Työnantaja vaatii joustavuutta - elämäntilanne ei sitä mahdollista
Kerroin haastattelussa olevani pienten lasten yksinhuoltaja. Työnantaja vakuutti ymmärtävänsä elämäntilanteen rajoitukset. Nyt työnantaja valittaa siitä, etten pysty kovin usein tekemään työmatkoja, kun olen yksin vastuussa lapsista. Pitäisi kuulemma olla joustavampi asenne. Eikö työnantaja ymmärrä miten elämäntilanne vaikuttaa mahdollisuuteen joustaa työn vuoksi?
Kommentit (142)
Jos AP:n työsopimuksessa ei ole mainittu matkustusvelvollisuudesta ja on työaikakin kerrottu, niistä poikkeaminen on varmasti erikoistapaus, josta AP:n pitää saada matkakulukorvaukset sekä päiväraha, jos lain ehdot täyttyvät. AP:n kannattaa ottaa yhteys liittonsa lakimieheen ja kysyä tarkemmin, miten omalla alalla ja TES:in mukaan asiaa tulkitaan.
Työnantajalta voi siis kysyä maksavatko osana matkakuluja AP:n lasten hoidon yön yli vai eivät.
Jos eivät maksa, sitten AP:n pitää kysellä onko lähialueella ympärivuorokautista hoitopaikkaa lapselle. Jos ei ole, sitten AP voi sanoa työnantajalle, että työmatkat eivät onnistu.
Näistä asioista kannattaa keskustella työnantajan kanssa sähköpostilla ja sitten posteista ottaa kopiot itselle. Pitää myös ottaa valmiiksi kotiin kopiot kaikista työsuhteeseen ja työtehtäviin liittyvistä asiakirjoista, etenkin niistä, joissa on firman logo ja/tai työnantajan edustajan allekirjoitus. Tämä varalle, että pyrkivät antamaan sulle laittomasti potkut, jos et suostu työmatkoihin. Jos painostaminen vaikuttaa epäasialliselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekivät virheen kun valitsivat sut. Meilläkin tehtiin valinta useamman lapsen yh:n ja nuorehkon lapsettoman sinkun välillä. Ekalla enemmän kokemusta, jälkimmäisellä parempi koulutus. Itse olisin valinnut jälkimmäisen työhömme sisältyvien matkojen ja ajoittaisten iltatöiden takia.
Nytpä sitten koko tiimi kärsii siitä, että eka valittiin.
Ettekä kertoneet et pitää matkustaa ja olla illoissa?
Kerrottiin ja sanoi niiden onnistuvan. Vaan nyt on ilmennyt (ja minusta valinnan tehneiden olisi se pitänyt tajuta), että hänen pitää käytännössä kuukautta ennen tietää työmatkat iltatyöt, että pystyy niitä tekemään. Akuutit keikat kaatuu sitten meidän muiden niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummatkin oletti haastattelussa omiansa.
Siksi olette tuossa tilanteessa.
Asia olisi pitänyt käydä huolellisemmin läpi.
Että mitä tarkoittaa elämäntilanteen rajoitukset.
Molempien olisi siis.Miksi työsuhdetta pitäisi vatvoa kuin jotain parisuhdetta? Pomo varmasti tietää kokemuksesta mitä tarkoittaa työntekijälle se että on perheellinen. Ei taatusti tule yllätyksenä.
En niputtaisi perheellisiä samaan. Joillekin työ on niin tärkeää, että tekevät tarpeelliset järjestelyt yksityiselämässään, ettei perhe estä työmenoja.
Tarkoitatko että yksinhuoltajan on annettava lapset pois? Ei kaikilla yksinkertaisesti ole elämäntilanteessa sitä joustovaraa, vaikka työ olisi miten intohimo. Ihmiset ovat tässä suhteessa hyvin erilaisessa asemassa sen suhteen miten asioita pystyy järjestelemään työn ehdoilla.
En tarkoita. Tunne itse yh:n, joka palkkaa lapsenvahdin työhön liittyvien ilta menojen ajaksi. Työskentelee hyvin kilpaillulla alalla, jolla urakehityksen seinä nyt vain tulisi vastaan, jos ei niin tekisi. Ja suhtautuu muuten esihenkilö näit tosi tiukasti siihen, että perheellisillä ei ole mitään erioikeuksia joustoihin.
No, kaikilla ei tuohon ole mahdollisuutta. Lapset eivät välttämättä ole samasta muotista eikä joka työstä makseta maltaita.
Hoitoapulaisen palkalla esimerkiksi ei toistuvasti lastenhoitajan palkkioita makseta.
Hoitoapulaiset ei taida kovin kunnianhimoisiakaan olla. Ja alan työvoimapulan takia voivat elää perheidensä ehdolla.
Eniten ihmettelen sitä miten työnantajan kuvittelee joustamisen työajoissa olevan pelkästään jokin yksilön henkilökohtainen ominaisuus eikä näe miten erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat siihen paljonko työn eteen pystyy joustamaan. Iltatyöt onnistuvat jossain elämäntilanteessa paljon helpommin kuin toisessa. Eivät ihmiset työn takia vapaudu kaikista muista velvoitteistaan.
Typerä hakija ja typerä työnantaja, ei voi muuta todeta. Sinä haet työtehtävää, joka edellyttää matkustamista, ai jaa ja työnantaja edes haastattelee hakijaa, jolla ei näitä edellytyksiä ole. Kumpi keissin tyhmin onkaan ?
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmettelen sitä miten työnantajan kuvittelee joustamisen työajoissa olevan pelkästään jokin yksilön henkilökohtainen ominaisuus eikä näe miten erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat siihen paljonko työn eteen pystyy joustamaan. Iltatyöt onnistuvat jossain elämäntilanteessa paljon helpommin kuin toisessa. Eivät ihmiset työn takia vapaudu kaikista muista velvoitteistaan.
Vaan kun työntekijöitä pitää kohdella tasa-arvoisesti, ap:n elämäntilanne ei ole työkavereiden vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekivät virheen kun valitsivat sut. Meilläkin tehtiin valinta useamman lapsen yh:n ja nuorehkon lapsettoman sinkun välillä. Ekalla enemmän kokemusta, jälkimmäisellä parempi koulutus. Itse olisin valinnut jälkimmäisen työhömme sisältyvien matkojen ja ajoittaisten iltatöiden takia.
Nytpä sitten koko tiimi kärsii siitä, että eka valittiin.
Ettekä kertoneet et pitää matkustaa ja olla illoissa?
Kerrottiin ja sanoi niiden onnistuvan. Vaan nyt on ilmennyt (ja minusta valinnan tehneiden olisi se pitänyt tajuta), että hänen pitää käytännössä kuukautta ennen tietää työmatkat iltatyöt, että pystyy niitä tekemään. Akuutit keikat kaatuu sitten meidän muiden niskaan.
Se on työnantajan vika, jos ei tämmöisiä asioita varmisteta huolella yksityiskohtineen ja kirjoiteta auki työsopimukseen. Huonosta johtamisesta on kyse ja ym. tapauksessa siitä kärsii nyt koko tiimi.
Kaikkea shittiä sitä saakin lukea kirjoitti:
Typerä hakija ja typerä työnantaja, ei voi muuta todeta. Sinä haet työtehtävää, joka edellyttää matkustamista, ai jaa ja työnantaja edes haastattelee hakijaa, jolla ei näitä edellytyksiä ole. Kumpi keissin tyhmin onkaan ?
Työnantaja, joka ei kerro että matkatöitä on sen verran, ettei työ onnistu hakijan kertomilla rajoituksilla. Tuolla tavalla rekrytoimalla saadaan rekrytoida väkeä usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmettelen sitä miten työnantajan kuvittelee joustamisen työajoissa olevan pelkästään jokin yksilön henkilökohtainen ominaisuus eikä näe miten erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat siihen paljonko työn eteen pystyy joustamaan. Iltatyöt onnistuvat jossain elämäntilanteessa paljon helpommin kuin toisessa. Eivät ihmiset työn takia vapaudu kaikista muista velvoitteistaan.
Vaan kun työntekijöitä pitää kohdella tasa-arvoisesti, ap:n elämäntilanne ei ole työkavereiden vika.
Aivan, mutta lapsista ei oikein pääse eroonkaan, jos niitä on. Olisitte sanoneet hakijalle, että kaikilla tiimissä on oltava valmius tehdä paljon matkatöitä nopealla aikataululla. Eiköhän silloin henkilö olisi hakeutunut jonnekin muualle töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekivät virheen kun valitsivat sut. Meilläkin tehtiin valinta useamman lapsen yh:n ja nuorehkon lapsettoman sinkun välillä. Ekalla enemmän kokemusta, jälkimmäisellä parempi koulutus. Itse olisin valinnut jälkimmäisen työhömme sisältyvien matkojen ja ajoittaisten iltatöiden takia.
Nytpä sitten koko tiimi kärsii siitä, että eka valittiin.
Ettekä kertoneet et pitää matkustaa ja olla illoissa?
Kerrottiin ja sanoi niiden onnistuvan. Vaan nyt on ilmennyt (ja minusta valinnan tehneiden olisi se pitänyt tajuta), että hänen pitää käytännössä kuukautta ennen tietää työmatkat iltatyöt, että pystyy niitä tekemään. Akuutit keikat kaatuu sitten meidän muiden niskaan.
Se on työnantajan vika, jos ei tämmöisiä asioita varmisteta huolella yksityiskohtineen ja kirjoiteta auki työsopimukseen. Huonosta johtamisesta on kyse ja ym. tapauksessa siitä kärsii nyt koko tiimi.
Samaa mieltä. Aikaisemmin samalla alalla toisella työnantajalla nämä käytiin todella tarkasti läpi. Todella moni perheellinen jättäytyi itse pois todeten, ettei pysty joustamaan työn luonteen vaatimalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmettelen sitä miten työnantajan kuvittelee joustamisen työajoissa olevan pelkästään jokin yksilön henkilökohtainen ominaisuus eikä näe miten erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat siihen paljonko työn eteen pystyy joustamaan. Iltatyöt onnistuvat jossain elämäntilanteessa paljon helpommin kuin toisessa. Eivät ihmiset työn takia vapaudu kaikista muista velvoitteistaan.
Vaan kun työntekijöitä pitää kohdella tasa-arvoisesti, ap:n elämäntilanne ei ole työkavereiden vika.
Jos tämä yksi yh-työntekijä asetetaan eriarvoiseen asemaan perhesuhteensa takia, siinä työnantaja voi rikkoa yhdenvertaisuuslakia. Vähintäänkin työnantajan pitäisi korvata lastenhoitokulut työmatkan ajalta, tai palkata lastenhoitaja AP:lle. Jos työnantaja ei näin tee, sittenhän työmatkasta koituu AP:lle kuluja, joita muilla työntekijöillä ei ole ja se voi olla syrjintää.
Vika on työnantajan. Jos kerran halusi sisällyttää työhön matkustusta, miksei asiasta sovittu etukäteen ja miksei sitä kirjattu työsopimukseen? Miksi valittiin yh-työntekijä, onhan päivänselvää, ettei voi tuosta vaan mennä yön yli työmatkalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummatkin oletti haastattelussa omiansa.
Siksi olette tuossa tilanteessa.
Asia olisi pitänyt käydä huolellisemmin läpi.
Että mitä tarkoittaa elämäntilanteen rajoitukset.
Molempien olisi siis.Miksi työsuhdetta pitäisi vatvoa kuin jotain parisuhdetta? Pomo varmasti tietää kokemuksesta mitä tarkoittaa työntekijälle se että on perheellinen. Ei taatusti tule yllätyksenä.
En niputtaisi perheellisiä samaan. Joillekin työ on niin tärkeää, että tekevät tarpeelliset järjestelyt yksityiselämässään, ettei perhe estä työmenoja.
Tarkoitatko että yksinhuoltajan on annettava lapset pois? Ei kaikilla yksinkertaisesti ole elämäntilanteessa sitä joustovaraa, vaikka työ olisi miten intohimo. Ihmiset ovat tässä suhteessa hyvin erilaisessa asemassa sen suhteen miten asioita pystyy järjestelemään työn ehdoilla.
En tarkoita. Tunne itse yh:n, joka palkkaa lapsenvahdin työhön liittyvien ilta menojen ajaksi. Työskentelee hyvin kilpaillulla alalla, jolla urakehityksen seinä nyt vain tulisi vastaan, jos ei niin tekisi. Ja suhtautuu muuten esihenkilö näit tosi tiukasti siihen, että perheellisillä ei ole mitään erioikeuksia joustoihin.
No, kaikilla ei tuohon ole mahdollisuutta. Lapset eivät välttämättä ole samasta muotista eikä joka työstä makseta maltaita.
Hoitoapulaisen palkalla esimerkiksi ei toistuvasti lastenhoitajan palkkioita makseta.
Hoitoapulaiset ei taida kovin kunnianhimoisiakaan olla. Ja alan työvoimapulan takia voivat elää perheidensä ehdolla.
Hoitoapulainen sanelemassa työnantajalle millä ehdoilla töitä tekee? Oletko yhtään selvillä matalapalkka-aloista? Niillä joudutaan usein joudutaan tekemään kaikki mahdolliset saatavilla olevat tunnit, jotta saa laskut maksettua.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Työnantaja ei suostunut joustamaan yhtään. Oli pakko ottaa loparit kun ei ollut mitään paikkaa mihin laittaa lapset.
Ei ole myöskään pakko ottaa lopareita. Voi sanoa työnantajalle, että anna loparit, mutta itse istun täällä, kuin tatti siihen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Työnantaja ei suostunut joustamaan yhtään. Oli pakko ottaa loparit kun ei ollut mitään paikkaa mihin laittaa lapset.
Ei ole myöskään pakko ottaa lopareita. Voi sanoa työnantajalle, että anna loparit, mutta itse istun täällä, kuin tatti siihen asti.
Niinpä. Ei kannata lähteä itse, koska tulee pitkä karenssi.
Liiton pitäisi myös puuttua tälläiseen työnantajan venkoiluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummatkin oletti haastattelussa omiansa.
Siksi olette tuossa tilanteessa.
Asia olisi pitänyt käydä huolellisemmin läpi.
Että mitä tarkoittaa elämäntilanteen rajoitukset.
Molempien olisi siis.Miksi työsuhdetta pitäisi vatvoa kuin jotain parisuhdetta? Pomo varmasti tietää kokemuksesta mitä tarkoittaa työntekijälle se että on perheellinen. Ei taatusti tule yllätyksenä.
En niputtaisi perheellisiä samaan. Joillekin työ on niin tärkeää, että tekevät tarpeelliset järjestelyt yksityiselämässään, ettei perhe estä työmenoja.
Tarkoitatko että yksinhuoltajan on annettava lapset pois? Ei kaikilla yksinkertaisesti ole elämäntilanteessa sitä joustovaraa, vaikka työ olisi miten intohimo. Ihmiset ovat tässä suhteessa hyvin erilaisessa asemassa sen suhteen miten asioita pystyy järjestelemään työn ehdoilla.
En tarkoita. Tunne itse yh:n, joka palkkaa lapsenvahdin työhön liittyvien ilta menojen ajaksi. Työskentelee hyvin kilpaillulla alalla, jolla urakehityksen seinä nyt vain tulisi vastaan, jos ei niin tekisi. Ja suhtautuu muuten esihenkilö näit tosi tiukasti siihen, että perheellisillä ei ole mitään erioikeuksia joustoihin.
No, kaikilla ei tuohon ole mahdollisuutta. Lapset eivät välttämättä ole samasta muotista eikä joka työstä makseta maltaita.
Vakiovirsi. Öhö öhö kun meidän lapset on niin spessui, että koko maailman pitää pyöriä perhe-elämämme tahdissa ja tukea meitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummatkin oletti haastattelussa omiansa.
Siksi olette tuossa tilanteessa.
Asia olisi pitänyt käydä huolellisemmin läpi.
Että mitä tarkoittaa elämäntilanteen rajoitukset.
Molempien olisi siis.Miksi työsuhdetta pitäisi vatvoa kuin jotain parisuhdetta? Pomo varmasti tietää kokemuksesta mitä tarkoittaa työntekijälle se että on perheellinen. Ei taatusti tule yllätyksenä.
En niputtaisi perheellisiä samaan. Joillekin työ on niin tärkeää, että tekevät tarpeelliset järjestelyt yksityiselämässään, ettei perhe estä työmenoja.
Tarkoitatko että yksinhuoltajan on annettava lapset pois? Ei kaikilla yksinkertaisesti ole elämäntilanteessa sitä joustovaraa, vaikka työ olisi miten intohimo. Ihmiset ovat tässä suhteessa hyvin erilaisessa asemassa sen suhteen miten asioita pystyy järjestelemään työn ehdoilla.
En tarkoita. Tunne itse yh:n, joka palkkaa lapsenvahdin työhön liittyvien ilta menojen ajaksi. Työskentelee hyvin kilpaillulla alalla, jolla urakehityksen seinä nyt vain tulisi vastaan, jos ei niin tekisi. Ja suhtautuu muuten esihenkilö näit tosi tiukasti siihen, että perheellisillä ei ole mitään erioikeuksia joustoihin.
No, kaikilla ei tuohon ole mahdollisuutta. Lapset eivät välttämättä ole samasta muotista eikä joka työstä makseta maltaita.
Vakiovirsi. Öhö öhö kun meidän lapset on niin spessui, että koko maailman pitää pyöriä perhe-elämämme tahdissa ja tukea meitä.
Oletko miettinyt miksi Suomessa syntyvyys om laskussa? Koska täällä lapsiperheisiin suhtaudutaan ikävästi. Erityislapsiakin on ihan oikeasti olemassa.
Vierailija kirjoitti:
En niputtaisi perheellisiä samaan. Joillekin työ on niin tärkeää, että tekevät tarpeelliset järjestelyt yksityiselämässään, ettei perhe estä työmenoja.
Tämäkään ei aina ole hyvä vaihtoehto. Edes työnantajan kannalta. Meillä yksi kaveri teki näin. Tuli avioero töiden vuoksi. Sen jälkeen tyypillä sekosi pää ja työt jäi tekemättä.
Kun kyseessä oli avainhenkilö, niin iso taloudellinen vahinko myös työnantajalle. Sinne katosi tiedot nahkakansissa lopullisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haitko siis kuitenkin työpaikkaa, mihin kuuluu matkustamista? Jos hait, onhan se ymmärrettävää että työnantaja luuli sinun pystyvän järjestämään asian jotenkin. Vai tuliko se yllätyksenä, että pitäisi matkustaa?
Kuuluu näköjään matkustamista jonkin verran, mistä ei mainittu mitään työnhaussa. Toimostoajan ulkopuolelle sijoittuvien menojen järjestäminen on hankalaa eikä ole myöskään mitään kiinnostusta yöpyä hotelleissa, kun ei ole mahdollisuutta järjestää lapsille hoitajia.
Lapset tuskin on pyhästä hengestä siunaantuneet eli heillä on isä, joka voi hoitaa lapsia silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummatkin oletti haastattelussa omiansa.
Siksi olette tuossa tilanteessa.
Asia olisi pitänyt käydä huolellisemmin läpi.
Että mitä tarkoittaa elämäntilanteen rajoitukset.
Molempien olisi siis.Miksi työsuhdetta pitäisi vatvoa kuin jotain parisuhdetta? Pomo varmasti tietää kokemuksesta mitä tarkoittaa työntekijälle se että on perheellinen. Ei taatusti tule yllätyksenä.
En niputtaisi perheellisiä samaan. Joillekin työ on niin tärkeää, että tekevät tarpeelliset järjestelyt yksityiselämässään, ettei perhe estä työmenoja.
Tarkoitatko että yksinhuoltajan on annettava lapset pois? Ei kaikilla yksinkertaisesti ole elämäntilanteessa sitä joustovaraa, vaikka työ olisi miten intohimo. Ihmiset ovat tässä suhteessa hyvin erilaisessa asemassa sen suhteen miten asioita pystyy järjestelemään työn ehdoilla.
En tarkoita. Tunne itse yh:n, joka palkkaa lapsenvahdin työhön liittyvien ilta menojen ajaksi. Työskentelee hyvin kilpaillulla alalla, jolla urakehityksen seinä nyt vain tulisi vastaan, jos ei niin tekisi. Ja suhtautuu muuten esihenkilö näit tosi tiukasti siihen, että perheellisillä ei ole mitään erioikeuksia joustoihin.
No, kaikilla ei tuohon ole mahdollisuutta. Lapset eivät välttämättä ole samasta muotista eikä joka työstä makseta maltaita.
Vakiovirsi. Öhö öhö kun meidän lapset on niin spessui, että koko maailman pitää pyöriä perhe-elämämme tahdissa ja tukea meitä.
Oletko miettinyt miksi Suomessa syntyvyys om laskussa? Koska täällä lapsiperheisiin suhtaudutaan ikävästi. Erityislapsiakin on ihan oikeasti olemassa.
Ehkä perheellisistä ryhmänä on negatiivinen mielikuva? Perheellistyminen ei houkuta, koska perheelliset itse antavat kuvan, että elämästä tulee rajoittunutta, kun saa lapsia. Ihmiset eivät halua muuttua itse samanlaisiksi.
Hoitoapulaisen palkalla esimerkiksi ei toistuvasti lastenhoitajan palkkioita makseta.