Lue keskustelun säännöt.
7-vuotias lapsi tippui ruotsinlaivalta itämereen, äiti hyppäsi perässä.
29.06.2023 |
Tuskin säilyvät hengissä, veden virtaus on valtava. :(
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/e91f07ef-d087-4b87-8874-73acb24f6dbb
Kommentit (1385)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni äiti muka ei hyppäisi lapsensa perään? Täysin selvää, että hyppäisin itse yrittämään auttaa lastani ja olemaan tukena henkisesti ja fyysisesti niin hyvin kuin mahdollista. Yhden lapsen äitinä ei tulisi muuta mieleenkään. Ehkä jos olisi toinenkin pieni, voi olla että miettisi hetken ja miten toinen pärjää.
En hyppäisi.Olen käyny EA-kurssin sekä lähipiirissä sellaisia ihmisiä jotka työskentelee pelastustehtävissä.Hyppääminen perässä vaarantaa koko pelastusjoukon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika.
Kävi vahinko, kun äiti käänsi selkänsä ja vilkas poika kiipesi kaiteen yli.
Äiti piti pojasta kiinni 3 varttia, sitten voimat ehtyi, mutta onneksi Naton joukot oli jo silloin paikalla.
Kopterin pintasukeltajia.
Ei näitä tapahtuisi, jos kaikki olisivat noin superhypervanhempia kuin te olisitte.
Mitä te saatte siitä iloa, jos he menehtyvät?
Olen täysin varma, että teistä 5 prossaa tekisi tuon kuin tuo äiti, ei enemmän.
Toivon koko sielustani että molemmat pelastuivat.
Ja kyllä niitä tietoja jo löytyy, muualtakin kuin suomenkielistä versioista.
Terveisin äiti, joka elvytti vajaan 4 veen poikansa, osasi toimia, vaikka muut kiljui sitä sun tätä.
Ja oli myös onnenkantamoisia pelissä, mutta en koskaan ole unohtanut jälkeenpäin sitä kauhua, mitä ilmeisesti tunsin.
En silloin tuntenut, vasta paljon jälkeenpäin.
Ja niitä tapahtumia, kun kaikki on sokissa, ja kukaan ei osaa toimia.
Onneksi osasin itse toimia, häken ohjeiden mukaan, jäädyin täysin, huusin vain, että pitäkää muut ihmiset, toisesta pojasta huolta.
Ne kaikki kauhun hetket, lanssit, elvytykset, takykardiat, tehot, huudot poika ei taida selvitä jne.. Nyt adrenaliinia, tänne se röntgen, 3 kertaa elvytetty, traumakirurgi paikalle, vieläkö yritetään jne..
Aivan jotain kauhua.
Ja monen tunnin päästä hokasin, että 2 lanssimiestä oli huolehtineet mun toisesta pojasta, kaikkineen, vaihtaneet sairaalan vaipat, antaneet ruokaa, juomaa, pitäneet seuraa, luovuttaneet hänet vanhemmilleni.
En vieläkään ymmärrä, kuinka he olivat ottaneet taaperosta kopin, vaikka tilanne oli niin vakava.
Molemmat on nyt terveitä, mutta en koskaan unohda sitä kauhua, kun 47 tuntia jouduin teholla odottaan jääkö henkiin ja jos jää, niin onko vammautunut.
Ja kukaan ei syyllistänyt minua, itse syyllistin itseni, rankasti.
Miksi käänsin selkäni hetkeksi, kun toinen pyysi jotain?
Miksi en ollut valppaampi, miksi ja miksi?
Rättiväsyneenä, hikisenä kävin suihkussa vanhempieni luona, 5 päivää tapaturman jälkeen ja joka ikinen otti minut lämpimästi vastaan, kaikki olivat aivan ihania.
Puoli kaupunkia.
Vielä tänä päivänä syytän itseäni, miksi käänsin selkäni toiselle pojalle, kun toinen tahtoi jotain.
Vain hetkeksi.
Ei voi sen kamalampaa voi olla, kuin nähdä oman lapsensa ehkä kuolevan.
Tunnen ainoastaan kiitollisuutta siitä, että poikani on terve teini.
Ja en halua koskaan syyllistää ketään äitiä ja isää siitä jos vahinkoja sattuu, koska nyt tiedän että niitä voi sattua, siitä huolimatta, vaikka olet kuinka hyvä vanhempi.
Koskettava kirjoitus.
"En vieläkään ymmärrä, kuinka he olivat ottaneet taaperosta kopin, vaikka tilanne oli niin vakava."
Se on heidän työtään. He ovat toistuvastii vakavissa tilanteissa ja koulutettu sekä tottuneet toimimaan. Muuten olisivat hyödyttömiä, väärässä ammatissa ja jopa vaaraksi muille.
"Ja kukaan ei syyllistänyt minua -- joka ikinen otti minut lämpimästi vastaan, kaikki olivat aivan ihania.
Puoli kaupunkia. "Ei tietenkään kukaan kasvotusten syyllistä. Ja silloin ei tainnut olla samanlaista some- ja nettikulttuuria kuin nykyään. Jos vaikka syyllistikin, niin eihän se tullut ilmi mistään.
Nämä vain parina huomiona tekstistäsi.
Ok. Olen jo ymmärtänyt sen, kun keskustelin itse, mieheni, vanhempani, appivanhenpani lanssikuskien kanssa tapahtumasta
Tilanne oli todella kriittinen, 2 lanssia paikalla, toiset otti kopin vanhemmasta pojasta, toiset nuoremmasta.
Ja itse ovat kertoneet, että heille oli itsestään selvää huolehtia 1 vee, 5 kk pojasta, joka ei ehkä ymmärtänyt tilanteesta mitään.
Mutta he saivat esimieheltä varmistuksen että olette paikalla niin kauan kun on tarvis, ja huolehditte perheestä.
Ja toiseen kohtasi vastineeksi, että mitä haet sillä, ettei "puoli kaupunkia syyllistäneet?"
Kun eivät syyllistäneet, niin eivät.
Ehkä siinä oli jonkun muunkin vika tapaturmaan, kuin vain minun.
Ehkä se oli se rattijuoppo.
Mutta äiti syyllistää aina itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi merivesi on nyt mahdollisimman lämmintä, joten hypotermia tuskin on ollut pahin ongelma terveydelle.
Terveysongelmia voi olla ensinnä vammat joita saa kun tippuu veteen jos ei tule jalat edellä. Toiseksi hukkuminen on todennäköistä jos ei osaa uida. Sitten tulee jäähtyminen kun vesi tuskin on yli 20-asteista. Helikopterilla kestää kuitekin hetken aikaa tulla mantereelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sankariäiti, raju tyyppi!
Missäs isä muuten? Varmasti huuti ohjeita sentään?Ehkä puolalainen isä oli töissä Ruotsissa, jonka luokse lapsi ja äiti olivat kesälomalla menossa.
Myös Suomessa on paljon töissä rakennuksilla, metalliteollisuudessa ja laivan rakennuksessa:
Puolalsia ammattitaitoisia, asentajia, levyseppiä, hitsaaja, rakennusmiehiä.
Samoin Ruotsin ja Saksan teollisuudessa. Näillä kausityö miehillä, EI kesälomia ole.
Laivahan oli matkalla Puolasta Ruotsiin.
Tai sitten on yh tai leski tai mitä muuta tahansa maan ja taivaan väliltä. Mitä näitä arvailemaan.
Laiva oli matkalla Puolaan.
Jo toinen ikävä mereen liittyvä uutinen lyhyen ajan sisällä. Meri on voimakas ja arvaamaton, mutta silti niin viehättävä ja salaperäinen.
Yksi pahimmista peloistani on joutua keskelle merta veden varaan. Toivottavasti äiti ja lapsi selviävät. Onneksi oli sentään kesä eivätkä aallot ilmeisesti olleet kovin isot. Eikä Itämeressä ole suuria haikaloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelmann tosiaan hyppäsi laivasta mereen silloin nuoruusvuosinaan vuosituhanteen vaihteessa. Oli alkoholisti. Nyt ilmeisesti uskon voimalla ollut tipaton parikymmentä vuotta. Voisipa itsekin tehdä noin. Hölmöilen aina humalapäissäni ja tulee morkkiksia ja silti ei osaa lopettaa ;(
se oli pienestä kii, että selvis
Voi nuoruus ja hulluus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni äiti muka ei hyppäisi lapsensa perään? Täysin selvää, että hyppäisin itse yrittämään auttaa lastani ja olemaan tukena henkisesti ja fyysisesti niin hyvin kuin mahdollista. Yhden lapsen äitinä ei tulisi muuta mieleenkään. Ehkä jos olisi toinenkin pieni, voi olla että miettisi hetken ja miten toinen pärjää.
En hyppäisi.Olen käyny EA-kurssin sekä lähipiirissä sellaisia ihmisiä jotka työskentelee pelastustehtävissä.Hyppääminen perässä vaarantaa koko pelastusjoukon.
Yhden pelastettavan sijaan nyt oli kaksi. Mitä se äiti kuvitteli voivansa tehdä meressä kun laiva menee aika vauhdilla eteenpäin eli lastaan ei pystynyt edes auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni äiti muka ei hyppäisi lapsensa perään? Täysin selvää, että hyppäisin itse yrittämään auttaa lastani ja olemaan tukena henkisesti ja fyysisesti niin hyvin kuin mahdollista. Yhden lapsen äitinä ei tulisi muuta mieleenkään. Ehkä jos olisi toinenkin pieni, voi olla että miettisi hetken ja miten toinen pärjää.
En hyppäisi.Olen käyny EA-kurssin sekä lähipiirissä sellaisia ihmisiä jotka työskentelee pelastustehtävissä.Hyppääminen perässä vaarantaa koko pelastusjoukon.
Yhden pelastettavan sijaan nyt oli kaksi. Mitä se äiti kuvitteli voivansa tehdä meressä kun laiva menee aika vauhdilla eteenpäin eli lastaan ei pystynyt edes auttamaan.
Itse olisit vaan jäänyt laivalle kattelemaan että siellä se muksu räpiköi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sankariäiti, raju tyyppi!
Missäs isä muuten? Varmasti huuti ohjeita sentään?Ehkä puolalainen isä oli töissä Ruotsissa, jonka luokse lapsi ja äiti olivat kesälomalla menossa.
Myös Suomessa on paljon töissä rakennuksilla, metalliteollisuudessa ja laivan rakennuksessa:
Puolalsia ammattitaitoisia, asentajia, levyseppiä, hitsaaja, rakennusmiehiä.
Samoin Ruotsin ja Saksan teollisuudessa. Näillä kausityö miehillä, EI kesälomia ole.
Laivahan oli matkalla Puolasta Ruotsiin.
Ruotsista Puolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni äiti muka ei hyppäisi lapsensa perään? Täysin selvää, että hyppäisin itse yrittämään auttaa lastani ja olemaan tukena henkisesti ja fyysisesti niin hyvin kuin mahdollista. Yhden lapsen äitinä ei tulisi muuta mieleenkään. Ehkä jos olisi toinenkin pieni, voi olla että miettisi hetken ja miten toinen pärjää.
En hyppäisi.Olen käyny EA-kurssin sekä lähipiirissä sellaisia ihmisiä jotka työskentelee pelastustehtävissä.Hyppääminen perässä vaarantaa koko pelastusjoukon.
Yhden pelastettavan sijaan nyt oli kaksi. Mitä se äiti kuvitteli voivansa tehdä meressä kun laiva menee aika vauhdilla eteenpäin eli lastaan ei pystynyt edes auttamaan.
Veikkaanpa että ei ehtinyt "kuvitella" tai ajatella mitään. Todennäköisesti toimi vaistonvaraisesti, ei siinä ehtinyt analysoida ja laskeskella todennäköisyyksiä tai järkeillä mitään.
Veikkaan että ennuste on heikko. Jo muutaman minuutin hapettomuus voi aiheuttaa aivovamman. Toki ihmeitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni äiti muka ei hyppäisi lapsensa perään? Täysin selvää, että hyppäisin itse yrittämään auttaa lastani ja olemaan tukena henkisesti ja fyysisesti niin hyvin kuin mahdollista. Yhden lapsen äitinä ei tulisi muuta mieleenkään. Ehkä jos olisi toinenkin pieni, voi olla että miettisi hetken ja miten toinen pärjää.
En hyppäisi.Olen käyny EA-kurssin sekä lähipiirissä sellaisia ihmisiä jotka työskentelee pelastustehtävissä.Hyppääminen perässä vaarantaa koko pelastusjoukon.
Yhden pelastettavan sijaan nyt oli kaksi. Mitä se äiti kuvitteli voivansa tehdä meressä kun laiva menee aika vauhdilla eteenpäin eli lastaan ei pystynyt edes auttamaan.
Et taida olla äiti. Ei siinä omaa napaa ajatella jos oma jälkeläinen on vaarassa.
Vierailija kirjoitti:
Isä ei olisi hypännyt.
Äidinrakkaus on maailman suurin voima, äiti ei ajattele hetkeäkään omaa henkeä jos pitää pelastaa oma lapsi.
Sama kaikilla eläinlajeilla. 💪
Mun sukulainen, äiti, tappoi ihan oman lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen ei ole eläin, kuin vain silloin kun suojelee lastaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni äiti muka ei hyppäisi lapsensa perään? Täysin selvää, että hyppäisin itse yrittämään auttaa lastani ja olemaan tukena henkisesti ja fyysisesti niin hyvin kuin mahdollista. Yhden lapsen äitinä ei tulisi muuta mieleenkään. Ehkä jos olisi toinenkin pieni, voi olla että miettisi hetken ja miten toinen pärjää.
En hyppäisi.Olen käyny EA-kurssin sekä lähipiirissä sellaisia ihmisiä jotka työskentelee pelastustehtävissä.Hyppääminen perässä vaarantaa koko pelastusjoukon.
Yhden pelastettavan sijaan nyt oli kaksi. Mitä se äiti kuvitteli voivansa tehdä meressä kun laiva menee aika vauhdilla eteenpäin eli lastaan ei pystynyt edes auttamaan.
Et taida olla äiti. Ei siinä omaa napaa ajatella jos oma jälkeläinen on vaarassa.
Mutta silti tosi moni vaarantaa lapsensa keskittymällä kännykän selaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että ennuste on heikko. Jo muutaman minuutin hapettomuus voi aiheuttaa aivovamman. Toki ihmeitä tapahtuu.
Mitta jos olisivat hukkuneet, tuskin olisi löydetty näin nopeasti.
Silminnäkijöiden mukaan 35-vuotias äiti oli nostanut 7-vuotiaan poikansa istumaan laivan kaiteelle (kuva someen?) eli hän oli rikkoi räikeästi lautan turvallisuusmääräyksiä.
Jos poika kuolee ja äiti jää eloon, äiti saa varmasti syytteen kuolemantuottamyksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika.
Kävi vahinko, kun äiti käänsi selkänsä ja vilkas poika kiipesi kaiteen yli.
Äiti piti pojasta kiinni 3 varttia, sitten voimat ehtyi, mutta onneksi Naton joukot oli jo silloin paikalla.
Kopterin pintasukeltajia.
Ei näitä tapahtuisi, jos kaikki olisivat noin superhypervanhempia kuin te olisitte.
Mitä te saatte siitä iloa, jos he menehtyvät?
Olen täysin varma, että teistä 5 prossaa tekisi tuon kuin tuo äiti, ei enemmän.
Toivon koko sielustani että molemmat pelastuivat.
Ja kyllä niitä tietoja jo löytyy, muualtakin kuin suomenkielistä versioista.
Terveisin äiti, joka elvytti vajaan 4 veen poikansa, osasi toimia, vaikka muut kiljui sitä sun tätä.
Ja oli myös onnenkantamoisia pelissä, mutta en koskaan ole unohtanut jälkeenpäin sitä kauhua, mitä ilmeisesti tunsin.
En silloin tuntenut, vasta paljon jälkeenpäin.
Ja niitä tapahtumia, kun kaikki on sokissa, ja kukaan ei osaa toimia.
Onneksi osasin itse toimia, häken ohjeiden mukaan, jäädyin täysin, huusin vain, että pitäkää muut ihmiset, toisesta pojasta huolta.
Ne kaikki kauhun hetket, lanssit, elvytykset, takykardiat, tehot, huudot poika ei taida selvitä jne.. Nyt adrenaliinia, tänne se röntgen, 3 kertaa elvytetty, traumakirurgi paikalle, vieläkö yritetään jne..
Aivan jotain kauhua.
Ja monen tunnin päästä hokasin, että 2 lanssimiestä oli huolehtineet mun toisesta pojasta, kaikkineen, vaihtaneet sairaalan vaipat, antaneet ruokaa, juomaa, pitäneet seuraa, luovuttaneet hänet vanhemmilleni.
En vieläkään ymmärrä, kuinka he olivat ottaneet taaperosta kopin, vaikka tilanne oli niin vakava.
Molemmat on nyt terveitä, mutta en koskaan unohda sitä kauhua, kun 47 tuntia jouduin teholla odottaan jääkö henkiin ja jos jää, niin onko vammautunut.
Ja kukaan ei syyllistänyt minua, itse syyllistin itseni, rankasti.
Miksi käänsin selkäni hetkeksi, kun toinen pyysi jotain?
Miksi en ollut valppaampi, miksi ja miksi?
Rättiväsyneenä, hikisenä kävin suihkussa vanhempieni luona, 5 päivää tapaturman jälkeen ja joka ikinen otti minut lämpimästi vastaan, kaikki olivat aivan ihania.
Puoli kaupunkia.
Vielä tänä päivänä syytän itseäni, miksi käänsin selkäni toiselle pojalle, kun toinen tahtoi jotain.
Vain hetkeksi.
Ei voi sen kamalampaa voi olla, kuin nähdä oman lapsensa ehkä kuolevan.
Tunnen ainoastaan kiitollisuutta siitä, että poikani on terve teini.
Ja en halua koskaan syyllistää ketään äitiä ja isää siitä jos vahinkoja sattuu, koska nyt tiedän että niitä voi sattua, siitä huolimatta, vaikka olet kuinka hyvä vanhempi.
Koskettava kirjoitus.
"En vieläkään ymmärrä, kuinka he olivat ottaneet taaperosta kopin, vaikka tilanne oli niin vakava."
Se on heidän työtään. He ovat toistuvastii vakavissa tilanteissa ja koulutettu sekä tottuneet toimimaan. Muuten olisivat hyödyttömiä, väärässä ammatissa ja jopa vaaraksi muille.
"Ja kukaan ei syyllistänyt minua -- joka ikinen otti minut lämpimästi vastaan, kaikki olivat aivan ihania.
Puoli kaupunkia. "Ei tietenkään kukaan kasvotusten syyllistä. Ja silloin ei tainnut olla samanlaista some- ja nettikulttuuria kuin nykyään. Jos vaikka syyllistikin, niin eihän se tullut ilmi mistään.
Nämä vain parina huomiona tekstistäsi.Ok. Olen jo ymmärtänyt sen, kun keskustelin itse, mieheni, vanhempani, appivanhenpani lanssikuskien kanssa tapahtumasta
Tilanne oli todella kriittinen, 2 lanssia paikalla, toiset otti kopin vanhemmasta pojasta, toiset nuoremmasta.
Ja itse ovat kertoneet, että heille oli itsestään selvää huolehtia 1 vee, 5 kk pojasta, joka ei ehkä ymmärtänyt tilanteesta mitään.
Mutta he saivat esimieheltä varmistuksen että olette paikalla niin kauan kun on tarvis, ja huolehditte perheestä.
Ja toiseen kohtasi vastineeksi, että mitä haet sillä, ettei "puoli kaupunkia syyllistäneet?"
Kun eivät syyllistäneet, niin eivät.
Ehkä siinä oli jonkun muunkin vika tapaturmaan, kuin vain minun.
Ehkä se oli se rattijuoppo.
Mutta äiti syyllistää aina itsensä.
"Ja toiseen kohtasi vastineeksi, että mitä haet sillä, ettei "puoli kaupunkia syyllistäneet?""
En sanonut noin, otin suoran lainauksen omasta tekstistäsi.
Ja mitä hain. En mitään. Totesin vain, että tuosta on jo niin paljon aikaa, että esim some- ja nettikirjoittelu, tapahtumien jakaminen ja puiminen, eivät tainneet olla samassa määrin niin yleistä kuin nyt. Eli olla, että joku onkin syyllistänyt, mutta se tieto ei vain koskaan ole tullut sinun korviisi tai silmiisi asti. Ei siinä sen enempää.
Suomessa kuoli ihminen ja perheenäiti, hän oli suomalainen. Mutta silti te huusitte että hän on m**limi ja lähi-idästä kotoisin. Missä teidän isänmaanrakkaus on kun he kuolevat?