Lue keskustelun säännöt.
Onko muita yhtä saamattomia kuin minä
26.06.2023 |
Häpeän välillä saamattomuuttani. Tai se on varmaan saamattomuutta, turvallisuudenhalua ja hakuisuutta ja vähään tyytyväisyyttä.
Muutin 20-vuotiaana vuokralle sellaiseen hieman rähjäiseen lähiöön, sellaiseen, mitä ensikodit nuorella aikuisella on, vähän ikeaa ja halpaa ja sellaista. Siellä piti asua max pari vuotta. Ajattelin, että noh, joskus ostan oman kodin.
Nyt täytän 30 vuotta ja edelleen asun täällä samassa asunnossa aika samoilla sisustuksillakin. Muut kummistelevat sitä, kun kerron, että vielä asun siellä. Saan aina järkyttyneitä katseita, että enkö tosiaan mihinkään ole elämässä päässyt muualle. En.
Sama koskee työpaikkaa, siellä olen ollut 12 vuotta. Sekin on matalan palkan työ, missä olen jo urani huipulla, missä huippupaikka onkin ehkä pari sataa enemmän, mitä aloittaessani. Silloin monet teiniaikaiset kaverini olivat samassa työpaikassa. Kaikki puhuimme, että olemme väliaikaisesti siellä. Niin muut kaverit vaan läks opiskelemaan ja kaikkea muuta alaa kokeilemaan, mutta minä olen siinä samassa työpaikassani kuin tatti. Teiniaikaiset kaverit jopa hymähtävät, että herranjestas mikset lähde jo muualle. Toisaalta viihdyn siellä tosi hyvin, edelleenkin.
Mulla on natiseva, huono sänky. Sekin on teiniajoilta. Kun yövieraita tulee, siitäkin hymähtävät, että onko sulla vielä tuo sama sänky. On. Sama vanha, teiniaikojen natiseva sänky.
Kuulostanko autistiselta tai muuten vaan oudolta? Vai olenko teistä ihan tavallinen?
Kommentit (7)
Et ehkä ole niinkään saamaton kuin turvallisuushakuinen ja vähään tyytyvä. Ne ovat (varsinkin nykymaailmassa) oikein hyviä ominaisuuksia.
Jos ja kun olet elämääsi tyytyväinen, turha surkutella itseäsi tai vertailla muihin. Sinun elämäsi, sinun valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme miehen kanssa aika samanlaisia. Asumme vieläkin vuokralla, eikä meillä ole autoa. Meitä ei vaan kiinnosta ostaa taloa. Suurin osa huonekaluista ja muistakin tavaroista on joko muilta saatuja, kirpparilta, tai kadulta löydettyä tavaraa.
Olemme kumpikin autistisia... :D
Miksei voisi olla tyytyväinen siihen, mitä on eikä jatkuvasti havitella jotain mitä ei ole? Itse olen nostalginen ihminen ja elelen vanhassa talossa vanhojen huonekalujen kanssa. Enkä kaipaa mitään uutta jatkuvasti. Taloni on sellainen englantilaiscottage tyylinen sisältä enkä muunlaista halua kun viihdyn hyvin tässä. Harrastuksia on niin monenlaisia ja hommia riittää sisällä ja ulkona. Mitä minua kiinnostaa mitä muut ajattelevat - aikuinen nainen elää kuten haluaa.
Nykyään kannattaa pitää se työpaikka missä on jo vuosia viihtynyt ja viihtyy edelleen. Raha ja tavara eivät ole tärkeitä jos riittää elämiseen ja muuten itse on ihan tyytyväinen elämäänsä. Kyllä ne muut ihmiset aina hyviä neuvoja jaksavat jaella ja ihmetellä, etteivät kaikki haluakaan samoin elää kuin he. Ei niistä kannata välittää.
Totta. Eipä sitä muulla ole väliä, pääasia, että itse elämästään tykkää. Ap. Kiitos kommenteista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanottuna kuulosta vähän autistiselta, kun et ole uutta sänkyäkään ostanut. Jos 15 vuotta on samalla menty, niin se pitäisi jo uusia.
Jos olet ollut samassa vuokra-asunnossa pitkään, niin kannattaa muistaa pyytää korjauksia asuntoon.
Ja töissä kannattaa vielä kokeilla pyytää palkankorotusta.
Muuten kuulostaa hyvältä, älä ihmeessä jätä työpaikkaa jos siitä kerran tykkäät.
Up