Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämä menee ohi kun ei ole kavereita
29.06.2023 |
Tekee pahaa katsella somepäivityksiä, kun kaikki tekevät kaikenlaisia kivoja juttuja toisten kans. On isoja kaveriporukoita, ystäviä, kumppani
Itselläni ei ole ketään ja kun olen luonteeltani menevä ja tykkään olla ihmisten parissa, niin tuntuu vain pelkältä kidutukselta tällainen yksinäinen elämä.
Kyllä, olen yrittänyt tutustua ja ystävystyä jo monta vuotta, mutta ei se näytä näin aikuisena enää onnistuvan. Töissäkin kaikilla jo omat piirit ja elämät.
Kesä on yksinäisen ankeinta aikaa.
Mistä ja miten niitä kavereita oikein saa? En enää keksi mitään keinoa tai paikkaa. Kaikkea olen jo yrittänyt. Kai minussa joku vika on, ettei kukaan kiinnostu viettämään aikaa kanssani.
Kommentit (40)
Mikä avuksi?
Tärkeää on hyväksyä itsensä ja olla itsensä paras kaveri. Vertaistuki, yksinäisyydestä puhuminen ja siitä kirjoittaminenkin voivat helpottaa oloa. Uusia ystäviä voi löytää muun muassa harrastusten parista, työkavereista, kerhoista, yhdistyksistä tai verkkoyhteisöistä, naapureista, lemmikkieläimistä ja vapaaehtoistoiminnasta.
Sosiaalinen media voi tarjota uusia kontakteja, mutta toisinaan virtuaalinen maailma voi myös lisätä yksinäisyyttä, sillä siitä puuttuu fyysinen kohtaaminen. Tärkeää on olla itse aktiivinen ja etsiä toisten seuraa, vaikka se ei ole helppoa.
Yksin elämisen voi nähdä myös mahdollisuutena, ja joillekin se on tietoinen valinta. Yksin elävällä on usein paljon omaa aikaa, jota voi käyttää hyödyksi. Voi tehdä käsitöitä, askarrella tai opetella vaikka jonkin uuden taidon, kuten vieraan kielen. Tekeminen ja toimiminen on tärkeää. Se luo parhaassa tapauksessa vuorovaikutusta ihmisten kesken aivan luonnollisella tavalla.
Jos kaipaat kuuntelijaa tai keskustelijaa tai vinkkejä yksinäisyydestä eroon pääsemiseksi, autamme mielellämme:
Valtakunnallinen mielenterveysneuvonta, puh. 0203 91920
Maksuton vertaistukipuhelin, puh. 0800 177599 *
* Vertaistukipuhelin on jäänyt tauolle toiminnan kehittämistä varten. Päivitämme tietoa palvelun avautumisesta syksyn aikana.
Haluaisitko työskennellä yksinäisyyden vähentämiseksi itsenäisesti? HelsinkiMission Yksinäisyys-tehtäväkirja sopii kaikille, jotka haluavat pysähtyä yksinäisyyden äärelle ja tutkia siihen liittyviä ajatuksia, tunteita ja toimintatapoja. Lue lisää tästä. https://www.helsinkimissio.fi/mita-on-yksinaisyys/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko mulla ollut vaan hyvä tuuri vai mitä, mutta musta ainakin sellasia "käydäänkö yhdessä koirien kanssa lenkillä" tuttavuuksia on helppo saada. Tietty jotain super läheisiä ja syvällisiä ystäviä on vaikeampi löytää ja se vie aikaa, mutta sellaset on oikeasti tosi harvinaisia, etenkin ystävyydet mitkä kestää koko elämän. Joku nyt varmaan ottaa nokkiinsa mutta luulen minun löytävän tuttavuuksia helposti siksikin, että minä en roiku ihmisissä tai odota jotain pelastajaa. Monet on sanonu että seurassani on rentoa olla ja luulen sen johtuvan juuri siitä että en odota muilta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kivoja juttuja ei muka voi tehdä yksin? Ei toki kaikkia, mutta paljon voi tehdä.
Ekstroverdiossa on se huono puoli että kivoja asioita ei pysty tekemään yksin. Se on ekstrovertille yhtä puuduttavaa ja kuluttavaa kun sosiaalisoiminen ja seura introverteille.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin, vaikka minulla onkin kumppani ja kavereita toisella paikkakunnalla. Mutta muuton jälkeen olen huomannut, miten vaikeaa on tutustua uusiin ihmisiin, ja etenkin, että oikeasti läheisten ihmissuhteiden luominen vaatii myös aikaa. Onneksi on sosiaalinen harrastus ja opintojen myötä on tutustunut edes muutamaan ihmiseen jollain lailla, mutta ei ole sellaisia kavereita tai ystäviä, joille voisi pienellä kynnyksellä laittaa viestiä ja pyytää jonnekin, tai joiden kanssa on olo, että he tuntevat minut ja minä heidät. Nyt kun opinnot tauolla, on yhteydenpito niihin opiskelututtuihinkin hiljentynyt ihan ymmärrettävästi.
Koita löytää joku kiva harrastus, jossa on mahdollisuus jutella ihmisille. Itselläni se jo helpottaa yksinäisyyttä, vaikkei niiden ihmisten kanssa muuten vapaa-ajalla olisi tekemisissä. Olen kuullut, että nykyään olisi myös jotain Tinder-tyyppisiä appeja kaverihakuun, ehkä voisit kokeilla jotain sellaista?
On näitä vappaaehtoistekijöitä ulkoiluun jne. Sos.puolella on näitä kaveriihmisiä nuorille. Seulaa on mutta jos vaikka yrittää...
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Yksinäiselle ja kaverittomalle ekstrovertille kesä ja juhlapyhät on kidutusta. Seuraus on se että olet pitkäaikaosmasentinut eikä Suomesta saa apua kun täällä ei teidätä miten ekstrovertteja hoidetaan ja kaikki ohjeet ja hoidot on suunniteltu introberteille.
Yleensä introvertit ei mitään yksinäisyyttä tunne- päinvastoin ovat tyytyväisiä kun saavat olla yksin.
Ekstrovertit taas vähät välittää muiden tuntemuksista- aina pitää saada olla äänessä ja tunkea muiden riesaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko mulla ollut vaan hyvä tuuri vai mitä, mutta musta ainakin sellasia "käydäänkö yhdessä koirien kanssa lenkillä" tuttavuuksia on helppo saada. Tietty jotain super läheisiä ja syvällisiä ystäviä on vaikeampi löytää ja se vie aikaa, mutta sellaset on oikeasti tosi harvinaisia, etenkin ystävyydet mitkä kestää koko elämän. Joku nyt varmaan ottaa nokkiinsa mutta luulen minun löytävän tuttavuuksia helposti siksikin, että minä en roiku ihmisissä tai odota jotain pelastajaa. Monet on sanonu että seurassani on rentoa olla ja luulen sen johtuvan juuri siitä että en odota muilta mitään.
Nimenomaan. Näissäkin kommenteissa korostuu toi "minä haluaisin tehdä sitä ja tätä, miksei kukaan tee mun kanssa" asenne mikä on tosi rasittavaa ja sen oikeasti aistii jo heti ensihetkillä jos toinen on epätoivoinen roikkuja joka olettaa jonkun korjaavan hänen elämänsä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdistystoiminnasta löytää ystäviä.
Mitä tällainen yhdistystoiminta on? Kuulostaa eläkeläisten touhulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika on sinussa. Jos vaivautuisit otta asioista selvää kirkon diakoni, Punainen risti ihan ilmasiksi järjestää ikään sukupuolen katsomatta yksinäiselle ystävän.Ei tarvitse kulua kirkoon.Mikän järjestö ei kysy uskontoa,ei kansalisuuta,ei suuntautumista ihmisen.Joka lähiö on asukastalot,niisä toimintaa.Vain kesä kukaudet suljettu.Mene diakonisalitoksen sivulle.Sieltäkin löytyy ilmaista toiminta .Sossukin nevoo eri tahot yksinäiselle kontaktit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Yksinäiselle ja kaverittomalle ekstrovertille kesä ja juhlapyhät on kidutusta. Seuraus on se että olet pitkäaikaosmasentinut eikä Suomesta saa apua kun täällä ei teidätä miten ekstrovertteja hoidetaan ja kaikki ohjeet ja hoidot on suunniteltu introberteille.
Yleensä introvertit ei mitään yksinäisyyttä tunne- päinvastoin ovat tyytyväisiä kun saavat olla yksin.
Ekstrovertit taas vähät välittää muiden tuntemuksista- aina pitää saada olla äänessä ja tunkea muiden riesaksi.
Ekstrovettikin on Ihminen. Lopettakaa meidän kiusaaminen ja haukkuminen, se ei tee teistä parempia ihmisiä vaan ilkeitä. Emme mäkään hauku ja pilkkaa introverttejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jää sisälle ruikuttamaan ja vellomaan itsesäälissä ja äläkään vahingossa mene sinne missä ihmisiä on, saattaisit vahingossa saada kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Yksinäiselle ja kaverittomalle ekstrovertille kesä ja juhlapyhät on kidutusta. Seuraus on se että olet pitkäaikaosmasentinut eikä Suomesta saa apua kun täällä ei teidätä miten ekstrovertteja hoidetaan ja kaikki ohjeet ja hoidot on suunniteltu introberteille.
Yleensä introvertit ei mitään yksinäisyyttä tunne- päinvastoin ovat tyytyväisiä kun saavat olla yksin.
Ekstrovertit taas vähät välittää muiden tuntemuksista- aina pitää saada olla äänessä ja tunkea muiden riesaksi.
Ekstrovettikin on Ihminen. Lopettakaa meidän kiusaaminen ja haukkuminen, se ei tee teistä parempia ihmisiä vaan ilkeitä. Emme mäkään hauku ja pilkkaa introverttejä.
Ja sama seli seli ja vali vali aina kun koittaa vähänkin kritisoida ja kertoa että olette paskoja ja päät täynnä itseänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan ymmärrä tollasta itsesäälissä kieriskelyä. Mitä se oikeasti hyödyttää jäädä mietiskelemään, että voi voi kun ei ole sitä ja tätä, olen pas ka ihminen, muilla on kaikki paremmin. Siinä se elämä vasta meneekin hukkaan. Itsekin olen ollut nyt useamman vuoden sinkku, kaikki kaverini on muuttaneet kauemmaksi töiden takia, joten en saa heistä seuraa ex tempore kävelylenkeille sun muille. Näen heitä vaihtelevaan tahtiin, pisimmillään mennyt yli puolikin vuotta kun emme ole ehtinyt järjestää näkemistä. Asuinkaupungissani mulla on "vaan" sisarukset + ihan kivat työkaverit mutta en välitä nähdä heidän kanssa vapaa aikana kuitenkaan.
Haluaisinko että mun kaverit asuisi täällä jotta voisimme nähdä viikottain ja etenkin näin kesällä tehdä kivoja random juttuja? Tietty, mutta kun niin ei ole tapahtumassa niin en aio jäädä voivottelemaan vaan teen parhaani sen suhteen, että minulla on hauskaa ja mukavaa. Ja jos jostain tulee uusia kavereita vastaan niin kiva juttu.
Tässä on se ero, että sulla kuitenkin ON niitä kavereita. Tiedät, että sulla on ihmisiä joita edes kysyä ja joiden kanssa suunnitella asioita. Jos sulla on jäätelöä odottamassa pakasteessa, niin et sä voivottele sen puutetta, vaikka se ei kädessä just silloin olisikaan.
No en kyllä todellakaan voi vaan olettaa että nyt jos keksisin vaikka elokuuksi jonkun kivan jutun niin se sopii kavereilleni tosta vaan. Ei tämä maantieteellinen etäisyys tai matkustus ole ainoa ongelma vaan se että ollaan töissäkäyviä ihmisiä, osalla on lapsiakin.
Ihminen palautuu ja lataa akkuja yksin ollessa sekä levähtää ja pitää taukoa elämän kuormittavuudesta. Sitä että on yksin ei pidä hävetä ja ajatella negatiivissesti.
Nyt on hyvää aikaa opetella olemaan yksin, esimerkiksi voit lukea kirjaa, käydä kävelyllä tai vaikkapa neuloa, virkata ja kutoa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Yksinäiselle ja kaverittomalle ekstrovertille kesä ja juhlapyhät on kidutusta. Seuraus on se että olet pitkäaikaosmasentinut eikä Suomesta saa apua kun täällä ei teidätä miten ekstrovertteja hoidetaan ja kaikki ohjeet ja hoidot on suunniteltu introberteille.
Yleensä introvertit ei mitään yksinäisyyttä tunne- päinvastoin ovat tyytyväisiä kun saavat olla yksin.
Ekstrovertit taas vähät välittää muiden tuntemuksista- aina pitää saada olla äänessä ja tunkea muiden riesaksi.
Ekstrovettikin on Ihminen. Lopettakaa meidän kiusaaminen ja haukkuminen, se ei tee teistä parempia ihmisiä vaan ilkeitä. Emme mäkään hauku ja pilkkaa introverttejä.
Ja sama seli seli ja vali vali aina kun koittaa vähänkin kritisoida ja kertoa että olette paskoja ja päät täynnä itseänne.
Kritisointi =/= haukkuminen
...Sitten tuollaiset sosiaaliset taidot omaava ihmettelee, miksi on yksin.
Joku jo tämän mainitsikin, mutta netistä ja esim. Facebookista löytyy aika monia erilaisia kaverinhakupalstoja ja -ryhmiä! Oletko jo näitä kokeillut?
Itse olen samassa tilanteessa kuin sinäkin, mutta näiden kaverinhakupalstojen kautta olen tutustunut moneen oikein mukavaan ihmiseen!
Tosin tässäkin on se tuttu ongelma, että monet ihmiset ovat arjessaan hyvin kiireisiä, eikä tapaamisia ole niin helppo saada järjestymään. Mutta nykyään mulla on kuitenkin kourallinen tuttavia ( ehkä jopa kavereita) joita voin pyytää mukaan kahville, lenkille ja esim. taidemuseoon! 😊
Voin siis suositella sulle tätä taktiikkaa, jos tunnet ettet muuten kavereita löydä! 👍🏻
Alue: Aihe vapaa
Jos asut Espoossa voit tulla mun ja mun lapsen kanssa ulkoilemaan.