Miksi jotkut naiset kohtelevat kumppaninsa lapsia todella ikävästi?

Käkikin vierittää toisten poikaset pois pesästä. Kuka hullu vieraita kakaroita nurkkiinsa ottaisi?

Typerää yleistämistä ja hyvesignalointia. Laitan sulle mitalin postissa tulemaan.

Miehelle ykkönen on aina vakipillu- turha väittää muuta.

Onneksi miehet eivät tee samaa. Eikun onpa tainnut viime aikoinakin olla useampikin uutinen, että miehet ovat hiipineet naiskumppanin lapsen huoneeseen ja sitten onkon napsahtanut tuomio rais kauksesta.

Mitä ne entiset pennut uudelle onnelle kuuluu, nehän on miehen ja hänen exänsä ongelma?

Minä en pidä mieheni lapsista, mutta kohtelen heitä hyvin. Olimme juuri tytön rippijuhlissa ja mieheni sanoi että oli hyvä, että minä olin siellä, jotta lasten äiti näki, miten hyvin lapsia kohtelen.

Jos lapset ovat miehelle ykkösiä, niin se tarkoittaa, ettei uurperhe tule ikinä toimimaan. Parishde pitää laittaa ykköseksi. Kyllä lapsista huolta pidetään, mutta elämä ei saa mennä heidän ehdoillaan.

Miksi en olisi ottanut lapsellista miestä, koska itsellänikin on lapsia.

Eilen oli hesarissa juttua, kuinka isät kuittaavat oman vanhempainvastuunsa valtiolla jättäen jälkeen 200 milj. laskun. Ja tietenkin siitä haukuttiin naisia, jotka valitsevat miehensä väärin.

Nyt voidaankin sitten taas vaihteeksi haukkua äitipuolia/miesten uusia kumppaneita. Pääasia, ettei koskaan arvostella sitä millaisia isiä miehet ovat lapsilleen.

Kyllä mä ainakin kohtelen hyvin ja leikin miehen 3 vuotiaan pojan kanssa kun äiti ei oo kuvioissa kun kerran kuukaudessa viikonlopun.

Poika täyttää kohta 4 ja nyt on vähän uhmaikää mutta muuten on tosi ihana , ja hänen elämässä ollut 2 vuotiaasta asti niin on tosi kiintynyt ja aamuisin kun nousen ja jos on jo noussut katsomaan lastenohjelmia niin tulee heti halaamaan, kyllä se kivalta tuntuu vaikka ei oma olekaan enkä voi saada lapsia .

Tuskin nyt ikävästä kohtelevat. Mutta uusipuoliso väsyy siihen että pitää hoitaa myös toisten lapset. On erittäin tärkeää ettei lapsia jätetä uuden kumppanin hoidettavaksi. Jos isää ei kiinnosta niin silloin lasten pitää olla äidillään.

Naiselle lapset pitää olla numero 1, muuten on huono äiti. Isälle suhteen pitää olla numero 1, koska muuten uusperhe ei toimi.

Mitä ihmettä?

Ne lapset on ihmisiä. Ihmisten alinta kastia on he, jotka kohtelee tahallaan huonosti tilanteeseen täysin syyttömiä lapsia.

Mä en edes pidä lapsista, joten minä en ala seurustella miehen kanssa, jolla on alle 15-vuotiaita lapsia.

Tiedän useamman äitipuolen, jotka haukkuvat jatkuvasti miehensä jälkikasvua. En tiedä miten heitä kohtelevat kasvotusten, mutta tuollainen puhe on ikävää kuultavaa ulkopuolisenkin korviin. Itse olen yh, enkä aio muuttaa kenenkään kanssa yhteen ennen kuin lapset ovat muuttaneet omilleen, enkä silloinkaan uusperhekuvioon..

Samaa mieltä kuin edellinen vastaaja. Tykkään kovasti mieheni lapsista kun ei Itselläni ole ja mukava touhuta heidän kanssa. Odotan jo sitäkin aikaa kun tulee lapsenlapsia kylään.

Vierailija kirjoitti:

Eilen oli hesarissa juttua, kuinka isät kuittaavat oman vanhempainvastuunsa valtiolla jättäen jälkeen 200 milj. laskun. Ja tietenkin siitä haukuttiin naisia, jotka valitsevat miehensä väärin.

Nyt voidaankin sitten taas vaihteeksi haukkua äitipuolia/miesten uusia kumppaneita. Pääasia, ettei koskaan arvostella sitä millaisia isiä miehet ovat lapsilleen.

🤣🤣🤣

Koskaan maailman historiassa ei ole miehiä arvosteltu missään.

Kuinka pihalla oikein olette? Voimme olla lähtökohtaisesti varmaan yhtä mieltä siitä että keskimääräinen suomalainen nainen pärjää ilman miestä oikein hyvin....monessa tapauksessa jopa paremmin ilman sitä miestä. Minä olen ollut ja vielä yhden teinin osalta vieläkin olen yhä yh-isi... nainen pärjää ilman mua mutta aikanaan hyvin pienet lapseni eivät olisi pärjänneet ilman mua päivääkään. Tässä tilanteessa on ilman muuta selvää moraalisesti ja eettisesti että panen lapseni etusijalle. Aivan naurettava ajatus on että hylkäisin lapseni jonkun pimpan takia. Lapsen äiti on niin mielenterveysongelmainen että vastuu lapsista on aina ollu ja tulee olemaan minulla. Ja kauniiksi lopuksi....miten joku nainen voi yleensä katsoa äijää joka on Hylännyt hänen takiaan lapsensa? Minä en moisia kattoisi edes sekunnin vertaan...

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä mieheni lapsista, mutta kohtelen heitä hyvin. Olimme juuri tytön rippijuhlissa ja mieheni sanoi että oli hyvä, että minä olin siellä, jotta lasten äiti näki, miten hyvin lapsia kohtelen.

Jos lapset ovat miehelle ykkösiä, niin se tarkoittaa, ettei uurperhe tule ikinä toimimaan. Parishde pitää laittaa ykköseksi. Kyllä lapsista huolta pidetään, mutta elämä ei saa mennä heidän ehdoillaan.

Miksi en olisi ottanut lapsellista miestä, koska itsellänikin on lapsia.

Laitatko todellakin miehen omien lastesi edelle? Järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pihalla oikein olette? Voimme olla lähtökohtaisesti varmaan yhtä mieltä siitä että keskimääräinen suomalainen nainen pärjää ilman miestä oikein hyvin....monessa tapauksessa jopa paremmin ilman sitä miestä. Minä olen ollut ja vielä yhden teinin osalta vieläkin olen yhä yh-isi... nainen pärjää ilman mua mutta aikanaan hyvin pienet lapseni eivät olisi pärjänneet ilman mua päivääkään. Tässä tilanteessa on ilman muuta selvää moraalisesti ja eettisesti että panen lapseni etusijalle. Aivan naurettava ajatus on että hylkäisin lapseni jonkun pimpan takia. Lapsen äiti on niin mielenterveysongelmainen että vastuu lapsista on aina ollu ja tulee olemaan minulla. Ja kauniiksi lopuksi....miten joku nainen voi yleensä katsoa äijää joka on Hylännyt hänen takiaan lapsensa? Minä en moisia kattoisi edes sekunnin vertaan...

Kaksi skenaariota uusperhe-elämästä näin loma-aikana:

1. Lapset ovat ykkösiä: lapset tulevat ja menevät miten lystäävät, mitään ei voi suunnitella, pariskunta ei voi viettää yhteisiä lomia, koska lasten aikataulut sotkevat ne, eikä rahaakaan ole yhteisiin lomiin, kun raha mennyt lasten lomiin.

2. Parisuhde on ykkönen: pariskunnallaon yhteisiä menoja ja lomia, joiden ympärille rakennetaan kuvio, milloin lapset tulevat ja mitä heidän kanssaan tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä mieheni lapsista, mutta kohtelen heitä hyvin. Olimme juuri tytön rippijuhlissa ja mieheni sanoi että oli hyvä, että minä olin siellä, jotta lasten äiti näki, miten hyvin lapsia kohtelen.

Jos lapset ovat miehelle ykkösiä, niin se tarkoittaa, ettei uurperhe tule ikinä toimimaan. Parishde pitää laittaa ykköseksi. Kyllä lapsista huolta pidetään, mutta elämä ei saa mennä heidän ehdoillaan.

Miksi en olisi ottanut lapsellista miestä, koska itsellänikin on lapsia.

Laitatko todellakin miehen omien lastesi edelle? Järkyttävää.

Ei, en ole laittanut miestä lasten edelle, vaan parisuhteen huoltaminen on se kaikista tärkein asia. Uusperheessä ei ole muuta liimaa kuin parisuhde. Lapset eivät pidä kuviota kasassa.

Totta kai palavasta talosta pelastan lapset enkä miestä. Jos lapseni on sairas, saa mies aikuisena viihdyttää itseään. Vietän lasteni kanssa usein kahdenkeskistä aikaa, itse asiassa kaikki iltapäivät, kun mies tulee vasta myöhään töistä.

Mutta parisuhde on tärkein, ja siihen priorisoin aikaa. Lapset eivät sekoita meidän aikatauluja, vaan meidän kahden reissut priorisoidaan ensin. Viikonloppuisin menemme syömään kahdestaan tms.

Mies ja lapset eivät kilpaile keskenään. En keksi mitään esimerkkiä, miten lapset kärsisivät siitä, että priorisoin parisuhteen. Lapset siis olivat jo isompia silloin, kun yhteen menimme, eli pienistä lapsista ei ollut kyse.

.

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä mieheni lapsista, mutta kohtelen heitä hyvin. Olimme juuri tytön rippijuhlissa ja mieheni sanoi että oli hyvä, että minä olin siellä, jotta lasten äiti näki, miten hyvin lapsia kohtelen.

Jos lapset ovat miehelle ykkösiä, niin se tarkoittaa, ettei uurperhe tule ikinä toimimaan. Parishde pitää laittaa ykköseksi. Kyllä lapsista huolta pidetään, mutta elämä ei saa mennä heidän ehdoillaan.

Miksi en olisi ottanut lapsellista miestä, koska itsellänikin on lapsia.

Tuollaisen "naisen" voin mielelläni jättää kuin nallin kalliolle. Lapsi on tärkein, keski-ikäistä prinsessa en kaipaa.