Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun en voi sietää mieheni lapsuudenperhettä?
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäävät työelämässä jotka ei kestä miehensä sukua tai miehen lapsuudenkavereita?
Näitä työpaikkakiusaajia ja selän takana puhujia?
Siis todella hyvin. Mulla on mukavat työkaverit toisin kuin appivanhempani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäävät työelämässä jotka ei kestä miehensä sukua tai miehen lapsuudenkavereita?
Näitä työpaikkakiusaajia ja selän takana puhujia?Hyvin. Työelämässä tehdään työpäivä ja mennään kotiin. Ei ne työkaverit tunge yksityiselämään.
Ja työpaikkaahan voi vaihtaa.
Enemmän sitä inhaa työkaveria joutuu sietämään , 5 päivää viikossa kuin miehen
sukua muutamia kertoja vuodessa ja niihinkin laitetaan mies yksin kun pikku rouva ei kestä puolison sukua. Kas kun se mies kelpasi huonosta suvusta.
Miestäkin voi vaihtaa, miksi olisit epätyydyttävässä suhteessa yksityiselämässä jos et kerran työelämässäkään?
Se on epätyydyttävä suhde jos halveksii miehen taustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäävät työelämässä jotka ei kestä miehensä sukua tai miehen lapsuudenkavereita?
Näitä työpaikkakiusaajia ja selän takana puhujia?Siis todella hyvin. Mulla on mukavat työkaverit toisin kuin appivanhempani.
Mutta jos ei oliskaan vaan kivoja työkavereita?
On se aikuiselta jos ei appivanhempiaan kestä kun ei edes yhteistalouksia nykyisin, ehkä jossain maalla samassa pihassa. Mutta tietoinen valinta se on silloinkin naiselta ollut.
Naiset on tuuliviirejä, ensin naidaan ja sitten alkaa valitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäävät työelämässä jotka ei kestä miehensä sukua tai miehen lapsuudenkavereita?
Näitä työpaikkakiusaajia ja selän takana puhujia?Hyvin. Työelämässä tehdään työpäivä ja mennään kotiin. Ei ne työkaverit tunge yksityiselämään.
Ja työpaikkaahan voi vaihtaa.
Enemmän sitä inhaa työkaveria joutuu sietämään , 5 päivää viikossa kuin miehen
sukua muutamia kertoja vuodessa ja niihinkin laitetaan mies yksin kun pikku rouva ei kestä puolison sukua. Kas kun se mies kelpasi huonosta suvusta.Miestäkin voi vaihtaa, miksi olisit epätyydyttävässä suhteessa yksityiselämässä jos et kerran työelämässäkään?
Se on epätyydyttävä suhde jos halveksii miehen taustaa.
No eihän sitä suvun kanssa olla naimisissa vaan sen miehen kanssa. En todellakaan jättäisi miestäni hänen sukunsa takia. Suku on mitä on eikä heitä ole pakko tavata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäävät työelämässä jotka ei kestä miehensä sukua tai miehen lapsuudenkavereita?
Näitä työpaikkakiusaajia ja selän takana puhujia?Siis todella hyvin. Mulla on mukavat työkaverit toisin kuin appivanhempani.
Mutta jos ei oliskaan vaan kivoja työkavereita?
On se aikuiselta jos ei appivanhempiaan kestä kun ei edes yhteistalouksia nykyisin, ehkä jossain maalla samassa pihassa. Mutta tietoinen valinta se on silloinkin naiselta ollut.Naiset on tuuliviirejä, ensin naidaan ja sitten alkaa valitus.
No sitten olisin vähemmän työkavereiden kanssa tekeisissä. En työpaikkaani jättäisi, koska pidän työstäni, mutta työkavereiden kanssa ei ole mikään pakko seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäävät työelämässä jotka ei kestä miehensä sukua tai miehen lapsuudenkavereita?
Näitä työpaikkakiusaajia ja selän takana puhujia?Siis todella hyvin. Mulla on mukavat työkaverit toisin kuin appivanhempani.
Mutta jos ei oliskaan vaan kivoja työkavereita?
On se aikuiselta jos ei appivanhempiaan kestä kun ei edes yhteistalouksia nykyisin, ehkä jossain maalla samassa pihassa. Mutta tietoinen valinta se on silloinkin naiselta ollut.Naiset on tuuliviirejä, ensin naidaan ja sitten alkaa valitus.
A. Ne ei silti tunge kotiin, yksityisasioihin eikä sekaannu lastenkasvatukseen jne.
B. Työpaikka on vapaasti vaihdettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäävät työelämässä jotka ei kestä miehensä sukua tai miehen lapsuudenkavereita?
Näitä työpaikkakiusaajia ja selän takana puhujia?Hyvin. Työelämässä tehdään työpäivä ja mennään kotiin. Ei ne työkaverit tunge yksityiselämään.
Ja työpaikkaahan voi vaihtaa.
Enemmän sitä inhaa työkaveria joutuu sietämään , 5 päivää viikossa kuin miehen
sukua muutamia kertoja vuodessa ja niihinkin laitetaan mies yksin kun pikku rouva ei kestä puolison sukua. Kas kun se mies kelpasi huonosta suvusta.Miestäkin voi vaihtaa, miksi olisit epätyydyttävässä suhteessa yksityiselämässä jos et kerran työelämässäkään?
Se on epätyydyttävä suhde jos halveksii miehen taustaa.
Syytönhän se mies on kammosukulaisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäävät työelämässä jotka ei kestä miehensä sukua tai miehen lapsuudenkavereita?
Näitä työpaikkakiusaajia ja selän takana puhujia?Hyvin. Työelämässä tehdään työpäivä ja mennään kotiin. Ei ne työkaverit tunge yksityiselämään.
Ja työpaikkaahan voi vaihtaa.
Enemmän sitä inhaa työkaveria joutuu sietämään , 5 päivää viikossa kuin miehen
sukua muutamia kertoja vuodessa ja niihinkin laitetaan mies yksin kun pikku rouva ei kestä puolison sukua. Kas kun se mies kelpasi huonosta suvusta.Miestäkin voi vaihtaa, miksi olisit epätyydyttävässä suhteessa yksityiselämässä jos et kerran työelämässäkään?
Se on epätyydyttävä suhde jos halveksii miehen taustaa.No eihän sitä suvun kanssa olla naimisissa vaan sen miehen kanssa. En todellakaan jättäisi miestäni hänen sukunsa takia. Suku on mitä on eikä heitä ole pakko tavata
Miehelläsi on sukunsa geenit ja lapsillsnne. Inhoatko lapsiasi?
Vanhana omasta miehestäni tuli kuin isänsä, tukkakin kaljuuntui ihan samoin. Kuuskymppinen appi ja mies samanikäisinä , valokuvissa ihan samannäköiset. Ja nuorena rento ja suvaitseva mieheni muuttui myös pikkutarkaksi ja ahdasmieliseksi vanhana kuin isänsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäävät työelämässä jotka ei kestä miehensä sukua tai miehen lapsuudenkavereita?
Näitä työpaikkakiusaajia ja selän takana puhujia?Hyvin. Työelämässä tehdään työpäivä ja mennään kotiin. Ei ne työkaverit tunge yksityiselämään.
Ja työpaikkaahan voi vaihtaa.
Enemmän sitä inhaa työkaveria joutuu sietämään , 5 päivää viikossa kuin miehen
sukua muutamia kertoja vuodessa ja niihinkin laitetaan mies yksin kun pikku rouva ei kestä puolison sukua. Kas kun se mies kelpasi huonosta suvusta.Miestäkin voi vaihtaa, miksi olisit epätyydyttävässä suhteessa yksityiselämässä jos et kerran työelämässäkään?
Se on epätyydyttävä suhde jos halveksii miehen taustaa.No eihän sitä suvun kanssa olla naimisissa vaan sen miehen kanssa. En todellakaan jättäisi miestäni hänen sukunsa takia. Suku on mitä on eikä heitä ole pakko tavata
Miehelläsi on sukunsa geenit ja lapsillsnne. Inhoatko lapsiasi?
Vanhana omasta miehestäni tuli kuin isänsä, tukkakin kaljuuntui ihan samoin. Kuuskymppinen appi ja mies samanikäisinä , valokuvissa ihan samannäköiset. Ja nuorena rento ja suvaitseva mieheni muuttui myös pikkutarkaksi ja ahdasmieliseksi vanhana kuin isänsä
Ei se sukulaisten käytös geeneistä johdu.
Miehet, katsokaa anoppianne! Näette vaimonne samanikäisenä, harkitkaa, kannattako riski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäävät työelämässä jotka ei kestä miehensä sukua tai miehen lapsuudenkavereita?
Näitä työpaikkakiusaajia ja selän takana puhujia?Hyvin. Työelämässä tehdään työpäivä ja mennään kotiin. Ei ne työkaverit tunge yksityiselämään.
Ja työpaikkaahan voi vaihtaa.
Enemmän sitä inhaa työkaveria joutuu sietämään , 5 päivää viikossa kuin miehen
sukua muutamia kertoja vuodessa ja niihinkin laitetaan mies yksin kun pikku rouva ei kestä puolison sukua. Kas kun se mies kelpasi huonosta suvusta.Miestäkin voi vaihtaa, miksi olisit epätyydyttävässä suhteessa yksityiselämässä jos et kerran työelämässäkään?
Se on epätyydyttävä suhde jos halveksii miehen taustaa.No eihän sitä suvun kanssa olla naimisissa vaan sen miehen kanssa. En todellakaan jättäisi miestäni hänen sukunsa takia. Suku on mitä on eikä heitä ole pakko tavata
Miehelläsi on sukunsa geenit ja lapsillsnne. Inhoatko lapsiasi?
Vanhana omasta miehestäni tuli kuin isänsä, tukkakin kaljuuntui ihan samoin. Kuuskymppinen appi ja mies samanikäisinä , valokuvissa ihan samannäköiset. Ja nuorena rento ja suvaitseva mieheni muuttui myös pikkutarkaksi ja ahdasmieliseksi vanhana kuin isänsäEi se sukulaisten käytös geeneistä johdu.
Ai vai ei geenit ja sama kasvatus vaikuta? Miehestäsi tuli ihana seksipeto ja muu suku ihan typerää
Perhe on osa miestä ja hänen historiaansa. Vähän tylyä suhtautua mieheen näin. Ei kuulosta toimivalta ja taustoja tietämättä antaa ap:sta nuivan kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäävät työelämässä jotka ei kestä miehensä sukua tai miehen lapsuudenkavereita?
Näitä työpaikkakiusaajia ja selän takana puhujia?Hyvin. Työelämässä tehdään työpäivä ja mennään kotiin. Ei ne työkaverit tunge yksityiselämään.
Ja työpaikkaahan voi vaihtaa.
Enemmän sitä inhaa työkaveria joutuu sietämään , 5 päivää viikossa kuin miehen
sukua muutamia kertoja vuodessa ja niihinkin laitetaan mies yksin kun pikku rouva ei kestä puolison sukua. Kas kun se mies kelpasi huonosta suvusta.Miestäkin voi vaihtaa, miksi olisit epätyydyttävässä suhteessa yksityiselämässä jos et kerran työelämässäkään?
Se on epätyydyttävä suhde jos halveksii miehen taustaa.No eihän sitä suvun kanssa olla naimisissa vaan sen miehen kanssa. En todellakaan jättäisi miestäni hänen sukunsa takia. Suku on mitä on eikä heitä ole pakko tavata
Miehelläsi on sukunsa geenit ja lapsillsnne. Inhoatko lapsiasi?
Vanhana omasta miehestäni tuli kuin isänsä, tukkakin kaljuuntui ihan samoin. Kuuskymppinen appi ja mies samanikäisinä , valokuvissa ihan samannäköiset. Ja nuorena rento ja suvaitseva mieheni muuttui myös pikkutarkaksi ja ahdasmieliseksi vanhana kuin isänsä
Ei minua mitkään ulkonäköseikat haittaa. Antaa kaljuuntua ihan rauhassa, jos on kaljuuntumassa. Jos vanhana muuttu ahdasmieliseksi, niin katsotaan tilanne uudelleen.. Kyllähän tässä näitä hyviä vuosia on vaikka kuinka paljon jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäävät työelämässä jotka ei kestä miehensä sukua tai miehen lapsuudenkavereita?
Näitä työpaikkakiusaajia ja selän takana puhujia?Siis todella hyvin. Mulla on mukavat työkaverit toisin kuin appivanhempani.
Mutta jos ei oliskaan vaan kivoja työkavereita?
On se aikuiselta jos ei appivanhempiaan kestä kun ei edes yhteistalouksia nykyisin, ehkä jossain maalla samassa pihassa. Mutta tietoinen valinta se on silloinkin naiselta ollut.Naiset on tuuliviirejä, ensin naidaan ja sitten alkaa valitus.
A. Ne ei silti tunge kotiin, yksityisasioihin eikä sekaannu lastenkasvatukseen jne.
B. Työpaikka on vapaasti vaihdettavissa.
Myös mies on ihan vapaasti vaihdettavissa, kierrokselle vasn ehkä.löytyy ne hyvät appivanhemmat.
Täällä vauvalla monen elämänsisältö on anoppi, mies on ihan toissijainen äänettömäksi lannistettu hissuttelija tai paljon kotoa menossa oleva merkityksetön tyyppin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität sopeutua tilanteeseen ja kestää sen: tapaamiset minimiin (miehes käyköön yksin heidän luonaan jne). Tai jos tilanne eskaloituu niin jätät miehen ja toivot että seuraavan lapsuuden perhe ei olisi samanlaisia.
Mitähän ap tuumaisi, jos mies ottaisi saman kannan tämän sukulaisiin? Ai, teillä on X, Y, Z sukuhomma? Mee vaan yksin, ei mua kiinnosta, en halua nähdä.
Naiset, naisten suvut ja äidit ovat täydellisiä, osa perhettä. Onko kuksan koskaan kuullut miehestä joka ei sietäisi vaimonsa perhettä ja anopin jatkuvia yökyläilyjä
Mitä ihme yökyläilyitä?
No näitä yökyläilyjä joista naiset täällä valittavat. Miehen vanhemmat ovat neljäkin päivää yökylässä passattavana ja sisarukset vähän väliä yösijaa pyytämässä
Vierailija kirjoitti:
Kasvaa aikuiseksi.
Juuri näin. Ei heitä ole pakko tavata, kun se muka nyt kuuluu asiaan. Voi aikuismaisesti olla tapaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität sopeutua tilanteeseen ja kestää sen: tapaamiset minimiin (miehes käyköön yksin heidän luonaan jne). Tai jos tilanne eskaloituu niin jätät miehen ja toivot että seuraavan lapsuuden perhe ei olisi samanlaisia.
Mitähän ap tuumaisi, jos mies ottaisi saman kannan tämän sukulaisiin? Ai, teillä on X, Y, Z sukuhomma? Mee vaan yksin, ei mua kiinnosta, en halua nähdä.
Ei mun mies kestä mun sukulaisia. Ja ihan syystä. En minäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität sopeutua tilanteeseen ja kestää sen: tapaamiset minimiin (miehes käyköön yksin heidän luonaan jne). Tai jos tilanne eskaloituu niin jätät miehen ja toivot että seuraavan lapsuuden perhe ei olisi samanlaisia.
Mitähän ap tuumaisi, jos mies ottaisi saman kannan tämän sukulaisiin? Ai, teillä on X, Y, Z sukuhomma? Mee vaan yksin, ei mua kiinnosta, en halua nähdä.
Naiset, naisten suvut ja äidit ovat täydellisiä, osa perhettä. Onko kuksan koskaan kuullut miehestä joka ei sietäisi vaimonsa perhettä ja anopin jatkuvia yökyläilyjä
Miehet kestävät siksi, että ovat kuin lapsia. Riittää huomio, lässytys, täysi maha ja muutenkin mukavuusalueella oleminen ja mikä tahansa paapominen. Aina osaavat kaivaa kanavan, jolla tuota irtoaa. Helppo sopeutua.
Nainen jos on oma itsensä, hän on oma itsensä. Harva kääntää takkia sen mukaan, miten kannattaisi kiemurrella, että olisi suosiossa ja kerjäisi lässynlässynhuomiot.
Ehkä toisaalta naisten pitäisi aloittaa tuo. Sehän olisi sitä tasa-arvoa.
Toisaalta nainen ei koskaan ole ihmeellinen, jos osaa nostaa salaatin anoppilassa pöytään tai viedä oman lautasen jopa tiskikoneeseen. Mies on jo niissä asioissa ihmeellinen. Ja syökin vielä ihastuttavan paljon ja voi miten reippaasti!
Eli taas vähälahjaisuutta ihannoidaan?
Olipa pitkä sepustus, en jaksanut lukea.