Elämä menee ohi kun ei ole kavereita
Tekee pahaa katsella somepäivityksiä, kun kaikki tekevät kaikenlaisia kivoja juttuja toisten kans. On isoja kaveriporukoita, ystäviä, kumppani
Itselläni ei ole ketään ja kun olen luonteeltani menevä ja tykkään olla ihmisten parissa, niin tuntuu vain pelkältä kidutukselta tällainen yksinäinen elämä.
Kyllä, olen yrittänyt tutustua ja ystävystyä jo monta vuotta, mutta ei se näytä näin aikuisena enää onnistuvan. Töissäkin kaikilla jo omat piirit ja elämät.
Kesä on yksinäisen ankeinta aikaa.
Mistä ja miten niitä kavereita oikein saa? En enää keksi mitään keinoa tai paikkaa. Kaikkea olen jo yrittänyt. Kai minussa joku vika on, ettei kukaan kiinnostu viettämään aikaa kanssani.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Hanki kavereita.
Onko jotain tavarataloa mistä saa hankittua?
Niinpä. Yritin saada vanhoja kavereita illanistujaisiin, mutta kaikki ovat kiireisiä koko kesän.
Ymmärrän täysin, vaikka minulla onkin kumppani ja kavereita toisella paikkakunnalla. Mutta muuton jälkeen olen huomannut, miten vaikeaa on tutustua uusiin ihmisiin, ja etenkin, että oikeasti läheisten ihmissuhteiden luominen vaatii myös aikaa. Onneksi on sosiaalinen harrastus ja opintojen myötä on tutustunut edes muutamaan ihmiseen jollain lailla, mutta ei ole sellaisia kavereita tai ystäviä, joille voisi pienellä kynnyksellä laittaa viestiä ja pyytää jonnekin, tai joiden kanssa on olo, että he tuntevat minut ja minä heidät. Nyt kun opinnot tauolla, on yhteydenpito niihin opiskelututtuihinkin hiljentynyt ihan ymmärrettävästi.
Koita löytää joku kiva harrastus, jossa on mahdollisuus jutella ihmisille. Itselläni se jo helpottaa yksinäisyyttä, vaikkei niiden ihmisten kanssa muuten vapaa-ajalla olisi tekemisissä. Olen kuullut, että nykyään olisi myös jotain Tinder-tyyppisiä appeja kaverihakuun, ehkä voisit kokeilla jotain sellaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki kavereita.
Onko jotain tavarataloa mistä saa hankittua?
Netti on täynnä ohjeita. Älä ole avuton
Miksi kivoja juttuja ei muka voi tehdä yksin? Ei toki kaikkia, mutta paljon voi tehdä.
Useimmat solmivat ne "syvät" kaverisuhteet ehkä jo lapsuudessa, tai viimeistään opiskellessa. Toki aikuisenakin tapaa uusia ihmisiä, mutta olen huomannut, että harvemmin enää syntyy sellaista "spontaania" kaverisuhdetta. Ja piirit ovat muutenkin pienenneet, kun ihmisillä alkaa olemaan perhettä ja ura painaa päälle, niin valikoidaan aika tarkkaan, että kenen kanssa niitä mahdollisesti vähäisiä vapaa-aikoja vietetään.
Se geneerinen neuvo, "mene ulos ja elä", harrasta, tee asioita joissa törmää ihmisiin. En oikein muuta keksi. Tee asioita itsellesi äläkä niinkään siltä kantilta, että lähden nyt hankkimaan kavereita/kumppania. Jos sellainen väkinäisyys, liika yrittäminen paistaa läpi, niin se työntää ihmisiä pois.
Siitä voit olla varma, ettet yksin ole tilanteessasi. Somen yms. myötä ihmisten yksinäisyys on kasvanut, tai ainakin tullut jotenkin näkyvämmäksi. "Anti-social social media"
Vierailija kirjoitti:
Miksi kivoja juttuja ei muka voi tehdä yksin? Ei toki kaikkia, mutta paljon voi tehdä.
Eihän se sama asia ole, mutta kotiin jäämällä tilanne ei ainakaan parane.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kivoja juttuja ei muka voi tehdä yksin? Ei toki kaikkia, mutta paljon voi tehdä.
Voihan niitä tehdä, mutta on se aivan eri pitää grilli-iltaa yksin tai mennä terassille yksin tai festareille yksin tai reissuun yksin mitä kaverin kanssa. Rannalla tylsää olla yksin kerta toisensa jälkeen.
Ihan jo lenkillekin olisi kiva saada välillä kaveri. Joku jonka kanssa jutella ja jakaa kokemuksia.
Mä en vaan ymmärrä tollasta itsesäälissä kieriskelyä. Mitä se oikeasti hyödyttää jäädä mietiskelemään, että voi voi kun ei ole sitä ja tätä, olen pas ka ihminen, muilla on kaikki paremmin. Siinä se elämä vasta meneekin hukkaan. Itsekin olen ollut nyt useamman vuoden sinkku, kaikki kaverini on muuttaneet kauemmaksi töiden takia, joten en saa heistä seuraa ex tempore kävelylenkeille sun muille. Näen heitä vaihtelevaan tahtiin, pisimmillään mennyt yli puolikin vuotta kun emme ole ehtinyt järjestää näkemistä. Asuinkaupungissani mulla on "vaan" sisarukset + ihan kivat työkaverit mutta en välitä nähdä heidän kanssa vapaa aikana kuitenkaan.
Haluaisinko että mun kaverit asuisi täällä jotta voisimme nähdä viikottain ja etenkin näin kesällä tehdä kivoja random juttuja? Tietty, mutta kun niin ei ole tapahtumassa niin en aio jäädä voivottelemaan vaan teen parhaani sen suhteen, että minulla on hauskaa ja mukavaa. Ja jos jostain tulee uusia kavereita vastaan niin kiva juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki kavereita.
Onko jotain tavarataloa mistä saa hankittua?
Sellainen kuin OnlyFans
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan ymmärrä tollasta itsesäälissä kieriskelyä. Mitä se oikeasti hyödyttää jäädä mietiskelemään, että voi voi kun ei ole sitä ja tätä, olen pas ka ihminen, muilla on kaikki paremmin. Siinä se elämä vasta meneekin hukkaan. Itsekin olen ollut nyt useamman vuoden sinkku, kaikki kaverini on muuttaneet kauemmaksi töiden takia, joten en saa heistä seuraa ex tempore kävelylenkeille sun muille. Näen heitä vaihtelevaan tahtiin, pisimmillään mennyt yli puolikin vuotta kun emme ole ehtinyt järjestää näkemistä. Asuinkaupungissani mulla on "vaan" sisarukset + ihan kivat työkaverit mutta en välitä nähdä heidän kanssa vapaa aikana kuitenkaan.
Haluaisinko että mun kaverit asuisi täällä jotta voisimme nähdä viikottain ja etenkin näin kesällä tehdä kivoja random juttuja? Tietty, mutta kun niin ei ole tapahtumassa niin en aio jäädä voivottelemaan vaan teen parhaani sen suhteen, että minulla on hauskaa ja mukavaa. Ja jos jostain tulee uusia kavereita vastaan niin kiva juttu.
Tässä on se ero, että sulla kuitenkin ON niitä kavereita. Tiedät, että sulla on ihmisiä joita edes kysyä ja joiden kanssa suunnitella asioita. Jos sulla on jäätelöä odottamassa pakasteessa, niin et sä voivottele sen puutetta, vaikka se ei kädessä just silloin olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat solmivat ne "syvät" kaverisuhteet ehkä jo lapsuudessa, tai viimeistään opiskellessa. Toki aikuisenakin tapaa uusia ihmisiä, mutta olen huomannut, että harvemmin enää syntyy sellaista "spontaania" kaverisuhdetta. Ja piirit ovat muutenkin pienenneet, kun ihmisillä alkaa olemaan perhettä ja ura painaa päälle, niin valikoidaan aika tarkkaan, että kenen kanssa niitä mahdollisesti vähäisiä vapaa-aikoja vietetään.
Se geneerinen neuvo, "mene ulos ja elä", harrasta, tee asioita joissa törmää ihmisiin. En oikein muuta keksi. Tee asioita itsellesi äläkä niinkään siltä kantilta, että lähden nyt hankkimaan kavereita/kumppania. Jos sellainen väkinäisyys, liika yrittäminen paistaa läpi, niin se työntää ihmisiä pois.
Siitä voit olla varma, ettet yksin ole tilanteessasi. Somen yms. myötä ihmisten yksinäisyys on kasvanut, tai ainakin tullut jotenkin näkyvämmäksi. "Anti-social social media"
Jossakin lehdessä tänä keväänä, joku tutkija selitti, että niin ystävystymiseen kuin kumppaninkin löytämiseen pitää viettää uuden ihmisen kanssa yhdessä aikaa 55 tuntia. Lapsena hiekkalaatikolla tai koululaisena tämä tulee helposti täyteen. Vielä opiskelujen aloitusvaiheessakin tämä on suht helppoa kun on yhteiset opinnot ja vapaa-aika. Myöhemmin onnistuu joskus työpaikalla tai harrastuksissa, mutta on selvästi vaikeampaa,kopska ihmisillä on monesti perheet ja omat kiireensä.
Harmi eten muista mistä tästä luin.
Tiedän tunteen. Yksinäiselle ja kaverittomalle ekstrovertille kesä ja juhlapyhät on kidutusta. Seuraus on se että olet pitkäaikaosmasentinut eikä Suomesta saa apua kun täällä ei teidätä miten ekstrovertteja hoidetaan ja kaikki ohjeet ja hoidot on suunniteltu introberteille.
Tsemppihalit sulle. Itsellä perhe, muutamia kavereita mutta taitaa ero olla tulossa.