Moni mun tuttu on tehnyt vain yhden lapsen, mun mielestä on kuitenkin kivempi jos lapsella on edes yksi sisarus

Vierailija kirjoitti:

Mun ainoalla lapsella on paras kaveri, joka on myös ainut lapsi. Tytöt ovat leikkineet yhdessä 2-vuotiaasta, nyt ovat 12 v. Asutaan vähän syrjässä, joten kyläilyjä sovittiin aluksi ihan vain että lapset saisivat leikkikaverin, mutta vuosien aikana myös me vanhemmat ollaan ystävystytty. Tytöt ovat molemmissa perheissä kuin kotonaan, ja tapaavat melkein päivittäin ja yökyläilevät myös usein. Ovat myös samassa koulussa mutta eri luokilla.

Superkätevää. On vain yksi lapsi huolehdittavana ja maksettavana, mutta hänellä on läheisempi kasvutoveri mitä olen itse ollut sisarusteni kanssa. Molemmat vanhemmat olemme saaneet reilusti lapsivapaata aikaa, kun kahta lasta on ollut kasvattamassa 4 aikuista. Me olemme saaneet lainalapsen, joka on meille tuttu pienestä asti. Nyt murkkuiän alkaessa on tosi hyödyllistä että on läheiset välit myös lapsen parhaaseen kaveriin.

Oikeastaan aika hämmästyttävää, että tämä on sujunut näin hyvin. Me vanhemmat olemme kaikki aivan erilaisia ihmisiä ja kodeissa on myös aika erilaiset säännöt. Olemme kaikki kuitenkin yhtä mieltä siitä että tuo on tytöille tosi tärkeä ystävyyssuhde, emmekä ole puuttuneet toisen perheen tapoihin tai periaatteisiin.

Realistin pitää kyllä varoittaa, että tuollainen pelkkään yhteen kaveriin perustuva paita ja peppu -suhde todennäköisesti loppuu jossain vaiheessa. Olisi tärkeää rohkaista hankkimaan myös muita kavereita kuin yksi.

Meillä on kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla. Itselläni on sisarus, samoin miehellä, joten kaksi lasta oli ajatuksena tutuin molemmille. Olemme ihan hyvissä väleissä sisarustemme kanssa.

Mutta en tiedä missä meni vikaan omien lasten kohdalla. Me vanhemmat olemme rauhallisia, lapset tapelleet aina ja esim.perheiden retket olleet lähinnä painajaista sen vuoksi. Sinnikkäästi olemme kuitenkin perheenä aikaa viettäneet, sillä meillä ei ole tukiverkkoja Suomessa. Ei siis yhtään.

Lapset ovat eri sukupuolta ja hyvin vähän tuntuu olevan yhteistä näin teineinäkään. Isosiskon mielestä pikkuveli on kauhea kakara ja veljen mielestä sisko skitso nipottaja. Huokaus. Yksinään molemmat ovat mukavia lapsia ja teinejä ja rakkautta, hoivaa ja huomiota ovat saaneet aina molemmilta vanhemmilta tasapuolisesti.

Toivon, että välit jossain vaiheessa paranevat, mutta voi olla että vasta kun ovat erillään asumassa. Ikä ei ole tuonut tähän helpotusta kuten aiemmin ajattelin.

Silti uskon, että jos olisi vain yksi lapsi, olisin kaivannut hänelle sisarusta. Toki tällaista taisteluparia en olisi kuuna päivänä osannut odottaa.

Me vaan tapeltiin nuorena ja sitten meni välit lopullisesti perinnönjaossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesitkö että niitä lapsia ei välttämättä ihan noin vain tehdä? Ei niitä kaupan hyllyltä saa.

Nainen tulee raskaaksi suojaamattomasta yhdynnästä.

Nainen voi tulla raskaaksi suojaamattomasa yhdynnässä, jos yhdyntä sijoittuu ovulaation aikohin, muulloin ei. Joku tulee raskaaksi ensimmäisellä seksikerrallaan, joku toinen yrittää vuoden tai parikin ja kolmas ei tule yrityksistä huolimatta ikinä.

Olen ainoan lapsen vanhempi ja kadun kyllä kun jäin vain yhteen. Yhdessä lapsessa on kiinni kokoajan, omaa rauhaa ei ole kun toinen on jatkuvasti sinä kyljessä kiinni kyselemässä uhmineen kaikkineen. Siis se on ihan mukavaa tietyn ajan mutta sitten kun ei ole sitä tukiverkkoa, isovanhemmat asuvat kaukana ym. se alkaa rassaamaan, varsinkin kun lapselle tulee lisää ikää. Aktiviteetit ja kiinnostustenkohteet vaihtuvat, toisaalta on ehkä enemmän resursseja tukea lasta kaikissa vaiheissa ja pystyy olemaan aina läsnä. Olen vain huomannut ainokaisessani että osaa olla aloitekyvytön ja epäitsenäinen vaikka lähestyy nyt varhaisteini-ikää. Voi olla myös melko laiska sosiaalisissa tilanteissa vaikka päivähoidon aloitti jo 3-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aivan samaa mieltä sun kanssasi tuosta, että lapsia saisi tulla lisääkin kuin vain tuo yksi. Kaikille meille se raskaaksi tuleminen ei vain ole ole yhtä helppoa kuin sormien napsauttaminen. Kyllä mekin miehen kanssa haluttais se toinen ja vaikka kolmaskin lapsi, mutta vaikka kuinka yritän kalenteri ja tikut kourassa niin eipä vain mitään tapahdu. Oishan se todella ihanaa jos sen plussan saisi niin lapsilla ei tulisi kovin suurta ikäeroa.  

Täällä lähes sama. Sillä erotuksella, että ensimmäistä haluttaisiin. Puolitoista vuotta yritystä takana ja mitään ei tapahdu. On elämässä epäonnistuja olo kun edes näin luonnollista asiaa ei saa aikaiseksi.

Pienemmälle sisarukselleen olevat pakkolapsenvahdit ovat varmasti äärimmäisen iloisia, kun eivät pääse omien kavereiden kanssa leikkimään.

Olen ainut lapsi ja paras ystäväni myös. Tutustuimme n. 4 vuotiaina kerhossa. Olemme nyt 40 vuotiaita ja olemme edelleen parhaat ystävät.

Meillä molemmilla on myös yhdet lapset, eikä kumpikaan koskaan enempää haluttu. Kummatkin ovat hyvin toimeen tulleet ainoina ja kavereita heillä riittää. Ei siis valittamista :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesitkö että niitä lapsia ei välttämättä ihan noin vain tehdä? Ei niitä kaupan hyllyltä saa.

Nainen tulee raskaaksi suojaamattomasta yhdynnästä.

Jaa niinkö. Eipä ole 400 pv aikana tapahtuneet suojaamattomat yhdyntäkerrat johtaneet raskauteen. Onko muita ehdotuksia, neropatti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli se on kivempi sun laiskuudelle?

Semmone..

No joo, voihan sen näinkin ilmaista, että olen laiska äiti. En nimttäin jaksais sitä kaverirumbaa kokoajan. Aina pitäs soitella ja viestitellä, että "NicoPetteriinalla on tylsää, voiskohan hän tulla teille leikkimään/voisko JanniinaSikuriina tulla meille?"

Ja sit kauheet paniikkisiivoomiset ennen kyläilyä. Rennompaa on kyllä kun leikkikaveri löytyy suoraan kotoa. Ap

Mitä jos uuden hommaamisen sijaan etsisit paremman kodin nykyselle? Vmp.

Sisaruus ei tarkoita automaattisesti ystävyyttä. Lasten luonteet voivat olla kaukana toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen ainoan lapsen vanhempi ja kadun kyllä kun jäin vain yhteen. Yhdessä lapsessa on kiinni kokoajan, omaa rauhaa ei ole kun toinen on jatkuvasti sinä kyljessä kiinni kyselemässä uhmineen kaikkineen. Siis se on ihan mukavaa tietyn ajan mutta sitten kun ei ole sitä tukiverkkoa, isovanhemmat asuvat kaukana ym. se alkaa rassaamaan, varsinkin kun lapselle tulee lisää ikää. Aktiviteetit ja kiinnostustenkohteet vaihtuvat, toisaalta on ehkä enemmän resursseja tukea lasta kaikissa vaiheissa ja pystyy olemaan aina läsnä. Olen vain huomannut ainokaisessani että osaa olla aloitekyvytön ja epäitsenäinen vaikka lähestyy nyt varhaisteini-ikää. Voi olla myös melko laiska sosiaalisissa tilanteissa vaikka päivähoidon aloitti jo 3-vuotiaana.

Missä lapsen isä on?

Voin kertoa etten olisi paljoa missannut jos veljeäni ei olisi. Ollut pienestä pitäen jotenkin umpimielinen, tympeä ja uhriutuva tapaus, tyttöystävä vaihtui herralla just taas n. miljoonatta kertaa ja käy tätä tämänhetkistä kyllä sääli. Olen myös ihan satavarma että saan hoitaa ikääntyvät vanhempamme yksin.

Ei kuule ole takeita sisarusten leikkikaveruudesta. Monet vaan tappelee ja kinastelee koko ajan ja vanhempien aika menee riitoja sovitellessa. Eli haaskattua aikaa ja turhaantumista muksujen ikuiseen sotaan ja meteliin on tiedossa silloinkin. Kavereita saa naapurista, tarhasta ja koulusta.

Elämä olisi ollut helpompaa ilman nuorempaa sisarustani. Emme olleet lapsena läheisiä. Emme ole missään tekemisissä. En todellakaan aio riidellä hänen kanssaan aikanaan vanhempien perinnöstä. Aion kieltäytyä perinnöistä. Pitäkööt mun puolesta kaiken. Pääasia ettei tarvitse olla tekemisissä.