Nuorena minulla olisi ollut mahdollisuus käydä riennoissa kun pyydettiin mukaan mutta en uskaltanut...

Hommaa joku kaveriporukka vaikka jonkun kiinnostavan harrastuksen parista. Sitä kautta voi pikkuhiljaa löytyä jonkun kaverin puolison sinkkukaveri jopa elämänkumppaniksi. Tai ainakaan ei tarvitse yksin katkeroitua kun harrastaa. Se on totta että kotoa ei kukaan väkisin tule hakemaan, tai jos tulee niin se on vähän karmivaa ja herää kysymys onko henkilöllä ihan puhtaat jauhot pussissa.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkin muistelen 20 vuoden takaista iltaa ravintolassa, kun valomerkin aikaan menin kaverin kanssa huumorilla ulos jonottavia naikkosia kiusamaan että pääseekö jatkoille, kaveri ei olisi päässyt mutta minut olisi kelpuutettu. Pupu meni kuitenkin pöksyyn ja lähdin etsimään toista hukassa olevaa kaveria. Olisi pitänyt vain rohkeasti mennä, mutta näin se ikäänkuin sinetöityi sitten naiseton elämä.

Näköjään sinulla on sitten ollut mahiksia, saattaisihan niitä olla vieläkin kun hakeudut tilanteisiin nyt ilman ujoutta etkä pistä mitään sinettiä muistojen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt rohkaistut, menet vaan ja alat jutella niille tuntemattomille. Vaikka jonkun keikan/festarin yhteydessä missä kaikki tykkäätte samasta bändistä.

Niin kai pitäisi mutta se ei ole niin helppoa tai sanotaanko samanikäsiä ei tahdo nähdä missään, en tiedä missä ovat mutta kaikki 30-40 vuotiaat on jossain omissa menoissaan.

Jos jotain festaria ajattelee niin jysäri olisi semmoinen kun 90-luvun musiikkista tykkään mutta jäätävän hintaisia lippuja jos haluaisi nähdä kaikki bändit niin lähes 300e pitäisi maksaa, huh huh ei kiitos. ap

Festarit on kyllä yleensä kalliita, mutta vaikka ihan joku lähibaari, jossa on elävää musiikkia. Vanhempaa musaa soittavien bändien keikoilla luulisi olevan vanhempaakin ikäryhmää.

Niin no tuossa on noita baareja joissa soitettaisiin livemusiikkia mutta en tiedä jos väkisin yrittää mennä kuuntelemaan musiikkia joka ei kiinnosta ja siinä yrittää esittää esitys kiinnostaa se paistaa kaikialle. Ja luulen että koko minun olemus heijastaa sitä että olen yksinäinen kun seison yksin paikallani, on sitä joskus jotkut kommentoinneetkin kännissä "mitäs sinä siinä yksin seisot" ja joku tullut suoraan haukkumaan h**oksi en tiedä miksi joten kiinnostus lähteä aika olematon. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkin muistelen 20 vuoden takaista iltaa ravintolassa, kun valomerkin aikaan menin kaverin kanssa huumorilla ulos jonottavia naikkosia kiusamaan että pääseekö jatkoille, kaveri ei olisi päässyt mutta minut olisi kelpuutettu. Pupu meni kuitenkin pöksyyn ja lähdin etsimään toista hukassa olevaa kaveria. Olisi pitänyt vain rohkeasti mennä, mutta näin se ikäänkuin sinetöityi sitten naiseton elämä.

Näköjään sinulla on sitten ollut mahiksia, saattaisihan niitä olla vieläkin kun hakeudut tilanteisiin nyt ilman ujoutta etkä pistä mitään sinettiä muistojen päälle.

Tämä oli jonkun muun kommentti, minulla on "ap" merkki kommentin lopussa. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt rohkaistut, menet vaan ja alat jutella niille tuntemattomille. Vaikka jonkun keikan/festarin yhteydessä missä kaikki tykkäätte samasta bändistä.

Niin kai pitäisi mutta se ei ole niin helppoa tai sanotaanko samanikäsiä ei tahdo nähdä missään, en tiedä missä ovat mutta kaikki 30-40 vuotiaat on jossain omissa menoissaan.

Jos jotain festaria ajattelee niin jysäri olisi semmoinen kun 90-luvun musiikkista tykkään mutta jäätävän hintaisia lippuja jos haluaisi nähdä kaikki bändit niin lähes 300e pitäisi maksaa, huh huh ei kiitos. ap

Festarit on kyllä yleensä kalliita, mutta vaikka ihan joku lähibaari, jossa on elävää musiikkia. Vanhempaa musaa soittavien bändien keikoilla luulisi olevan vanhempaakin ikäryhmää.

Niin no tuossa on noita baareja joissa soitettaisiin livemusiikkia mutta en tiedä jos väkisin yrittää mennä kuuntelemaan musiikkia joka ei kiinnosta ja siinä yrittää esittää esitys kiinnostaa se paistaa kaikialle. Ja luulen että koko minun olemus heijastaa sitä että olen yksinäinen kun seison yksin paikallani, on sitä joskus jotkut kommentoinneetkin kännissä "mitäs sinä siinä yksin seisot" ja joku tullut suoraan haukkumaan h**oksi en tiedä miksi joten kiinnostus lähteä aika olematon. ap

Mikä sinua sitten kiinnostaa? Älä seiso jähmettyneenä paikoillasi vaan hymyile ystävällisesti, liikehdi tai tanssahtele jos on musiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Hommaa joku kaveriporukka vaikka jonkun kiinnostavan harrastuksen parista. Sitä kautta voi pikkuhiljaa löytyä jonkun kaverin puolison sinkkukaveri jopa elämänkumppaniksi. Tai ainakaan ei tarvitse yksin katkeroitua kun harrastaa. Se on totta että kotoa ei kukaan väkisin tule hakemaan, tai jos tulee niin se on vähän karmivaa ja herää kysymys onko henkilöllä ihan puhtaat jauhot pussissa.

Kiinnostavat harrastukset ovat kalliita, varsinkin jos ei enää ole työelämässä. Ja jonkin muun ei kiinnostavan harrastuksen hankkimisessa ei ole mitään järkeä. Oli minulla yksi harrastus joskus mutta sielläkin olin aika hiljainen tai jos jotain yritin sanoa tai puhua niin suusta tuli vain jotain epämääräistä sössötystä oikean puheen sijaan.

Joo kotoa ei tule kukaan hakemaan tiedetään mutta koska olen ujo ja kömpelö niin kaipaisi siltä toiseltakin osapuolelta vastaantuloa tai ymmärrystä eli jos olen hiljaa tämä veisi keskustelua eteenpäin mikä auttaisi pidemmän päälle kun saisi sitä kautta hiljalleen ehkä luottamusta itseensä. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommaa joku kaveriporukka vaikka jonkun kiinnostavan harrastuksen parista. Sitä kautta voi pikkuhiljaa löytyä jonkun kaverin puolison sinkkukaveri jopa elämänkumppaniksi. Tai ainakaan ei tarvitse yksin katkeroitua kun harrastaa. Se on totta että kotoa ei kukaan väkisin tule hakemaan, tai jos tulee niin se on vähän karmivaa ja herää kysymys onko henkilöllä ihan puhtaat jauhot pussissa.

Kiinnostavat harrastukset ovat kalliita, varsinkin jos ei enää ole työelämässä. Ja jonkin muun ei kiinnostavan harrastuksen hankkimisessa ei ole mitään järkeä. Oli minulla yksi harrastus joskus mutta sielläkin olin aika hiljainen tai jos jotain yritin sanoa tai puhua niin suusta tuli vain jotain epämääräistä sössötystä oikean puheen sijaan.

Joo kotoa ei tule kukaan hakemaan tiedetään mutta koska olen ujo ja kömpelö niin kaipaisi siltä toiseltakin osapuolelta vastaantuloa tai ymmärrystä eli jos olen hiljaa tämä veisi keskustelua eteenpäin mikä auttaisi pidemmän päälle kun saisi sitä kautta hiljalleen ehkä luottamusta itseensä. ap

Nyt äksöniä siihen elämään ylipäätään, ala kiinnostua asioista vaikka väkisin! Mene vaikka kansanopiston kielikursseille, ne ovat täynnä naisia, opettele kieltä, ala matkustella. Tai vielä parempi, opiskele aikuisopinnoissa uusi ala ja hakeudu töihin niin alat saada tienestejä. Parantaa naisensaantimahdollisuutta huomattavasti, kun sitten sinulla on varaa käydä niillä festareilla, tapahtumissa ja liikkua ympäriinsä.

Jos haluat voit mennä vähän T ylsempäänkin edulliseen harrastukseen ihan vaan sitä ihmisten kanssa kommunikointia harjoittelemaan. Toinen vaihtoehto on olla menemättä ja jatkaa kuten ennenkin, mutta jos meinaa katkeroittaa muista että menemättä jättäminen on tekemäsi valinta,

Salilla käynti ja treenaaminen ratkaisee suurimmat ongelmat. Komea ja treenattu mies saa huomattavasti helpommin nuorempaa naista kuin tavallinen harmaapulliainen. Kai sentään töissä käyt? Omistat auton? Tilanteessasi sinun on pystyttävä olemaan muita miehiä hieman (eli mahdollisimman paljon edellä).

Jos suomesta ei irtoa, rahaa säästöön ja aasiaan. Siellä valkoihoista heteromiestä kohdellaan vielä jotenkuten inhimillisesti naisten toimesta.

Mitä pidemmälle aloittamisen jätät, sitä karmeammaksi katumus ja katkeruus muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkin muistelen 20 vuoden takaista iltaa ravintolassa, kun valomerkin aikaan menin kaverin kanssa huumorilla ulos jonottavia naikkosia kiusamaan että pääseekö jatkoille, kaveri ei olisi päässyt mutta minut olisi kelpuutettu. Pupu meni kuitenkin pöksyyn ja lähdin etsimään toista hukassa olevaa kaveria. Olisi pitänyt vain rohkeasti mennä, mutta näin se ikäänkuin sinetöityi sitten naiseton elämä.

Näköjään sinulla on sitten ollut mahiksia, saattaisihan niitä olla vieläkin kun hakeudut tilanteisiin nyt ilman ujoutta etkä pistä mitään sinettiä muistojen päälle.

Onhan noita yrityksiä muutama tässä välissä tullut netin kautta, mutta jotenkin ne ei vaan koskaan ole onnistuneet. Olen vaan kaiketi sitten jotenkin liian outo. Nyt keski-iässä alkaa tuntumaan että näin se elämä taitaa mennä, en tiedä onko pää sitten liian urautunut tähän itsekseen olemiseen, olinko alunperinkin tällainen vai voisiko asia olla toisin jos tuolloin nuorena olisi vain rohkeasti mennyt ja mahdollisesti oppinut asioita. Nyt tuntuu etten mitenkään saa enää henkisellä tasolla kontaktia keneenkään ja olen vähän kuin omassa kuplassani erossa muista.

Aloita miettimällä ensin, mitä annettavaa sinulla olisi naiselle, tai edes kaveri-miehelle. Ihmisessä täytyy olla jotain mistä ammentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkin muistelen 20 vuoden takaista iltaa ravintolassa, kun valomerkin aikaan menin kaverin kanssa huumorilla ulos jonottavia naikkosia kiusamaan että pääseekö jatkoille, kaveri ei olisi päässyt mutta minut olisi kelpuutettu. Pupu meni kuitenkin pöksyyn ja lähdin etsimään toista hukassa olevaa kaveria. Olisi pitänyt vain rohkeasti mennä, mutta näin se ikäänkuin sinetöityi sitten naiseton elämä.

Näköjään sinulla on sitten ollut mahiksia, saattaisihan niitä olla vieläkin kun hakeudut tilanteisiin nyt ilman ujoutta etkä pistä mitään sinettiä muistojen päälle.

Onhan noita yrityksiä muutama tässä välissä tullut netin kautta, mutta jotenkin ne ei vaan koskaan ole onnistuneet. Olen vaan kaiketi sitten jotenkin liian outo. Nyt keski-iässä alkaa tuntumaan että näin se elämä taitaa mennä, en tiedä onko pää sitten liian urautunut tähän itsekseen olemiseen, olinko alunperinkin tällainen vai voisiko asia olla toisin jos tuolloin nuorena olisi vain rohkeasti mennyt ja mahdollisesti oppinut asioita. Nyt tuntuu etten mitenkään saa enää henkisellä tasolla kontaktia keneenkään ja olen vähän kuin omassa kuplassani erossa muista.

Aloita juttelemalla live-elämässäsi itseäsi vanhempien yksinäisten naisten kanssa, niin opit melko helposti kommunikoimaan ja sellaisilta saattaa aika helposti irrota seksiäkin.

Katkeruus ja viha itseä kohtaan ei auta mitään. Ota pieniä askeleita eteenpäin , yritä aktiivisesti parantaa elämääsi nyt, käännä kurssia hitaasti kohti haluamaasi suuntaa. Älä koskaan lakkaa yrittämästä, rakasta ja arvosta itseäsi.

Alluko se taas on aktivoitunut palstalle...?

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus ja viha itseä kohtaan ei auta mitään. Ota pieniä askeleita eteenpäin , yritä aktiivisesti parantaa elämääsi nyt, käännä kurssia hitaasti kohti haluamaasi suuntaa. Älä koskaan lakkaa yrittämästä, rakasta ja arvosta itseäsi.

Ei ne varmaan auta mutta vaikea niitä on poistaa kun aina jokin asia laittaa 50 askelta taaksepäin jos on 1 askeleen saannut eteenpäin.

Varmaan olisi pitänyt mainita et olen autistinen ja tk-eläkkeellä mutta ei näitä muista ja onko kovin relevantteja tietoja, tosin jos kumppania etsii niin kyllä.

Yrittäminen on vähän sellaista että kun energiaa ei riitä nykyään paljoa ja nykymaailmassa sitä pitäisi riittää kokoajan joka asiaan, itsellä hyvä jos yhteen asian kerralla riittää ja senkin jälkeen väsynyt.

Vaikea oikein saada rakastamaan ja arvostamaan itseään vaikka haluasi kun se inho itse kohtaan on niin syvällä, osin itse luomaa ja osin muiden edesauttamaa. ap

Vierailija kirjoitti:

Aloita miettimällä ensin, mitä annettavaa sinulla olisi naiselle, tai edes kaveri-miehelle. Ihmisessä täytyy olla jotain mistä ammentaa.

No tuossa edellisessä kommentissani tilannettani vähän avasin niin no mitä annettavaa minulla on? No en tiedä rehellisesti sanottuna. Kai minusta juttuseuraa saa mutta vaatii vähän aikaa kun olen niin ujo ja sosiaalisesti kömpelö aluksi että tuntemattomille juttelu ja tutustuminen vie minulla enemmän aikaa kuin muilla. Riittääkö muilla kärsivällisyys siihen että lämpenen ja uskaltaudun olla ja jutella niin on sitten toinen juttu. Pystyn kyllä juttelemaan monesta aiheesta ja tietyistä aiheista paljon ja innokkaasti mutta vaatii sen aikansa että uskaltaudun puhumaan.

Niin tietysti varmaan pelkkä puhuminen ei kai riitä... ap

Se on tuo, et jos on jäänyt siinä nuoruuden ryhmäpariutumis vaiheessa jotenkin ulkopuolelle, täytyy ottaa asiaa itse kiinni ja omistautua sille. Eli suorastaan alat asua niissä baareissa ja hakeudut muutekin ihmisten ilmoille aina kun kykenet. Haittapuoli on tietty se, et olet yksin tilanteessasi, mutta sen ei pidä antaa lannistaa. Tämä neuvo 32 vuotiaalta lapsettomalta naiselta, joka vasta nyt etsii kumppania ja suorastaan työkseen Tinderöi.

Sivuava juttu, mutta minulle tuli samanlainen tunne kavereiden suhteen kun koulut loppu.

Olin ujo ja arka enkä uskaltanut tutustua muihin koulussa. Olin myös yksinäinen.

Vasta peruskoulun päättyessä tajusin miten olisi pitänyt toimia jotta kavereita olisi tullut.

Heräsin liian myöhään, koska kaveripiirit oli jo muilla modostunut ja muut olivat tottuneet näkemään vetäytyvänä. Myös koulu päättyi pian ja lähdettiin eri teille.

Harmitti todella paljon.

No, onneksi elämä jatkuu ja nyt onkin uusia kavereita.