kysymys vauvavanhemmille ??

Esikoinen oli ensi kertaa äidistä erossa koko yön silloin kun kuopus syntyi. Muutamia kertoja joku muu laittanut nukkumaan ja minä sitten olen ollut aamulla paikalla kun on herännyt, mutta söi melkein vuoden vanhaksi yölläkin tissiä. Nyt sitten itse pyytää välillä mummuille yö kylään ja välillä pääseekin.



Viikonloppuna olin pikkujouluissa ja mummu oli täällä kotona poikia hoitamassa ja kyllä meidän viisikuinen oli ollut täysin tietoinen siitä etä " väärä" ihminen on häntä hoitamassa.

...sillä me lähdettiin vauvan isän kanssa ulos kun vauva oli viikon ja viiden päivän ikäinen. Toivottavasti en sohaise kovin pahasti muurahaispesää kertomalla tämän, mutta tosiaan kukin tyylillään.

Oma äitini oli meillä kotona hoitamassa, ja oltiin noin kolme tuntia poissa - käytiin tutun bändin keikkaa katsomassa. Vauva syö hyvin sekä rinnalla että pullosta, joten pumppasin maitoa vain etukäteen.



Olemme lähdössä uutenavuotena isän kanssa seuraavan kerran ulos, silloin ollaan varmaan vähän pidempäänkin. Mummo jälleen hoitamassa meillä kotona. Itse jaksan olla paljon parempi äiti, kun on välillä muutakin elämää. Ja onneksi meillä on läheiset ja lämpimät välit omien lähisukulaisten kanssa, jotka ovat ja elävät tässä meidän arjessakin usein mukana - eivätkä myöskään arvostele tai ole tuomitsemassa sitä, että käymme iskän kanssa välillä ulkona.



Selvennykseksi vielä: en todellakaan hyväksy sitä, että käsittelee vauvaa alkoholin vaikutuksen alaisena tms., eikä meillä lapsi joudu katselemaan nyt tai myöhemmin humalassa olevia vanhempia.



Anyara & poika tänään 3 vkoa

Et suoraneisesti sohaissut muurahaispesää ainakaan minun kohdallani (tai ehkä vähän kuitenkin), mutta hiukan kummastelen silti. Eipä olisi tullut mieleenikään lähteä reilun viikon ikäisen vauvan luota minnekään! Vauvahan oli juuri tullut elämäämme, suuri ihme, jota hämmästellessä aika lensi kotonakin kuin siivillä. Ymmärrän kyllä että äidillekin tekee hyvää päästä tuulettumaan, mutta ei kai kukaan voi olla vajaan kuukauden ikäisen vauvan kanssa vauva-arkeen niin väsynyt, että on pakko päästä vapaalle ollakseen " parempi äiti" .



Samaa mieltä olen siitä, että vauva on ansainnut selvän hoitajan, mutta toisaalta en ymmärrä mikseivät ne omat vanhemmat voi olla muutamaa ensimmäistä kuukautta selvänä.



Minusta tuntuu ettei sitä uuden elämän ja uuden perheenjäsenen ihmettä oikein osaa arvostaa riittävästi, jos ei osaa yhtään rauhoittua nauttimaan vauvasta vaan menoja on jatkettava kuin ennenkin.

mutta kyllä minuakin vähän ihmetyttää että joku haluaa jättää viikon vanhan vauvansa hoitoon ja lähteä ulos tuulettumaan! Itselleni ei moinen olisi tullut kyllä mieleenikään. Olin vielä väsynyt synnytyksestä ja pää pyörällä vauvan syntymästä ja en olisi halunnut olla hetkeäkään erossa omasta rakkaasta uudesta perheenjäsenestäni. En sano että olisi jotenkin väärin jos jollain on pakottava tarve lähteä johonkin alle 2 viikkoa synnytyksestä, mutta kyllä tuo varmaan on aika poikkeuksellista, ellei sitten esim äiti ole vaikkapa sairastunut. Ei millään pahalla, mutta jos olet jo kolmeviikkoisen vauvan kanssa sitä mieltä että ' pakko päästä välillä ulos että jaksaa olla parempi äiti' , niin mitähän mieltä olet esim puolen vuoden kuluttua :).



Meillä vauva tänään tasan 6 kk vanha ja on ollut kerran hoidossa. Juhlimme mieheni syntymäpäivää käymällä leffassa ja syömässä, kun vauva oli 3,5 kk ikäinen. Olimme poissa n. 4 tuntia. Sen jälkeen en ole kokenut tarvetta vielä uudestaan jättää vauvaa hoitoon. Kahdenkeskeistä aikaa meillä on viikonloppuisin vauvan päiväuniaikana ja iltaisin (vauva menee nukkumaan jo klo 20).



Luulisin, että vauvaa voisimme jättää enemmän hoitoon hänen ollessaan jo vähän vanhempi taapero. Kohta alkaa meilläkin luultavasti vierastaminen, ja sitä ennen olisi kyllä ehkä kiva käydä jossain miehen kanssa kaksin. Kaverillani on poika, jolla vierastaminen on kestänyt 9 kk:n iästä vuoden ikään niin pahana ettei hän voinut ajatellakkaan jättävänsä lasta hoitoon!

Tietenkin tiesin että kommenttia tulee. Tiedän kuitenkin olevani lapselleni hyvä äiti, ja tiedän itse miten hulluna olen tähän pieneen rakkaaseen. Enkä sanonut että on " pakko päästä tuulettumaan" - vaan että kun käy, niin taas jaksaa paremmin.



Ja asiat suhteellisuusjärjestykseen - olin vain hetken poissa, enkä ollut vetämässä kännejä.



Mutta jätän tämän keskustelun osaltani tähän :-)



Anyara & baby

esikoinen oli 2kk ku oli vkonlopun yö kylässä ja tää toinen täytti 6pvä 3kk ja oli nyt yhen yön siskonsa kanssa mummolassa,kaikki meni hyvin joten ei musta oo vaarallista eikä esikoisessakaan mitään vikaa :D

neuvolasta sanottiin esikoisen aikaan että tosi hyvä kun jättää aikasin,tottuu muihinkin kun vanhempiin.

ikää nyt 6.5kk. En paheksu millään tavalla muiden valintoja, mutta mielestäni oma vauvani on vielä liian pieni yökylään. Siis äiti kokisi voimakasta eroahdistusta, vauva voisi hyvinkin pärjätä hyvin. Jos tulisi pakkotilanne, niin sitten jättäisin. Isää en nyt tässä laske vieraaksi, hänelle jättäisin milloin vain, mutta toistaiseksi minun menoiksi ovat riittäneet shoppailureissut, elokuvissakäynnit yms. päivisin/iltaisin. Jokainen äiti on erilainen, toinen haluaa viettää kaiken aikansa vauvan kanssa ja toiset kaipaavat enemmän tuulettumista. Minusta oli ihanaa, että vauva oppi juomaan pullosta ja pääsin ilman aikatauluja kaupungille ostoksille yksin. Ja isästä on varmasti ihanaa olla välillä vauvan kanssa kahden ilman äidin valvovaa silmää ja puuhata " poikien juttuja" .

vielä yökylässä. Ei sillä etteikö olisi annettu, ei vaan isovanhempia kiinnosta! :( Että olkaa onnellisia te, joilla on ihanat, osallistuvat isovanhemmat jotka MIELELLÄÄN ottavat lapsianne hoitoon! Silloin olisi ollut appivanhempien " pakko" poika ottaa yökylään kun tuota kuopusta lähdimme synnyttämään, mutta varmaan huokasivat helpotuksesta kun syntyikin päiväsaikaan...



Että joskus se voi olla näinkin päin.

Kyseessähän oli vain kolmen tunnin poissaolokin.



Meidän tyttöäkin olisi mummo varmasti kaitsenut jo pienestä pitäen jokusen tunnin, mutta kun hän asuu ulkomailla! Olen kuitenkin alusta asti käynyt, siis ihan ekoista päivistä lähtien kaupoissa ym. pienillä pyrähdyksillä ulkona. Tytön ollessa viikon ikäinen olin hurjat kaksi tuntia poissa (en ihan riko sitä Anyaran ennätystä ja pahoittelen jos kirjoitin nikin väärin :) ) ja mielestäni se on ihan sama onko ne tunnit käytetty jonkun bändin keikalla tai jossain muualla. Minullakaan ei ollut mitään tarvetta mihinkään erityiseen lepoon synnytyksen tms jälkeen.



Pääasiahan on, että vauva on tyytyväinen eikä se, mikä on oikein jonkun toisen mielestä.

Kuopusta en aio jättää ennen vuoden ikää. Esikoisen kanssa oli olevinaan tarve tuulettua yms. typerää. Nyt tiedän, ettei tämä pikkulapsivaihe kestä kauan. Aion noudattaa, olisko se MLL:n suositus, että lapsi voi olla erossa niin monta tuntia vanhemmistaan kuin on kuukausia. Ja sitten niin monta yötä kuin on vuosia.

Vauva on viitisen kuukautta vanha ja on ollut erossa minusta kolmisen tuntia pisimmillään. Kiire oli vauvan luo. Ehkä siksikin, että hän on kovasti minun perääni. Ihan eri lailla kuin esikoinen. Esikoiselle kelpasi alusta asti tosi hyvin myös isä ja mummo, kuopukselle ei. Johtuisiko siitä, että esikko sai pulloakin, kun ei oma maito riittänyt.

Nyt ei ole kiire minnekään. Keväällä ajattelin mennä miehen kanssa syömään ja ehkä leffaan.

Ja toisen kerran kun poika oli 9kk. Silloinkin isovanhemmat tulivat kotiimme hoitamaan ja saavuimme yöksi kotiin. Ja isän kanssa poika ollut että olen päässyt kaupoille ja harrastuksiin,mutta sehän on mielestäni ihan sama kuin poika olisi kanssani kotona.

On todella ihanaa päästä miehen kanssa nauttimaan yhdessä olosta ja ystävistä muuallakin kuin kotona. Mutta silti tuntenut huonoa omaatuntoa kun on lähtenyt ja varsinkin silloin, kun " ystäväni" järkyttyi nähdessään meidät terassilla ja sanoi mitkäs vanhemmat te oikein olette kun täällä olette... eikä sanonut leikillään. Ja hänellä EI ole lapsia... Niiltä ne " parhaimmat" neuvot yms tulee. Hetken kyllä kirpaisi kunnes annoin asian vain " unohtua" .



Ja parhaimmat tuulettumiset olemme saaneet kokea koko 3-henkisen perheen voimin laivalla nautiskellen! Kyllä yhdessä olo on parasta!



Mukavaa pikkujoulun aikaa kaikille!

Esikoinen oli yökylässä ensimmäisen kerran 2v ja vauva ei ole vielä ollutkaan. Me miehen kanssa olemme jo 10v olleet yhdessä ja baarien yöelämä ei oikein enää kumpaakaan kiinnosta. Itse olin muutama viikko sitten pikkujouluissa toisessa kaupungissa ja olin hotellissa yötä, jolloin mies hoiti lapset kotona.



Isompi viihtyisi hyvin mummolassa, mutta napanuorani on kovin lyhyt. Hotelliyö vahvisti sen ettei tässä vielä miehen kanssa minnekään yhdessä lähdetä. Muut vauvat itkevät kun asiat eivät mene niinkuin he haluavat. Meidän pikku allergikko on oppinut " tehokkaamman" keinon. Hän raapii. Siihen puututaan heti. Jos itkee niin palveluita joutuu välillä odottaa. :-/ Raapi leukansa nahattomaksi, kun mies hoiti häntä yöllä. :-( Ja sukat oli käsissä, mutta kun tarpeeksi hinkkaa niin kyllä se nahka kuoriutuu.



Meillä on kaverit lapsiperheitä. Useimmiten tulevat lapsineen ja kun kaikki lapset on saatu nukkumaan, niin sitten vuorotellen saunaan maailmaa parantamaan. :-)



Lila75 ja tytöt 2v3kk ja 9kk

Mielestäni se ei ole hoitoon jättämistä jos lapsen isä hoitaa lasta ja äiti on omissa menoissa. Hänhän on sentään isä. :D Toinen vanhemmista, perheenjäsen...:D

En tiedä miten teillä muilla, mutta ainakin meillä hoidetaan hyvin tasa-arvoisesti lasta. Tämä on lähtenyt liikkeelle jo sairaalasta kun olimme perhehuoneessa. Toki miehellä on kodinulkopuoliset työt, mutta vapaalla homma hoituu lapsen kanssa. :) Paljon hoidamme yhdessä lasta. :)

jos isä hoitaa lasta. Olen minäkin lapsen isälleen monta kertaa jättänyt, kun olen käynyt lääkärissä, kampaajalla, ostoksilla. Näitä kertoja on ollut keskimäärin kerran kuussa, joskus kaksikin. Ja olen joskus käynyt esim pienellä kävelylenkillä vauvan nukkuessa. Kyllä nyt äidinkin on joskus ulos päästävä yksin! Mutta mielestäni on kuitenkin eri asia jos vauvaan hoitaa tämän oma isä kuin joku äulkopuolinen' . Ulkopuolisuuden käsite toki on erilainen eri perheissä; meillä en kyllä jättäisi vauvaa esim oman äitini hoitoon, tapaamme kerran kuussa tai kahdessa ja mummi ei ole vauvalle yhtään tuttu.



Siihen kun joku sanoi että vauva ei erota, kuka häntä hoitaa, on pakko kommentoida. Kyllä vauva erottaa, jo heti syntymänsä jälkeen hän tunnistaa omat vanhempansa näiden äänestä. Ja sitten tutuksi tulee se tapa, millä vauvaa kukin käsittelee. Ja esimerkiksi puolivuotias on kyllä jo oppinut tunnistamaan oman perheensä jäsenet ja saattaa pelästyäkkin vieraita kasvoja. Tämä on ihan tutkittu juttu.

Meillä typykkä on nyt 1v9kk. Hoidossa oli ekaa kertaa n. 3kk iässä.

Oma äitini on sellainen että suorastaan " vaatii" lapsenlapsia hoitoon aika useinkin ja olen siitä todella kiitollinen!!! Anoppi on ihan päinvastainen.

Miksi ihmeessä taas tuomita meitä äitejä tässäkin asiassa! Ap:lle esitetty kommentti on mielestäni erittäin typerä. Eiköhän se ole jokaisen oma asia miten tässäkin asiassa tekee. Pääasia että vauva on hyvässä hoidossa eikä esim. humalainen äiti käsittele. Karkea vertaus mutta pointti ehkes tulee selville :)

En myöskään tuomitse esim. Anaryaa (vai miten se kirjoitettiin), tässäkin asiassa äiti on tehnyt ratkaisun ja kukaan toinen ei sitä voi arvostella. Kolmen tunnin " irtiotto" vauvasta ei varmaan maata kaada.



Samoiten jos joku haluaa vielä lapsensa (tai mummot ottavat vasta silloin) hoitoon esim. kaksivuotiaana niin sitten vievät. Ei se varmaan ole keneltäkään pois :)



Toivottavasti tekstini ei loukannut ketään!

Meidän tyty on kerran viikossa mummolassa hoidossa. Siis siksi kun olemme töissä ja meillä ei vielä jokapäiväistä hoitopaikkaa perhepäivähoitajalle. Näin se napanuora vaan venyy, aiemmin hoitoonjättö oli todella vaikeaa mutta työt kun alkoi niin pakkohan se silloin oli :)

meillä 3.5-vuotias tyttö on ollut kaksi kertaa yökylässä, isovanhemmat asuvat kaukana. Isi on toki hoitanut häntä ollessani poissa, mutta isi on tasavertainen vanhempi. Taisin olla erossa tytöstä yön yli, kun lapsi oli puolitoistavuotias. Seitsenkuinen vauva ei ole yökyläillyt. Olen ollutpisimillään erossa hänestä neljä tuntia, ihan äskettäin. Mäkin teen enemän sellaisia pieniä pyrähdyksiä yksin -kävely, ostosreissu, kahvitkaverin kanssa...



Olimme miehen kanssa olleet yhdessä yli kymmenen vuotta ennen lasten syntymää, ja molemmilla on ollut sellainen olo, että kävime yöelämässä aikoinaan ihan tarpeeksi. Koen suhteemme sen verran lämpöiseksi, että tällä hetkellä riittää, kun lasten nukkumaan mentyä saamme olla kahdestaan. Elokuvissa ja ulkona syömässä olisi kiva käydä yhdessä, mutta vauva vierastaa, eikä olisi hoitajallekaan kiva katsella itkevää poikasta. Käymme, kun vierastus menee ohitse.



Vaikka tyttömme on ollut vain vähän vierailla hoitajilla, on varsin reipas tapaus. kerhoon tai päiväkotiin meneminen ei ole koskaan ollut ongelma.



EI KUITENKAAN TULISI MIELEENIKÄÄN AJATELLA, ETTÄ JOKU ON HUONO ÄITI, KOSKA VIE LAPSENSA YÖKYLÄÄN. ÄIDITKIN OVAT ERILAISIA. Ja on lapsia, joille isovanhemmat ovat kuin osa perhettä.

en siis tarkoittanut, että vanhempien suhde ei olisi lämmin, jos sitä halutaan hoitaa kahdestaan ulkona käymällä. Kerroin vain omasta tilanteestamme, kun tästä parisuhteen hoidosta niin valtavasti nykyään puhutaan. : )

Nämä vertailut ovat aina niin ahistavia, miksiköhän näitä aina pitääkin lukea...



Joka tapauksessa, perheet ovat niin erilaisia. Jossain isät ovat äidin vertaisia lähivanhempia, jossain taas mummot tai tädit vauvalle tutumpia. Meillä miehen työn vuoksi mummi minun lisäkseni se läheisin ihminen vauvan arjessa. Näin ollen jos jättäisin lapseni mummin hoitoon, se olisi sama kun en jättäisi hoitoon ollenkaan. Ja kuitenkin se kuulostaisi pahemmalta kuin että lapsi on " isin kanssa kotona" :)

Meillä on tyttö nyt vuoden,mutta oli eka kerran mummulassa vajaa viisikuisena yökylässä.Käytiin silloin vähän viihteellä.Sen jälkeen ollut vielä kaksi kertaa,koska mummi on niin kovasti halunnut ja on sitten itse oltu kotosalla.

Meillä oli myös pulloruokinnalla,joten sen puolesta pystyi kyläilemään.

Aina niitä riittää,jotka kauhistelee menet sitten milloin tahansa viihteelle.Meillä yksi kauhisteli,ettei alle vuoden ikäistä saa hoitoon laittaa.No,me ei oltais kyllä ehkä laitettukaan mutta kun tosiaan isovanhemmat ovat niin kovasti halunnut ottaa tyttöä hoitoon,että tutustuisivat paremmin.

Sitten riittää niitäkin sanojia,että olemme liian kiinni lapsessa ja pitäisi enemmän käydä vanhempien rentoutumassa...

Jotta teet sitten niin tai näin,ei koskaan ole kaikille hyvä.Siispä toimikaamme siten,miltä itsestä tuntuu.Jotkut vanhemmat saattaa tarvita enemmän tuulettumisia,eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa jos ei ihan asumaan ala ravintolassa ja lapset tulee hoidettua.

3kk vanha poika noin 2 1/2kk olin juhlimassa, mutta mies hoisi kotona! Mulle tuli niin huono omatunto siitä reissusta,että en ole suunittellut seuravaa! On meillä anoppi ollu päivisin poikaa hoitamassa ja kerran illalla kun oltiin miehen kanssa syömässä! Mutta meillä ongelmana se kun poika ei syö pulloa!

Mutta tosiaan jokainen tekee tavallaan, itse en ole valmis poikaa yökylään viemään tai edes jonkun muun kotiin hoidettavaksi... (anoppi ollu siis aina meillä)