Lue keskustelun säännöt.
exä uhkailee itsemurhalla
27.06.2023 |
Erottiin huhtikuussa, noin 10 vuoden avoliiton jälkeen. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, kummallakin on omia, jo nuoria aikuisia kaikki. Nyt on alkanut tulla itkuisia viestejä, joissa exä uhkaa tappaa itsensä, mutta samalla varoittaa että en saa kertoa hänen lapsilleen näistä viesteistä. Olen soitellut perään ja pyytänyt häntä hakemaan ammattiapua. Ei kuulemma ole avun tarpeessa. Mitä pitäisi tehdä? Laittaa puhelimeen sulku hänen numerolleen ja olla piittaamatta asiasta?
Kommentit (43)
Kysyt että jos lapsille ei saa kertoa itsemurha-aikeista, niin mitä hän luulee tapahtuvan sen jälkeen kun hän tekee sen itsarin. Hän on vaan itsekäs ja se on hyvä hänelle kertoa. Jos on itsekäs ja tekee itsarin, niin kertoisi lapsilleenkin etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan puhelun jälkeen soitat 112 ja ilmoitat, että lähtevät tarkistamaan, kun siellä on itsetuhoinen henkilö ja uskot hänen tekevän jotain kamalaa.
Tämä. Ja kerrot myös henkilölle että aiot tehdä näin joka kerta jatkossa. Yhteiskunta hoitaa hullut, ei eksät.
Sano hänelle että aiot tehdä hänestä huoli-ilmoituksen
Vastaamalla tuollaisiin viesteihin todennäköisesti vain ruokit tuota käyttäytymistä ja eksäsi epätoivoa. Hän tietää uhkailemalla ja kamalia puhumalla saavansa sinuun edes jonkinlaisen kontaktin, suhteenne jatkuu siinä muodossa. Helpompaa hänellekin, kun katkaiset kaikki yhteydet ja estät viestit, ja hän jää sitten ilman riippuvuutta aiheuttavaa "ainetta". Vasta sitten hän voi lopulta rauhoittua käsittelemään asioita. T. Tuossa uhkailijan roolissa joskus ollut
Miksi pitää erota? Paitsi jos on väkivaltaa niin sitten tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on vapaa tappamaan itsensä, miksi siitä pitää kenellekään ilmoittaa ? Sellainen on tietysti vain uhkailua ja vastuun siirtämistä toiselle. Yritetään julmasti vedota toisen tunteisiin ja sitä kautta saada haluamansa lopputulos.
Vierailija kirjoitti:
Toi on aika yleistä. Exä ilmoitteli samoin aikoinaan ja vastasin hänelle vain kerran, että en ole tulossa hautajaisiin. Olen estänyt hänet kaikkialta. Minulle on yks lysti onko elossa tai ei ole. Ei kuulu elämääni se henkilö missään muodossa. Elossa se on edelleen.
Olen ehkä raaka, mutta en kuuntele tollasia puheita.
Tää oli paras 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin teininä huonosti ja minulla oli onneksi jopa kolme ystävää joille puhua silloin ja selvisin siitä vaiheesta. Tuntuu järkyttävältä, että nykypäivänä neuvotaan laittamaan vain esto, kun tulee viesti, joka kuulostaa suurimmalta hätähuudolta mitä voi olla. Olisiko mahdollista kertoa hänelle, että välität ja siksi soitat hänelle apua seuraavasta viestistä? Joko vanhemmilta tai 112, jos osaat arvioida, että tilanne on niin vakava. Tuleeko ne viestit aina säännöllisesti kuukauden tiettyinä päivinä? Tietenkin hän hakee huomiota, mutta se hätä pitää kerran jonkun kuulla.
On asioita, joilla toista ihmistä ei rasiteta. Et ehkä ole ollut vastapuolella, joten sinulla ei tästä ja toisen tunteista ole tietoa. Ihminen, jolla on vaikeuksia elämässä tai elämän kanssa, voi soittaa aina hätäkeskukseen. Siellä he osaavat auttaa, ei läheiset. Ihmisellä on vastuu itsestä, sitä vastuuta ei voi siirtää läheiselle.
Kun olin nuori, ei ollut sellaisia yhteiskunnan turvaverkkoja vielä mitä nykypäivänä on. Nimenomaan läheiset auttoivat. Soisin nykypäivänäkin olevan enemmän ystäviä ja sukua, joiden puoleen voi kääntyä kun itse ei enää jaksa. Ei ole oikein, jos pitää joko itse selvityä kaikesta yksin tai jos ei selviydy niin yhteiskunnan vastuulla muka kaikki. Kenenkään ei ole pakko auttaa, jos ei halua, mutta mielestäni jokaisella tulisi olla kuitenkin myös läheisiä, jotka välittävät niin voisimme jokainen paremmin. Ei ehkä eksät, mutta jotkut muut. On oksettavaa keskustelua tässäkin ketjussa ja osoittaa vain miten vähän sitä nykypäivänä muista piitataan.
Jos olet rakastunut jotakuta 10 vuotta, hankit hälle apua etkä kysele vauvapalstalla elämään kyllästyineiden ja trollien neuvoja. Avun hankkiminen ei tarkoita yhteenpaluuta eikä sitä että sinun pitäisi muuten olla hänen kanssaan tekemisissä. Hän on nyt tunteidensa kanssa niin jumissa, että ne purkautuvat väärin ja hän tarvitsee apua niiden käsittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuuntelin tuota 20 vuotta ex:ltä. Loppui kun sanoin, että ei kiinnosta.
Ai että. Samaa koin kun yritin lopettaa suhdetta mielenterveysongelmaisen kanssa ja sama "en jaksa elää ilman sua" sitten sieltä tuli. Oikein mukavalta tuntuu, kuin käänteistä aseella uhkaamista jolla pakotetaan olemaan itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on henkistä väkivaltaa. Olet tehnyt mitä voit, nyt kannattaa laittaa sulku puhelimeen.
Tietysti jos haluat vielä kerran auttaa, voisit toimittaa hänet itse psykiatriseen hoitoon saattamalla hänet psykiatriseen päivystykseen ja näyttämällä viestit lääkärille. Mutta suostuuko hän kuitenkaan siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin teininä huonosti ja minulla oli onneksi jopa kolme ystävää joille puhua silloin ja selvisin siitä vaiheesta. Tuntuu järkyttävältä, että nykypäivänä neuvotaan laittamaan vain esto, kun tulee viesti, joka kuulostaa suurimmalta hätähuudolta mitä voi olla. Olisiko mahdollista kertoa hänelle, että välität ja siksi soitat hänelle apua seuraavasta viestistä? Joko vanhemmilta tai 112, jos osaat arvioida, että tilanne on niin vakava. Tuleeko ne viestit aina säännöllisesti kuukauden tiettyinä päivinä? Tietenkin hän hakee huomiota, mutta se hätä pitää kerran jonkun kuulla.
On asioita, joilla toista ihmistä ei rasiteta. Et ehkä ole ollut vastapuolella, joten sinulla ei tästä ja toisen tunteista ole tietoa. Ihminen, jolla on vaikeuksia elämässä tai elämän kanssa, voi soittaa aina hätäkeskukseen. Siellä he osaavat auttaa, ei läheiset. Ihmisellä on vastuu itsestä, sitä vastuuta ei voi siirtää läheiselle.
Kun olin nuori, ei ollut sellaisia yhteiskunnan turvaverkkoja vielä mitä nykypäivänä on. Nimenomaan läheiset auttoivat. Soisin nykypäivänäkin olevan enemmän ystäviä ja sukua, joiden puoleen voi kääntyä kun itse ei enää jaksa. Ei ole oikein, jos pitää joko itse selvityä kaikesta yksin tai jos ei selviydy niin yhteiskunnan vastuulla muka kaikki. Kenenkään ei ole pakko auttaa, jos ei halua, mutta mielestäni jokaisella tulisi olla kuitenkin myös läheisiä, jotka välittävät niin voisimme jokainen paremmin. Ei ehkä eksät, mutta jotkut muut. On oksettavaa keskustelua tässäkin ketjussa ja osoittaa vain miten vähän sitä nykypäivänä muista piitataan.
Olen se, jolle osoitit vastauksesi tai jonka viestin lainasit.
"Vuonna 1969 silloinen Mielenterveysseura perusti ensimmäisenä Suomessa psykiatrisen kuntoutuksen työklinikan ja 1970 käynnisti itsemurhien ehkäisyyn tähtäävän toiminnan. Lama-ajan Suomessa 1990-luvulla vastattiin kriisiavun tarpeeseen.2.2.2022"
Suomen mielenterveysseura täytti 125 vuotta. Tässä on vastaus viestiisi lukuun ottamatta viimeistä virkettä siinä. Viestisi viimeistä virkettä pyydän sinua miettimään pitkään ja hartaasti. Se saattaa vielä aueta sinulle toisellakin tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mun ex uhkailis noin, lähettäisin sille heti paketillisen köyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin teininä huonosti ja minulla oli onneksi jopa kolme ystävää joille puhua silloin ja selvisin siitä vaiheesta. Tuntuu järkyttävältä, että nykypäivänä neuvotaan laittamaan vain esto, kun tulee viesti, joka kuulostaa suurimmalta hätähuudolta mitä voi olla. Olisiko mahdollista kertoa hänelle, että välität ja siksi soitat hänelle apua seuraavasta viestistä? Joko vanhemmilta tai 112, jos osaat arvioida, että tilanne on niin vakava. Tuleeko ne viestit aina säännöllisesti kuukauden tiettyinä päivinä? Tietenkin hän hakee huomiota, mutta se hätä pitää kerran jonkun kuulla.
On asioita, joilla toista ihmistä ei rasiteta. Et ehkä ole ollut vastapuolella, joten sinulla ei tästä ja toisen tunteista ole tietoa. Ihminen, jolla on vaikeuksia elämässä tai elämän kanssa, voi soittaa aina hätäkeskukseen. Siellä he osaavat auttaa, ei läheiset. Ihmisellä on vastuu itsestä, sitä vastuuta ei voi siirtää läheiselle.
Kun olin nuori, ei ollut sellaisia yhteiskunnan turvaverkkoja vielä mitä nykypäivänä on. Nimenomaan läheiset auttoivat. Soisin nykypäivänäkin olevan enemmän ystäviä ja sukua, joiden puoleen voi kääntyä kun itse ei enää jaksa. Ei ole oikein, jos pitää joko itse selvityä kaikesta yksin tai jos ei selviydy niin yhteiskunnan vastuulla muka kaikki. Kenenkään ei ole pakko auttaa, jos ei halua, mutta mielestäni jokaisella tulisi olla kuitenkin myös läheisiä, jotka välittävät niin voisimme jokainen paremmin. Ei ehkä eksät, mutta jotkut muut. On oksettavaa keskustelua tässäkin ketjussa ja osoittaa vain miten vähän sitä nykypäivänä muista piitataan.
Tämä.
En tiedä onko tuo vallankäyttöä vai hätähuuto, mutta itse yrittäisin ensin jotenkin hyvällä eli antaisin jonkun kriisipuhelimen numeron. Olen itse ollut epätoivoisessa tilanteessa, mutta en siitä kyllä exälleni viestitellyt.
Tee itse samalla tavalla jos toi on niin mukava harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Minä kuuntelin tuota 20 vuotta ex:ltä. Loppui kun sanoin, että ei kiinnosta.
No miks et sanonu 20 vuotta aiemmin tuota ?
Seuraavan puhelun jälkeen soitat 112 ja ilmoitat, että lähtevät tarkistamaan, kun siellä on itsetuhoinen henkilö ja uskot hänen tekevän jotain kamalaa.