Miksi oman toiminnan viat ja puutteet näkee lähes aina vasta jälkikäteen?
Minä esimerkiksi olen aina ajatellut siinä hetkessä, että toimin parhaalla mahdollisella tavalla, vaikean teinin kanssa, vuosia myöhemmin vasta ymmärrän, mitä tekoni tai tekemättä jättämiseni sai aikaan. Miksen voi tässä hetkessä jo tietää, miten mikäkin toiminta tulee vaikuttamaan asioiden kulkuun.
Muilla samoja ajatuksia?
Kommentit (17)
Koska ihminen kasvaa ja kehittyy. Et ole enää sama, kuin vuosia sitten.
Liian monimutkaista aaveelle. Oman toiminnan tarkastelua, mitä se on?
Välillä haluaa uskoa että toimii oikein, tai ei voi edes hyväksyä ajatusta että oma toiminta ei olisikaan parasta mahdollista. Silloin sivuuttaa kaikki epäilykset.
Voi opetella kuuntelemaan itseään paremmin, niin saattaa huomata pieniä epäilyksiä toimiiko sittenkään oikein, ja yrittää punnita niitä puolueettomasti ja tutkia pitääkö ne paikkansa.
Mutta tietenkään toiminnan seurauksia ei voi aina etukäteen tietää.
Koska ihmiset opettavat toisiaan. Opit teiniltäsi läksyn. Nyt tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tietenkään toiminnan seurauksia ei voi aina etukäteen tietää.
Mutta jos ihmisellä on empatiaa ja hän toimii toisen tilanteen huomioiden, voiko silloin mennä pahasti metsään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tietenkään toiminnan seurauksia ei voi aina etukäteen tietää.
Mutta jos ihmisellä on empatiaa ja hän toimii toisen tilanteen huomioiden, voiko silloin mennä pahasti metsään?
Ei varmaankaan, jos asiat silti menee pieleen niin voi olla että ne olisi mennyt pieleen joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Liian monimutkaista aaveelle. Oman toiminnan tarkastelua, mitä se on?
Mua jaksaa aina ihmetyttää tällaiset kommentit täällä. Koetko siis että vain joillekin mystisille "av-mammoille" se itsereflektio on tuntematon käsite ja itse olet siinä jotenkin parempi?
Virheitä tekemällä oppii. Vasta kun hakkaa päätään toistuvasti seinään eli toistaa kerta toisensa jälkeen samoja virheitä, silloin se on jo ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tietenkään toiminnan seurauksia ei voi aina etukäteen tietää.
Niinmutta silti kannattaa ehdottomasti sallia sukupuolenvaihdosleikkaukset ja hormonit lapsille, ja muutenkin lähteä sukupuolineutraaliin kasvatukseen.
Varmasti olet monta kertaa osannut toimia ihan oikein, sitä ei vaan ole samalla tavalla tajunnut kun kaikki on mennyt hyvin ja niin kuin pitää. Vain ne kerrat, jolloin on toiminut väärin ja myöhemmin sen tajunnut, jää mieltä kaivelemaan.
Ego tekee parhaansa kätkeäkseen totuuden sinulta. Se on sisäänrakennettu oman edun ja turvallisuuden mekanismi.
Vierailija kirjoitti:
Moi junnila.
Luuletko, että Junnila on huomannut omat vikansa ja puutteensa?
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Välillä haluaa uskoa että toimii oikein, tai ei voi edes hyväksyä ajatusta että oma toiminta ei olisikaan parasta mahdollista. Silloin sivuuttaa kaikki epäilykset.
Voi opetella kuuntelemaan itseään paremmin, niin saattaa huomata pieniä epäilyksiä toimiiko sittenkään oikein, ja yrittää punnita niitä puolueettomasti ja tutkia pitääkö ne paikkansa.
Rukoilu auttaa tähän.
Moi junnila.