kun sama mielipide ja samantapainen nenäkäs kirjoitustyyli molemmilla.